Järvenpääläiset Katri ja Visa Kuusikallio liittyivät fransiskaanien kolmanteen sääntökuntaan kahdeksan vuotta sitten.
Siitä on viitisentoista vuotta, kun Katri Kuusikallio oli hengellisen ohjauksen kurssilla Morbackan hiljaisuuden keskuksessa. Siellä tuli puheeksi fransiskaaninen yhteisö, johon osa kurssia ohjanneista kuului. Kun yhteisö laajeni Englannin kirkosta Suomeen, Kuusikalliot olivat mukana luomassa Suomen ryhmää.
Oikeus aikuiseen uskoon
Fransiskaanien tertiaariryhmiä on Suomessa kaksi, katolinen ja anglikaanikirkon osana toimiva luterilainen. Ehtoollisen keskeinen rooli tekee ryhmien välisen yhteyden vaikeaksi, kun ehtoollisyhteyttä ei ole.
Kymmenen vuotta sitten alkoivat luterilaisen ryhmän säännölliset tapaamiset. Lopullisen lupauksensa sääntökuntaan sitoutumisesta Kuusikalliot antoivat 2013 Lontoossa.
Tertiaarit ovat fransiskaanien kolmas sääntökunta. Tertiaarit eivät sitoudu elämään veljistössä kuten yhteiskunnalliseen toimintaan suuntautuneet ensimmäiseen sääntökuntaan kuuluvat. He eivät myöskään keskity rukoukseen toisen, naisten sääntökunnan klarissojen tapaan, vaan elävät tavallista elämäänsä fransiskaanisia periaatteita ja omaa sääntöään noudattaen.
Fransiskaaninen elämänsääntö tulee Franciscus Assisilaiselta ja ensimmäiseltä fransiskaaniveljistöltä. Se keskittyy yksinkertaisuuteen, iloon, luontoon ja yhteyteen. Suomen luterilaiset tertiaarit pitävät yhteyttä WhatsApp-viestein ja vuotuisin tapaamisin.
Pienryhmissä tavataan lähes kuukausittain. Ehtoollinen, päivittäin vaihtuvat esirukousaiheet ja toisten muistaminen rukouksessa yhdistävät.
– Tärkeää on oikeus aikuiseen uskoon. Luemme ja keskustelemme. Kaikenlaiset ajatukset saa sanoa ääneen, sanoo Visa.
– Minua puhuttelee myös se, että vaikka rukous on keskeinen, yhtä vahvasti lähdetään toimimaan. Kaikessa kysymme, mitä Franciscus olisi tehnyt. Se johtaa kohtaamaan avoimesti muita ja yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen, sanoo Katri.
– Luottamustehtävissä ja töissä fransiskaanisuutemme on ohjaava tekijä.
Sitoutuminen vapauttaa
Säännössä on yhdeksän kohtaa, joiden pohjalta jokainen muokkaa omansa. Kerran vuodessa sen toteutumista tutkitaan ja suuntaa tarkistetaan. Kukaan ulkopuolinen ei valvo säännön noudattamista. Kuusikalliot eivät avaa omia ratkaisujaan edes toisilleen.
Fransiskaaneja kuvaa toiminnallisuus, tekeminen. Franciscus teki talkootöitä, meni yllättäviin tilanteisiin, söi rikkaiden ja köyhien kanssa.
– Kun olimme Tansaniassa, se oli helpompaa. Suomessa on jatkuvasti reflektoitava, millaisia ovat fransiskaaniset valinnat kulutuksessa, ajankäytössä ja työssä. Meillä on orpokotiprojektimme ja olemme Elokapinassa mukana, Visa sanoo.
Kaikessa kysymme, mitä Franciscus olisi tehnyt. Se johtaa kohtaamaan avoimesti muita ja yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen.
Suomalaisessa kristillisyydessä ei ole totuttu tekemään hengellisen elämän tavoitteita. On pelätty, että hyvän tekemisestä tulee pelastuskysymys. Sitä se ei tietenkään ole.
– Ja vaikka luulisi, että sitoutuminen sitoo, se vapauttaa. Moneuden tulvassa se helpottaa tekemään valintoja, sanoo Katri.
Fransiskaanisuus kiinnostaa juuri nyt monia. Suomen luterilaisten tertiaarien ryhmässä on tällä hetkellä parikymmentä jäsentä. Sitoutumisen prosessi on pitkä, lähes kolme vuotta. Eri vaiheissa voi vielä perääntyä.
Lisää säännöstä, jäsenyydestä ja sitoutumisen portaista voit lukea ryhmän nettisivuilta osoitteessa tssf.fi.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.