Pääkirjoitus: Totuuden aika
Demokraattinen päätöksenteko, asioiden nimeäminen oikein ja oikeuden toteutuminen ovat nyt tärkeitä koko maailmalle. On totuuden hetki.
Demokraattinen päätöksenteko, asioiden nimeäminen oikein ja oikeuden toteutuminen ovat nyt tärkeitä koko maailmalle. On totuuden hetki.
Tampereen Vanhan kirkon yhteisöllisyys rakentuu useammalle kehälle: yhdeltä löytyy yhteys ympäröivän toimintaympäristön kanssa, toiselta jumalanpalveluselämä ja muu hengellinen toiminta.
Kuopiolaista kirkkoherraa ja helsinkiläistä järjestöaktiivia yhdistää unelma kirkosta, jossa etsittäisiin pelottomasti oikeudenmukaisempaa elämäntapaa ja yhteiskuntaa.
Hyväkään strategia ei hyödytä ketään, jos se jää vain sanoiksi paperille. Uskottavaksi se tulee vasta, kun sitä toteutetaan. Myös kirkon uusi strategia Ovet auki haastaa toimintaan.
Kirkkoon tarvitaan lisää yhteiskunnallista keskustelua ja yhteiskunnassa tarvitaan kirkkoa keskustelijaksi yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
Anarkisti Suvi Auvinen luopuisi ensimmäiseksi siitä, missä kirkko toimii vain itseään varten, ja valjastaisi sitten kirkon suuren koneiston korjaamaan sitä, mikä maailmassa juuri nyt on vaarallisesti rikki.
Kirkko haluaa olla yhteiskunnallinen toimija, mutta politiikka halutaan pitää poissa. Kaikkien mielestä se ei ole täysin mahdollista.
Kristinusko on syntynyt ulossulkemisen pohjalta. ”Tule sellaisena kuin olet” ei missään tapauksessa pidä paikkaansa, jos kirkon historiallisia käänteitä tarkastellaan.
Vuosina 2018-2019 työskentelin kirkkohallituksessa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimuksen kirkon toimintaohjelman parissa. Työ opetti paljon. Ehkä tärkein asia oli tämä: vain saavutettava kirkko on uskottava.
Evoluutio ei ahdista kirkossa, vaan avaa uusia näkökulmia. Pikemminkin keskustelussa on heräämässä uusi vaihe evoluution teologisesta tulkinnasta: evoluutio haastaa myös teologiaa hahmottamaan todellisuutta uudella tavalla.
Kristinusko kehittyy eteenpäin evoluution tavoin, näkee Olli Valtonen.
– Meidän on luotava nahkamme, rikottava kangistuneet kaavat ja säädettävä vanhentuneet järjestelmät uusiksi. Kirkon uudistukset rakentuvat vanhan päälle. Mitään ei synny tyhjästä.
Kirkko ei ole yhteisö vaan kirkollisverojen hallinnointi- ja käyttöyksikkö.
Niinkö ajattelet?
Kari Kopperin mielestä seurakuntalaisten tulee olla jatkossa aiempaa enemmän toiminnan subjekteja.
Kirkolla ei ole johdonmukaista tapaa käsitellä eettisiä kysymyksiä. Kirkon kannanotoissa Raamattua ja kirkon aiempaa opetusta tulkitaan luovasti ja tilannesidonnaisesti, toteaa viime marraskuussa väitellyt Lopen kirkkoherra Tuomas Hynynen.
Seurakuntien toiminnassa viestinnän merkitys on jatkuvasti kasvanut viime vuosikymmeninäa. Samaan aikaan yhteiskunnassa on ollut käynnissä valtava murros, jossa digitalisaatio, kirkon aseman heikkeneminen ja moniarvoistuminen saattoivat kirkon uuteen tilanteeseen. Pääkaupunkiseudulla kirkon asema valtaväestön tavoittavana kansankirkkona ei ole enää selviö, kun kirkkoon kuuluu vain noin puolet väestöstä.
Kirkko on sekä sensuroinut että palkinnut virsiä. Näin tapahtumia muisteli pastori ja virsirunoilija Pekka Kivekäs.
Ihminen on parvieläin. Kuten linnut, mekin tarvitsemme yhteisyyden ilmavirtaa siipiemme alle. Yhteisen hyvän eteen toimiminen kokoaa, kanavoi ja tuottaa energiaa.
Omaehtoisuus ja asiakkuusajattelu haastaa kirkon, joka on perinteisesti määritellyt jäsentensä roolin. Millaiset mahdollisuudet yhteisöllisyyden puolesta puhujalla on yksilöllisyyden aikana?
Diakoniatyössä valtaan liittyvät kysymykset ovat läsnä niin työn luonteessa ja rakenteissa kuin suhteessa avuntarvitsijoihin. Miten vallankäyttö näyttäytyy työntekijän ja diakoniassa asioineen näkökulmasta? Entä miten voidaan tukea kohdatun ihmisen valtautumista?