Vakavasti otettava kirkko
Mikäli kirkko haluaa ihmisten elävän uskoaan todeksi instituution sisällä, sen pitäisi olla tavattoman kiinnostunut muuttuvasta todellisuudesta.
Kategoria: Pääkirjoitus
Totuuden puhumisen sietämätön vaikeus
Yleensä koko totuutta ei tuoda esiin somessa sen enempää kuin kirkon puheissakaan. Toden sanomisen sietämätön vaikeus on läsnä kaikkialla.
Pääkirjoitus: Totuuden aika
Demokraattinen päätöksenteko, asioiden nimeäminen oikein ja oikeuden toteutuminen ovat nyt tärkeitä koko maailmalle. On totuuden hetki.
Pääkirjoitus: Seuraava kirkon kvartaali muuttaa kaiken
Edessä on järisyttävän suuri muutos, joka tulee muuttamaan perustavalla tavalla kirkon todellisuuden Suomessa.
Pääkirjoitus: Miksi Tanskassa kirkko onnistuu?
Verrattuna Suomen, Norjan ja Ruotsin luterilaisiin kirkkoyhteisöihin Tanskassa menee hyvin, jos mittarina on kirkkoon kuuluminen. Lähes 75 prosenttia kansasta kuuluu kirkkoon. Mistä tämä johtuu?
Pääkirjoitus: Hyvä paha metsä
Metsien käyttö on yksi monista tärkeistä työkaluista, joilla ilmastonmuutosta halutaan hillitä. Mielenkiinto kohdistuu yhtäältä maapallon suuriin metsäalueisiin, toisaalta uudelleen metsitettäviin kohteisiin.
Pääkirjoitus: Kirkon sokeus omalle vihapuheelle
Mitä ajatella oman yhteisön vihapuheesta, kun se nousee suoraan kirkon omista juurista? Tämä ajankohtainen kysymys omassa perinteessä esiintyvästä vihapuheesta on esillä evankelis-luterilaisessa kirkossa, ja sen vuoksi on aika tehdä töitä omassa teologisessa pesänselvityksessä.
Pääkirjoitus: Tekoälyn teologiaa
Tekoäly muokkaa arkista elämää lukemattomin tavoin. Sitä onkin opittava tarkastelemaan yhä syvemmin myös etiikan ja teologian työvälineillä.
Pääkirjoitus: Kirkko havahtuu eläinetiikan tarpeeseen
Kirkossa kuohahti alkuvuonna keskustelu eläinten oikeuksista ja ihmisten oikeudesta tuottaa ja syödä lihaa. Se teki selväksi, että asiaa pitää ryhtyä selvittämään. huolella ja eri osapuolia reilusti kuunnellen.
Pääkirjoitus: Arka ja pelokas toivo riittää
Pääsiäisen juhla on ristiriitainen olemukseltaan ja tähän on selvä syy: yksilön kokema äärimmäinen väkivalta tulee aivan ilon ja valon vierelle. Skaalan molemmat laidat eivät vain tunnu mahtuvan samaan kuvaan.
Pääkirjoitus: Valhe on yhteisön syöpä
Pääkirjoitus: Kirkolta puuttuu eläinetiikka
Pastori Kari Kuulan ja MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan kaksintaistelu sanansäilällä on alkuvuoden kiinnostavin ja tärkein teologinen tapahtuma Suomessa.
Pääkirjoitus: Nigerialaisia käymässä
Suomen ja Nigerian kertomukset ovat erilaiset, mutta voimme oppia niistä.
Kirkon uudistumisen mahdottomuus
On kaksi syytä, miksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon uudistuminen on jokseenkin mahdotonta ja siitä huolimatta on olemassa kaksi toivon merkkiä.
Pääkirjoitus: Lisää politiikkaa kirkkoon
Kirkkoon tarvitaan lisää yhteiskunnallista keskustelua ja yhteiskunnassa tarvitaan kirkkoa keskustelijaksi yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
Pääkirjoitus: Pandemian tuntematon uhri
Vuoden 2020 pandemia tullaan muistamaan joka puolella maailmaa. Sen sairastuneet ja kuolonuhrit eivät unohdu. Toukokuun puolivälissä 2020 virallinen tieto on, että pandemiaan on sairastunut noin viisi miljoonaa ja kuollut yli 300 000. Tuntematon uhri saattaa kuitenkin unohtua.
Pääkirjoitus: eettinen korona-politiikka
Ihmiskuntaa ravistelee poikkeuksellinen virustauti, pandemia. Sen seurauksena on kaikkialla maailmassa jouduttu kysymään kaksi kysymystä: ”miten arvokas on ihmiselämä?” ja ”onko kaikkien elämä yhtä arvokas”?
Pääkirjoitus: Yksintekemisen kuolemansynti
Kirkko ei ole yhteisö vaan kirkollisverojen hallinnointi- ja käyttöyksikkö.
Niinkö ajattelet?
Pääkirjoitus: Sanan valta vihapuheessa
Kirkossa valta on yleensä sidottu sanomiseen ja valta on usein sanan valtaa. Kaikkeen valtaan liittyy vastuu ja suostuminen vallan avoimeen ja kriittiseen arvioon.
Pääkirjoitus: Kirkon perhekäsitys on laaja
Kirkon Aamenesta Öylättiin sanastosta (evl.fi/sanasto) ei löydy selitystä sille, mikä luterilaisessa kirkossa tekee perheestä perheen. Esimerkiksi perhemessu ja perheneuvontatyö sanastossa kyllä selitetään. Onkohan tämä niin itsestään selvää, että määrittelylle ei ole nähty tarvetta? Vai kertooko tämä siitä, että kirkossa ei ole tarpeellista lukita perheen määritelmää?