Armo, oikeudenmukaisuus ja arjen politiikka
— Kirkko voi olla tulevaisuudessakin ihmisille merkittävin uskon, toivon ja rakkauden edistämisen yhteisö ja yhteiskunnan kantava voima — tilastojen laskevista käppyröistä huolimatta, korostaa kirkkohallituksen kehityspäällikkö Liisa Björklund.
— Vihapuheet ja tikarit, joita selkääni iskettiin, upposivat syvälle ihon alle, tunnustaa kirkon lasikaton läpi naispuolisena piispana päässyt Irja Askola. Mutta puukkojen, pilkkakirveitten ja myrkkynuolien teroittamisen sijasta hän suosittelee polarisoituneelle kirkolle Jeesuksen radikaalia reseptiä: luottamusta.
Hyvä keskustelu purkaa ennakkoluuloja ja auttaa ymmärtämään, miten monenlaisia olemme, uskoo Ylen Hyvin sanottu -hankkeen tuottaja Markus Liimatainen.
— Hiljennämme mielellään öyhöttäjät ja bännäämme vihapuhujat, kun suojelemme somessa itseämme. Mutta samanmielisten kuplaan meneminenkään ei ole voittava tie, sanoo Jarno Forssell. Hän kannustaa Mari Leppänen kanssa johtajia yhteiskunnalliseen keskusteluun — myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Kylmä sota pakotti rakentamaan luottamusta itärajan yli. Nuorempi sukupolvi on astunut globaalien konfliktien keskelle. Mutta kirkko itse tuntuu ulkoistaneen rauhanteon sen liepeillä toimiville järjestöille.
Venäjä on alistanut inkeriläisiä ja Venäjän kansan. Kirkotkaan eivät ole olleet vapaita suhteessa valtioon. — On suuri ihme, että kirkko on ylipäänsä selvinnyt, sanoo kirjailija Sisko Pörsti.
Emerituspiispa, uskonnon ja talouselämän suhteita paljon pohtinut Mikko Heikka sanoo arvojen palanneen talouselämään ja peräänkuuluttaa myös teologiaan paradigman muutosta.
Donitsitalous pyrkii taloudellisesta kasvusta luopumisen kustannuksella kukoistukseen: sosiaaliseen hyvinvointiin ja ekologisesti kestävään kehitykseen. Filosofi Tuomas Nevanlinna arvioi, että kyseessä on toistaiseksi utopia, mutta mahdollisesti hyödyllinen sellainen.
Vaikka Kirkon eläkerahaston tärkein tehtävä on turvata kirkon työntekijöiden eläkkeet, se hakee myös vaikuttavuutta. Sijoitusten on täytettävä paitsi tuottavuuden ja turvaavuuden myös vastuullisuuden kriteerit.
Kirkollisverotulojen vähentyessä noin neljäsosasta seurakuntien kiinteistöistä olisi järkevää luopua. Alkuun. – Seurakunnissa syntyy taistelua siitä, mistä luovutaan, Niklas Turku uskoo.
Viherrakentaminen ei ole vain kaunista, se myös suojaa ja säästää, sanoo ympäristöbiologi ja maisemasuunnittelija Taina Suonio.
Kaikki riippuu siitä, ajatellaanko, että asiat menevät hyvin vai että ne menevät huonosti, sanoo kirkon tulevaisuudesta Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stina Nykänen.
Skotlannissa kirkon tulevaisuuden turvaamiseksi tartuttiin konsultatiiviseen työotteeseen sekä taitoon lukea yhteisöä ja rakentaa sitä. Olisiko siinä oppia meillekin?
Kirkkoon vielä hetken kuulumaton Mikael Jungner tunnustaa elävänsä toivossa. Hän ei ole uskovainen vaan ”toivovainen”, jonka toivo ulottuu jopa kirkkoon asti.
Keskusteltaessa kirkon tulevaisuudesta, päällimmäiseksi nousee usein niukkuuspuhe. Eikä ihme, näyttäytyyhän se erilaisten madonlukujen myötä synkältä. Vaan olisiko kuihtumiselle kuitenkin vaihtoehtoja?
Kun luostariyhteisö yrittää tulla toimeen vaatimattomissa tiloissa avustus- ja lahjoitusvaroin, odottamattomat kulut ajavat sen taloudellisiin vaikeuksiin. Niin myös Enonkosken luterilaisessa luostarissa, jossa tulevaisuus näyttää jo valoisammalta.
Luterilainen kirkko on kuin avara sateenvarjo, jonka sisälle mahtuu hyvin erilaisia messuyhteisöjä, toteaa kirkon johtava messuasiantuntija Terhi Paananen.
Jeesus oli ulkoilmaihminen ja alkujaan kristinusko kulki jalan, muistuttaa luonnon virkistysstrategiaa ympäristöministeriössä valmistellut Matti Nieminen.
Kirkon metsäomaisuus on kullanarvoista, kun talous tiukentuu, mutta metsiin tulisi suhtautua myös hiilinieluina, Lieksan seurakunnan metsistä vastaava talouspäällikkö Henri Maijala korostaa.
