Vakavasti otettava kirkko
Mikäli kirkko haluaa ihmisten elävän uskoaan todeksi instituution sisällä, sen pitäisi olla tavattoman kiinnostunut muuttuvasta todellisuudesta.
Mikäli kirkko haluaa ihmisten elävän uskoaan todeksi instituution sisällä, sen pitäisi olla tavattoman kiinnostunut muuttuvasta todellisuudesta.
Yleensä koko totuutta ei tuoda esiin somessa sen enempää kuin kirkon puheissakaan. Toden sanomisen sietämätön vaikeus on läsnä kaikkialla.
Demokraattinen päätöksenteko, asioiden nimeäminen oikein ja oikeuden toteutuminen ovat nyt tärkeitä koko maailmalle. On totuuden hetki.
Edessä on järisyttävän suuri muutos, joka tulee muuttamaan perustavalla tavalla kirkon todellisuuden Suomessa.
Verrattuna Suomen, Norjan ja Ruotsin luterilaisiin kirkkoyhteisöihin Tanskassa menee hyvin, jos mittarina on kirkkoon kuuluminen. Lähes 75 prosenttia kansasta kuuluu kirkkoon. Mistä tämä johtuu?
Metsien käyttö on yksi monista tärkeistä työkaluista, joilla ilmastonmuutosta halutaan hillitä. Mielenkiinto kohdistuu yhtäältä maapallon suuriin metsäalueisiin, toisaalta uudelleen metsitettäviin kohteisiin.
Mitä ajatella oman yhteisön vihapuheesta, kun se nousee suoraan kirkon omista juurista? Tämä ajankohtainen kysymys omassa perinteessä esiintyvästä vihapuheesta on esillä evankelis-luterilaisessa kirkossa, ja sen vuoksi on aika tehdä töitä omassa teologisessa pesänselvityksessä.
Tekoäly muokkaa arkista elämää lukemattomin tavoin. Sitä onkin opittava tarkastelemaan yhä syvemmin myös etiikan ja teologian työvälineillä.
Kirkossa kuohahti alkuvuonna keskustelu eläinten oikeuksista ja ihmisten oikeudesta tuottaa ja syödä lihaa. Se teki selväksi, että asiaa pitää ryhtyä selvittämään. huolella ja eri osapuolia reilusti kuunnellen.
Pääsiäisen juhla on ristiriitainen olemukseltaan ja tähän on selvä syy: yksilön kokema äärimmäinen väkivalta tulee aivan ilon ja valon vierelle. Skaalan molemmat laidat eivät vain tunnu mahtuvan samaan kuvaan.
Pastori Kari Kuulan ja MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan kaksintaistelu sanansäilällä on alkuvuoden kiinnostavin ja tärkein teologinen tapahtuma Suomessa.
Suomen ja Nigerian kertomukset ovat erilaiset, mutta voimme oppia niistä.
On kaksi syytä, miksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon uudistuminen on jokseenkin mahdotonta ja siitä huolimatta on olemassa kaksi toivon merkkiä.
Kirkkoon tarvitaan lisää yhteiskunnallista keskustelua ja yhteiskunnassa tarvitaan kirkkoa keskustelijaksi yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
Vuoden 2020 pandemia tullaan muistamaan joka puolella maailmaa. Sen sairastuneet ja kuolonuhrit eivät unohdu. Toukokuun puolivälissä 2020 virallinen tieto on, että pandemiaan on sairastunut noin viisi miljoonaa ja kuollut yli 300 000. Tuntematon uhri saattaa kuitenkin unohtua.
Ihmiskuntaa ravistelee poikkeuksellinen virustauti, pandemia. Sen seurauksena on kaikkialla maailmassa jouduttu kysymään kaksi kysymystä: ”miten arvokas on ihmiselämä?” ja ”onko kaikkien elämä yhtä arvokas”?
Kirkko ei ole yhteisö vaan kirkollisverojen hallinnointi- ja käyttöyksikkö.
Niinkö ajattelet?
Kirkossa valta on yleensä sidottu sanomiseen ja valta on usein sanan valtaa. Kaikkeen valtaan liittyy vastuu ja suostuminen vallan avoimeen ja kriittiseen arvioon.
Kirkon Aamenesta Öylättiin sanastosta (evl.fi/sanasto) ei löydy selitystä sille, mikä luterilaisessa kirkossa tekee perheestä perheen. Esimerkiksi perhemessu ja perheneuvontatyö sanastossa kyllä selitetään. Onkohan tämä niin itsestään selvää, että määrittelylle ei ole nähty tarvetta? Vai kertooko tämä siitä, että kirkossa ei ole tarpeellista lukita perheen määritelmää?