Etusivu

— Ilmastokriisiä ei voi pysäyttää, elleivät kaikki tahot tee merkittäviä panostuksia, sanoo kirkkoa mukaan ilmastotalkoisiin kannustava Sixten Korkman.

Uskonnonvapaudella on sekä positiivinen että negatiivinen ulottuvuus. Kirkon tulee puolustaa näitä molempia. Neuvottelu tasapainosta ei ole vain instituutioiden välistä, vaan ratkaisut tapahtuvat ihmisten omina arkisina valintoina.

Kirkon olemassaolon suurena kysymyksenä on se, missä ja miten kirkko suostuu kohtaamaan ihmiset, kuuntelemaan heitä ja tekemään heidän kanssaan teologiaa.

Ovet auki -tyyppistä strategialanseerausta ei pidä tehdä, jos kirkon ja seurakuntien toimintaa ei oikeasti haluta kehittää kohtaamisten mahdollistamisen näkökulmasta – ympäri vuoden.

Mikäli kirkko haluaa ihmisten elävän uskoaan todeksi instituution sisällä, sen pitäisi olla tavattoman kiinnostunut muuttuvasta todellisuudesta.

Tommy Hellstenin usko ja toivo ovat tulleet testatuksi ankarissa olosuhteissa. Terapeutista tuntui, että elämäntyö ja onnellisen elämän edellytykset tuhoutuivat. — Jumala on kuitenkin niin suvereeni, että hän luo kaaoksesta ja pahasta hyvää.

Läheisten kanssa vietetty aika ja työ kestävämmän tulevaisuuden puolesta tuo valoa tulevaan, ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo painottaa.

Vaikeudet eivät määrittele meitä, meidät määrittelee se, miten me vaikeuksiin vastaamme. Yksin vai yhdessä, epätoivossa vai luottaen, itsekkäästi vai toisen taakkaa kantaen.

Toivosta tekee mieli puhua, se puhe on jäänyt mielestäni viime vuosina aivan liian vähälle. Toivo on tehtävä ja lahja, muistuttaa piispa Teemu Laajasalo.