Armo, oikeudenmukaisuus ja arjen politiikka
Tämä on kertomus sodasta. Ei tietystä sodasta, vaan sodasta ilmiönä. Sota on yksi sivilisaation varjoista. Palatsien loiston, hovien henkevyyden ja kasaantuvan vaurauden eteenpäin vievänä voimana on henkilökohtainen kunnianhimo ja sen välineenä sota. Sodan hinnan ovat aina maksaneet yhteiskunnan heikoimmat.
Nuoret naiset vieraantuvat uskonnollisuudesta, kun kirkko ei asetu keskusteluun globaalin oikeudenmukaisuuden, radikaalin rakkauden ja arkisen yhteyden kysymyksissä, sanoo postmillenniaalien kirkkosuhdetta tutkiva Marjukka Laiho Itä-Suomen yliopistosta.
Yhteiskunta elää tulevan varjossa. Nykyhetkeen heijastuu uhkia kuten ilmastonmuutos ja sen synnyttämä globaali siirtolaisuus. Samanaikaisesti yhteiskuntaan heijastuvat menneisyyden varjot.
— Ilmastokriisiä ei voi pysäyttää, elleivät kaikki tahot tee merkittäviä panostuksia, sanoo kirkkoa mukaan ilmastotalkoisiin kannustava Sixten Korkman.
Hyvä keskustelu purkaa ennakkoluuloja ja auttaa ymmärtämään, miten monenlaisia olemme, uskoo Ylen Hyvin sanottu -hankkeen tuottaja Markus Liimatainen.
Dialogi on yksi tapa vastata huoleen yhteiskunnan polarisoitumisesta ja tapa vahvistaa luottamusta sekä demokratiaa.
— Hiljennämme mielellään öyhöttäjät ja bännäämme vihapuhujat, kun suojelemme somessa itseämme. Mutta samanmielisten kuplaan meneminenkään ei ole voittava tie, sanoo Jarno Forssell. Hän kannustaa Mari Leppänen kanssa johtajia yhteiskunnalliseen keskusteluun — myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Pohjoismainen yhteiskuntamalli on ollut kuin hengitysilmaa: siihen reagoi vasta, kun se vähenee. Tutkija Mikko Majanderin mukaan politiikan maineen pelastaminen voisi alkaa käytöstavoista.
Joulun alla uusi Jeesus -kirja sai julkistamiseen vetoapua parista lehtiartikkelista. Niissä nostettiin esiin Henrik Wikströmin pieni kirja Mitä Jeesus tekisi? Kirkko ja 2000-luvun kapina (Gummerus). Lehtijutut synnyttivät kiivasta keskustelua somessa myös niiden parissa, jotka kirjaa eivät olleet lukeneet.
Diakoniatyössä valtaan liittyvät kysymykset ovat läsnä niin työn luonteessa ja rakenteissa kuin suhteessa avuntarvitsijoihin. Miten vallankäyttö näyttäytyy työntekijän ja diakoniassa asioineen näkökulmasta? Entä miten voidaan tukea kohdatun ihmisen valtautumista?
Lukuisat kiristykset ulkomaalaislainsäädännössä ovat synnyttäneet Suomeen jopa tuhansien henkilöiden joukon, joka elää paperittomina ilman laillisia oikeuksia. Tarvitaan pikaisia toimia, ettei maahamme synny varjoyhteiskuntaa.
– Suomesta on tulossa yhä eriytyvämpi yhteiskunta, sanoo aluekehittämisen konsulttitoimistossa MDI:ssä asiantuntijana työskentelevä valtiotieteen tohtori Timo Aro.
Viimeinen leivänkannikka lojuu leipälaatikossa. Vanhempi ei ole se turvallinen aikuinen, jonka syliin voi juosta, kun pelottaa. Nälkä kipristää pientä vatsaa, mutta vanhempi ei herää, vaikka mitä yrittäisi. Tätäkin on arki lapsen silmin.
Kaupungeissa tiivistyvät kirkon monet haasteet, mutta myös mahdollisuudet palata juurille. Sitä on ihmisten kohtaaminen ja arjen näkeminen
Euroopassa käydään tiivistä keskustelua tulevasta suunnasta. Vanhat valtarakenteet natisevat ja ihmisarvo on uhattuna. Samalla kirkko on joutunut ihmiskuva- ja mainekriisiin.
Mies, jonka turvapaikanhakuprosessi on viety huolimattomasti läpi. Suomeen yksin tullut lapsi, jolle myönnetään vuoden mittaisia, määräaikaisia oleskelulupia yksi kerrallaan. Nainen, jolle paluu kotimaahan olisi kohtalokas, ei tavoita juristiaan kertaakaan oleskelulupaa hakiessaan.
