Kestivätkö ihanteet todellisuuden?
Miten noin viisikymppisten kirkollisten kulttuuripersoonien nuoruuden ihanteet muuttuivat iän myötä? Marianne Heikkilä, Antti Nylén sekä Miira Sippola kertovat.
Miten noin viisikymppisten kirkollisten kulttuuripersoonien nuoruuden ihanteet muuttuivat iän myötä? Marianne Heikkilä, Antti Nylén sekä Miira Sippola kertovat.
Kirkon olemassaolon suurena kysymyksenä on se, missä ja miten kirkko suostuu kohtaamaan ihmiset, kuuntelemaan heitä ja tekemään heidän kanssaan teologiaa.
Kansan keskuudessa on elänyt käsitys, että kirkko keskittyy liiaksi syntiin ja pahaan. Ilmiön inhana kääntöpuolena on omituinen siunauksen ja Luojan hyvien lahjojen rajoittamisen himo.
Kirkko haluaa olla yhteiskunnallinen toimija, mutta politiikka halutaan pitää poissa. Kaikkien mielestä se ei ole täysin mahdollista.
Asun Hongkongissa ja työskentelen sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden asiantuntijana Suomen Lähetysseurassa. Yhteistyökumppaneidemme avarakatseisuus Manner-Kiinassa sateenkaari-ihmisiä kohtaan on tehnyt minuun vaikutuksen.
’Sukupuoli’ sanana viittaa kaksijakoisuuteen – ja kahdesta puolikkaasta tulee kokonainen. Toiseen luomiskertomukseen pohjautuen rakennetaankin usein traditionaalista kristillistä sukupuoliajattelua. On mies ja miehen kylkiluusta luotu nainen.
Harva lähes 50 vuotta vanha teksti on kestänyt aikaa niin hyvin, että se on edelleen kiinnostava. Heimo Hatakan Juhani Rekolan kirjoituksista kokoamassa Kirkas mystiikka -kirjassa aikaa kestäneitä tekstejä on monia.
Uhkaako koronakriisi identiteettiäsi? Näetkö itsellesi vieraat ihmiset ja kansat entistäkin pelottavampina vaaroina ja kilpailijoina, jopa vihollisina?
Emerituspiispa ja eksegeetti Wille Riekkisellä on pääsiäisen alla kertoa ankaran koronakaranteeninsa keskeltä hyviä ellei erinomaisia uutisia: ”Jeesus elää!”
Kristus kärsii. Tämä kuva on totta monessa taideteoksessa. Tänään Kristus sairastaa koronaa.
Korona-ajan Suomessa pidetään ”sosiaalista etäisyyttä.” Sosiaalinen eristäminen ei kuitenkaan ole uusi ilmiö. Corona-viruskaan ei ole ensimmäinen pelkoa herättävä tarttuva tauti ihmiskunnan historiassa. Mistä puhutaan sairastamisen ja karanteenin teologiassa?
Ihmislajin on onnistunut levittäytyä kaikkialle maapallolla. Nyt ihmisen kasvuvoima on maailman suurin ongelma. Miltä maailmanloppu mahtaa näyttää? Evoluutiopaleontologi Mikael Forteliuksen mukaan on mahdollista, että se näyttää suunnilleen siltä, mitä ympärillä näkyy.
Evoluutio ei ahdista kirkossa, vaan avaa uusia näkökulmia. Pikemminkin keskustelussa on heräämässä uusi vaihe evoluution teologisesta tulkinnasta: evoluutio haastaa myös teologiaa hahmottamaan todellisuutta uudella tavalla.
Kristinusko kehittyy eteenpäin evoluution tavoin, näkee Olli Valtonen.
– Meidän on luotava nahkamme, rikottava kangistuneet kaavat ja säädettävä vanhentuneet järjestelmät uusiksi. Kirkon uudistukset rakentuvat vanhan päälle. Mitään ei synny tyhjästä.
Kirkko on sekä sensuroinut että palkinnut virsiä. Näin tapahtumia muisteli pastori ja virsirunoilija Pekka Kivekäs.
Teologian tohtori Pauliina Kainulaisen Suuren järven syvä hengitys (Kirjapaja, 2019) jatkaa hänen pitkäaikaista pyrkimystään silloittaa alkuperäiskansojen ja kristinuskon ajattelua. Samalla se on keski-ikäistyvän ekoteologin kertomus yrityksestä vetäytyä enemmän syrjään.
Joulun alla uusi Jeesus -kirja sai julkistamiseen vetoapua parista lehtiartikkelista. Niissä nostettiin esiin Henrik Wikströmin pieni kirja Mitä Jeesus tekisi? Kirkko ja 2000-luvun kapina (Gummerus). Lehtijutut synnyttivät kiivasta keskustelua somessa myös niiden parissa, jotka kirjaa eivät olleet lukeneet.
Jeesus antaisi luvan pyhään vallattomuuteen, kannustaisi vastuunkantoon ja suurisieluiseen myötätuntoon.
Valtionpäämiehille ja muille mahtaville on tapana levittää punainen matto, jota pitkin he kävelevät. Ihmiset heittelivät vaatteitaankin maahan, kun Jeesus saapui Jerusalemiin.