Hyvä keskustelu purkaa ennakkoluuloja ja auttaa ymmärtämään, miten monenlaisia olemme, uskoo Ylen Hyvin sanottu -hankkeen tuottaja Markus Liimatainen.
Tätä ei hoideta muutamassa viikossa, totesi Hyvin sanottu -hankkeen tuottaja Markus Liimatainen työparinsa Sami Liljebladin kanssa, kun tehtäväksi tuli kohentaa suomalaista keskustelukulttuuria. Tammikuussa 2021 aloitetun Ylen ja Erätauko-säätiön hankkeen on tarkoitus luoda hyvän keskustelun paikkoja ja malleja viisi vuotta.
Aluksi teetettiin laaja kyselytutkimus. Sen tuloksista rakentui hankkeen kivijalka. Se auttoi tunnistamaan erilaisten keskustelijoiden segmentit.
– Selkeästi suurin osa suomalaisista on huolestunut keskustelukulttuurimme tilasta. Siihen haluamme vastata.
Isoista asioista arkisilla tulokulmilla
Alkuun Liimatainen ja Hyvin sanottu -hanke kutsuivat mukaan viisikymmentä mahdollista kumppania. Kaikki lähtivät. Ja kun hanke saatiin koronatauon jälkeen käyntiin, kumppanien määrä kasvoi vielä yli sadalla. Uusia ilmoittautuu koko ajan lisää.
– Tämä on kaksikymmenvuotisen työhistoriani ehdottomasti inspiroivin työtehtävä, Markus Liimatainen sanoo.
Hanke on tuottanut sparrausta ja koordinointia, podcasteja, tapahtumia, tutkimusta, journalistisia sisältöjä. Yhteistyötä on tehty ministeriöiden, urheilun, partiolaisten, Sitran, yksittäisten järjestöjen ja kaupunkien ja kuntien kanssa.
Tänä syksynä, 30.9.-1.10., toteutuu suuri keskustelufestivaali Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Osa sen keskusteluista on julkisia, osa luottamuksellisia. Aiheet vaihtelevat koirista kouluruuan kautta kuolemaan.
– Haluamme palauttaa ilon keskusteluihin. Puhua isoista aiheista, mutta arkisilla tulokulmilla. Toisaalta on tärkeää tarjota turvallinen paikka keskustelulle vaikeasta asiasta.
Puhumalla ja kuuntelemalla
Hyvin sanottu -hankkeen viiden vuoden tavoitteena on palauttaa keskusteluun kunnioitus, rohkaista osallistumaan siihen ja kasvattaa sen luottamuksellisuutta. Niitä kaipaa myös väliin kohtuuttoman kova kirkollinen keskustelukulttuuri.
Instituution sisäisen keskustelun käyminen julkisesti osoittaa Markus Liimataisen mukaan rohkeaa avoimuutta.
– Hyvin sanottu -hankkeen kautta yritetään taata kirkolle mahdollisuuksia päästä keskustelemaan myös satuttavista aiheista. Puhumalla mennään eteenpäin, uskon minä. Opitaan kohtaamaan eri tavalla ajattelevia ihmisiä ja lisäämään keskinäistä ymmärrystä.
Puhumistakin tärkeämpää on kuunteleminen.
On harmi, että kirkon sisäistä keskustelua vaikkapa avioliittolaista on käyty niin, että äänessä ovat olleet ihmiset, joita asia ei koske.
– Mitä toinen itse asiassa sanoo? Miltä asia hänestä tuntuu? On harmi, että kirkon sisäistä keskustelua vaikkapa avioliittolaista on käyty niin, että äänessä ovat olleet ihmiset, joita asia ei koske. Sama toistuu usein, kun asia koskee lapsia ja nuoria.
Pakonomainen tarve olla oikeassa
Keskustelukulttuuria pitää parantaa, mutta mikä sen lopulta pilasi?
– Emme enää kohtaa kasvokkain. Pandemia on osasyyllinen, mutta ratkaisevia ovat olleet viisitoista vuotta sosiaalisessa mediassa, Markus Liimatainen sanoo. – Kasvokkain emme käytä samaa kieltä kuin somessa.
Sosiaalinen media ei tarjoa vain nimettömyyden ja kasvottomuuden suojaa. Näkyväksi tuleminen on alkanut vaatia myös oman brändin luomista ja vahvistamista. Kohteliaan ja sovittelevan sijaan pitää olla kärkäs ja ilkeä saadakseen huomiota.
– Käsitys toisesta tuntevana ihmisenä on hämärtynyt. Julkisen kuvan takana meillä on kuitenkin perheemme, läheisemme ja ystävämme. Mikä satuttaa minua, osuu paljon laajemmalle.
Käsitys toisesta tuntevana ihmisenä on hämärtynyt.
Keskustelun aiheet ovat arvolatautuneita.
– Maahanmuutosta, ilmastosta ja tai vaikkapa lastenkasvatuksesta käydyssä keskustelussa näkee pakonomaista tarvetta olla oikeassa ja saada ihmiset kääntymään omalle kannalle. Silloin puheeseen tulee syyllistämistä. Jos teet näin tai noin, olet huono ihminen.
Syyllistämisestä joutuvat kärsimään lasten harrastusten ohjaajat, opettajat ja palvelualojen ammattilaiset. Lihansyönnin tai lentämisen moralisoijalta saattaa jäädä kokonaiskuva ja oma osuus huomaamatta, Liimatainen on huomannut.
– Moni keskusteluun kunnioitusta vaativa saattaa toisessa tilanteessa käyttäytyä itse yhtä huonosti.
On muututtava maailman mukana
Se vaikea puheenaihe: uskonto.
– Olen tottunut pitämään sitä henkilökohtaisena asiana. Mutta yhteiskunnan ja kirkon pitkä yhteinen historia velvoittaa journalistit seuraamaan muutosta, jota elämme. Uskonnollisen kentän liikahduksista on voitava puhua ja kirjoittaa monipuolisesti.
Maailma muuttuu ja meidän on yksinkertaisesti muututtava sen mukana, Liimatainen ajattelee.
– Siksi kaikesta on voitava keskustella, oli asia mikä tahansa. Mistään ei voi muutoksen keskellä pitää kiinni ajatuksella, että näin tämä on aina ollut. Mutta kun kuulee, mitä toinen tuntee ja miten hän asian kokee, häntä on helpompi ymmärtää.
– Ihailen piispoja, jotka ovat julkisesti kertoneet ajattelunsa muutoksesta. Sellainen on ihailtavaa. On tärkeää miettiä omia arvojaan ja haastaa itsensä: onko ajatukseni todellakin ainoa oikea.
Entä jos lakkaisimme näkemästä toisemme vain yhden ominaisuuden kautta.
Ja entä se, että lakkaisimme näkemästä toisemme vain yhden ominaisuuden kautta.
– Me olemme hyvin moninaisia, me ihmiset. Usein ennakko-oletuksia tehdään kuitenkin jo sukupuolen, iän tai asuinpaikan perusteella. Kasvissyöjä ei välttämättä harrasta joogaa.
Hyvin sanottu -keskustelufestivaali Hämeenlinnan taidemuseossa 30.9.–1.10.2022. https://yle.fi/aihe/hyvin-sanottu
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Kuva: Jyrki Valkama / Yle