Donitsitalous pyrkii taloudellisesta kasvusta luopumisen kustannuksella kukoistukseen: sosiaaliseen hyvinvointiin ja ekologisesti kestävään kehitykseen. Filosofi Tuomas Nevanlinna arvioi, että kyseessä on toistaiseksi utopia, mutta mahdollisesti hyödyllinen sellainen.
Ymmärrämmekö, että lennämme kohti massakulutuksen auringonlaskua? Jatkuvan talouskasvun aika on ohi – bruttokansantuotteen kasvattamisen pakkomielteestä on päästävä! Nyt vauraus kertyy murto-osalle maailman ihmisistä. Globaali talouskasvu horjuttaa koko planeetan herkkää tasapainoa, josta meidän kaikkien henki riippuu.
Näin julistaa viime vuosina kiinnostusta Suomessakin herättänyt englantilainen taloustieteilijä Kate Raworth.
Kehitysyhteistyössä ja YK:n kestävän kehityksen hankkeissa uransa aloittanut Oxfordin professori muistuttaa, että monilta maailman ihmisiltä puuttuu yhä ruoka, terveydenhuolto, koulutus ja asunto.
Emme voi toisaalta antaa yhteisten resurssien käytön ylittää maapallon ekologista kestokykyä.
– Aiheutamme ilmaston romahtamisen, happamoitamme meret, työnnämme itsemme yli planeetan elämää ylläpitävien järjestelmien, jotka ovat tehneet maasta suopean kodin ihmiskunnalle, Raworth näkee.
Hänen vaihtoehdoksi nykymenolle kehittämänsä donitsitalous on ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden yhdistävä talousmalli.
Mallin muotoilu löytyy nettisivuilta www.donitsitalous.fi ja Raworthin kirjasta Donitsitaloustiede – Seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä (Terra Cognita 2018, suom. Juha Pietiläinen).
Kohtuus vaarassa kaikkialla
Sitran rahoittama Suomen Donitsitalous -hanke käynnistyi vuonna 2021 Jyväskylän Kesä -festivaaleilla, joilla myös Kate Raworth luennoi. Donitsitaloustyöpajassa pohdittiin, miten Jyväskylän talous mahdollistaa ihmisten hyvinvoinnin pysyen ympäristön kantokyvyn rajoissa.
Hankekumppaneita ovat Jyväskylän yliopisto, Jyväskylän kaupunki ja Pirkanmaan liitto. Jyväskylän yliopiston tutkija Matleena Käppi totesi Kohtuus vaarassa -liikkeen luennolla maaliskuussa 2022, että yhteiskunnat ovat riippuvaisia talouskasvusta poliittisesti ja sosiaalisesti sekä rahajärjestelmän kautta.
– Vallitseva talouden kasvustrategia ei ole onnistunut ratkaisemaan ympäristö- ja eriarvoisuuskriisejä. Ilmastotavoitteet ja kestävän kehityksen tavoitteet eivät ole lähelläkään täyttymistä, Käppi kiteytti.
Donitsitalouden tavoitteena on kaikkien ihmisten tarpeet turvaava yhteiskunta, joka kukoistaa talouskasvusta riippumatta. Ajattelumallin tarjoamat ideat toimivat analyysin ja ajattelun työkaluina konkreettisten politiikkatoimien suunnittelussa.
Donitsitalouden tavoitteena on kaikkien ihmisten tarpeet turvaava yhteiskunta, joka kukoistaa talouskasvusta riippumatta.
Paikallistasolla ideoiden soveltaminen lähtee Käpin mukaan käyntiin paikallisen ja globaalin ekologisen katon sekä ihmisten sosiaalisen perustan hahmottamisesta. Kysymys kuuluu, miten kunta voisi rakentaa kukoistavan paikallisympäristön ja lähiluonnon ja tarjota puitteet paikallisten asukkaiden kukoistukselle.
Ekologista kestävyyttä tarkastellaan esimerkiksi ilman puhtauden säätelyn, biodiversiteetin suojelun ja hiilen sitomisen kannalta. Kunta selvittää myös ekologisen jalanjälkensä ja asukasmäärän mukaan lasketun oikeudenmukaisen osuutensa luonnonvarojen kestävästä käytöstä.
Mallissa otetaan huomioon koko planeetan ja kaikkien ihmisten hyvinvoinnin kunnioittaminen. Globaalilla tasolla planetaarisia rajoja asettavat muun muassa ilmastonmuutos, merten happamoituminen, lannoitteiden ja maa-alan liikakäyttö ja jätteen tuotto.
Vaihtoehtoja on, jos halutaan
Filosofi Tuomas Nevanlinna on samaa mieltä Raworthin kanssa siitä, että valtavirran taloustieteen premissit ovat ”katastrofaalisen rajoittuneet”. Vaihtoehtoja nykymenolle ei juuri nähdä.
– Jos donitsin avulla saadaan aikaan toisen näköistä taloustiedettä, se on kannatettava idea. Nykymuodossaan teoria vaikuttaa tosin vielä aika idealistiselta. On naiivia ajatella, että nollakasvuun voitaisiin siirtyä poliitikkojen tai yritysjohtajien subjektiivisilla päätöksillä.
On naiivia ajatella, että nollakasvuun voitaisiin siirtyä poliitikkojen tai yritysjohtajien subjektiivisilla päätöksillä.
Nevanlinna arvelee, että donitsitalouden ekologiset tavoitteet on jopa helpompi saavuttaa kuin sosiaaliset päämäärät. Esimerkiksi fossiilisen energian käytöstä irtautumisesta on puhuttu pitkään, mutta vasta Ukrainan kriisin yhteydessä ollaan yhtäkkiä valmiita luopumaan riippuvuudesta Venäjän öljyyn ja kaasuun.
– Päättäjät puhuvat EU-tasolla, että vuodessa parissa mentäisiin kertarykäisyllä paljon pidemmälle kuin koskaan ennen, vaikka välillä bensa toki vähän kallistuu. Jos toivottuun tulokseen päästään pelkän ohimenevän taloudellisen uhrauksen kautta, voi kysyä, miksei näihin toimiin ryhdytty jo aiemmin.
Ennen vuoden 2008 finanssikriisiä sanottiin, että muutosten tekeminen talousjärjestelmään olisi liian kallista, mutta sitten pankit pelastettiin hinnalla millä hyvänsä.
– Vähän samalla tavalla Euroopassa syntyy nyt vipinää, kun akuutit turvallisuuskysymykset tulevat iholle.
Uhkaa jäädä hurskaaksi toiveeksi
Taloustieteen perinteessä 1800-luvulta lähtien teoreetikoilla on ollut taipumusta olla tunnistamatta tai tunnustamatta omia poliittisia ja ideologisia lähtökohtiaan, ikään kuin teoriat ja johtopäätökset olisivat täysin riippumattomia niistä.
Donitsitaloudessa on Nevanlinnan mielestä hyvää se, että se pyrkii laajentamaan horisonttia esittämällä yhteiskunnalliset tavoitteensa. Teorian ja käytännön suhde jää tosin ”pikkuisen epäselväksi”.
Donitsimalli ei ole vielä valmis talousteoria vaan pikemminkin kriittinen esitys siitä, mitä tavoitteita taloustieteen tulisi ottaa huomioon.
– Donitsiteoria tuntuu haluavan, että taloustieteen teoreettinen perusta hahmotettaisiin uudella tavalla. Se toivoo olevansa myös yhteiskunnallisen muutoksen käynnistäjä.
Ajatusten kehittelyä kuitenkin toistaiseksi tuntuu puuttuvan.
– Nykymuodossaan se uhkaa jäädä toiveen tasolle.
Nykyisessä talousjärjestelmässä yritykset on pakotettu kilpailuun. Systeemin sisällä voi toki tehdä asiat huonommin tai paremmin, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämmin.
Ajatus siitä, että vaikkapa hyväntahtoinen yritysjohto tai kansantaloutta luotsaavat poliitikot voisivat yhtäkkiä luopua talouskasvun ja yritysten voiton tavoittelusta on kuitenkin ”toivottoman idealistinen”.
– Kasvu on rakennettu kapitalistisen systeemin sisään. Vapaan kilpailun ja nollakasvun yhdistelmä kuulostaa ristiriitaiselta ja utopistiselta ajatukselta. Kaikkien valtioiden pitäisi yhteistuumin rajoittaa toimiaan, mikä on jo sinänsä epätodennäköistä, ja vieläpä tavalla, joka sopisi yhteen vapaan kilpailun kanssa.
Vihertää pikkuisen vasemmalla
Tuomas Nevanlinna katsoo, että donitsitalous paikantuu vihertäviin poliittisiin virtauksiin, ja ”voi se olla pikkuisen vasemmallakin”.
Hän huomauttaa, että orastanut vihreä liike ei omassa itseymmärryksessään 1970- ja 80-luvuilla halunnut edustaa oikeistoa eikä vasemmistoa, vaan tahtoi luoda kolmannen tien. Se halusi pysyä ulkopuolella perinteisen oikeiston ja vasemmiston ihannoimasta jatkuvasta taloudellisesta kasvusta, vaurauden lisääntymisestä ja teknologiseen kehitykseen panostamisesta.
– Jotkut ajattelevat, että tämä lähtökohta on unohtunut nykyvihreiltä. Donitsitalous saattaa nousta vanhasta vihertävästä ajattelusta.
Utopioille on paikkansa
Filosofi tähdentää, ettei ole taloustieteilijä, eikä liioin syvällisesti perehtynyt donitsitalouteen. Hän toteaa kriittisistä kysymyksistään huolimatta, että donitsitalouden kaltaista vallitsevien taloustieteellisten teorioiden kritiikkiä tai utooppista ajattelua pitäisi olla enemmän.
– Utopioita tarvittaisiin enemmän jo siitä yksinkertaisesta syystä, että poliittista mielikuvitusta olisi vahvistettava, ei niinkään siksi, että minkään tietyn utopian kuviteltaisiin joskus toteutuvan.
Taloudellisista, poliittisista ja sosiaalisista rakenteista on usein vallalla käsitys, että niiden on pakko olla tällaisia kuin ne nyt ovat. Kuvitellaan, että vaihtoehdot ovat joko Pohjois-Korea tai globaali kapitalismi.
– Kun perusvalinta on kapitalismi, ei voida paljon pyristellä muihin suuntiin. Utooppinen ajattelu on tärkeää, koska se kuvittelee ties minkälaisia uusia yhteiselämän ja talouden muotoja.
Utopioita tarvittaisiin enemmän jo siitä yksinkertaisesta syystä, että poliittista mielikuvitusta olisi vahvistettava, ei niinkään siksi, että minkään tietyn utopian kuviteltaisiin joskus toteutuvan.
– Jo donitsitalouden tapaisten vaihtoehtoisten mallien esittämisellä voi olla elvyttävä vaikutus taloudelliseen tai poliittiseen ajatteluun – riippumatta siitä, eteneekö maailma sen ajattelun suuntaan. Ne tuovat eläväksi sen mahdollisuuden, että jokin muukin tapa järjestää asiat on olemassa.