Etusivu

Miten noin viisikymppisten kirkollisten kulttuuripersoonien nuoruuden ihanteet muuttuivat iän myötä? Marianne Heikkilä, Antti Nylén sekä Miira Sippola kertovat.

Nuoret naiset vieraantuvat uskonnollisuudesta, kun kirkko ei asetu keskusteluun globaalin oikeudenmukaisuuden, radikaalin rakkauden ja arkisen yhteyden kysymyksissä, sanoo postmillenniaalien kirkkosuhdetta tutkiva Marjukka Laiho Itä-Suomen yliopistosta.

Yhteiskunta elää tulevan varjossa. Nykyhetkeen heijastuu uhkia kuten ilmastonmuutos ja sen synnyttämä globaali siirtolaisuus. Samanaikaisesti yhteiskuntaan heijastuvat menneisyyden varjot.

— Ilmastokriisiä ei voi pysäyttää, elleivät kaikki tahot tee merkittäviä panostuksia, sanoo kirkkoa mukaan ilmastotalkoisiin kannustava Sixten Korkman.

Uskonnonvapaudella on sekä positiivinen että negatiivinen ulottuvuus. Kirkon tulee puolustaa näitä molempia. Neuvottelu tasapainosta ei ole vain instituutioiden välistä, vaan ratkaisut tapahtuvat ihmisten omina arkisina valintoina.

Kirkon olemassaolon suurena kysymyksenä on se, missä ja miten kirkko suostuu kohtaamaan ihmiset, kuuntelemaan heitä ja tekemään heidän kanssaan teologiaa.

Ovet auki -tyyppistä strategialanseerausta ei pidä tehdä, jos kirkon ja seurakuntien toimintaa ei oikeasti haluta kehittää kohtaamisten mahdollistamisen näkökulmasta – ympäri vuoden.

Mikäli kirkko haluaa ihmisten elävän uskoaan todeksi instituution sisällä, sen pitäisi olla tavattoman kiinnostunut muuttuvasta todellisuudesta.