Vaikka pelkoa ei voi paeta
Raastavat rajoitukset ja sulkevat säpit.
Kuolema kolkuttaa ja epätietoisuus ahdistaa.
Raastavat rajoitukset ja sulkevat säpit.
Kuolema kolkuttaa ja epätietoisuus ahdistaa.
Pääsiäisen juhla on ristiriitainen olemukseltaan ja tähän on selvä syy: yksilön kokema äärimmäinen väkivalta tulee aivan ilon ja valon vierelle. Skaalan molemmat laidat eivät vain tunnu mahtuvan samaan kuvaan.
– Kun kirkolla on vahva hengellinen ydin ja identiteetti, on varaa olla avoin. Toivon kristityiltä rohkeutta keskustella muiden katsomusten edustajien kanssa. Tällaista vuoropuhelua haluan itsekin edistää, sanoo isä Ambrosius.
Miltä tuntuu kohdata kasvokkain ihminen, joka surmasi oman läheisen? Onko tappajalla oikeutta pyytää anteeksi omaiselta? Kirkon palkitsema dokumentaristi John Webster kohdisti kameransa kivun ytimeen.
– Itämeren suojelussa on menty sanoista tekoihin. Tietoisuus vaadittavista toimista on lisääntynyt. Jokainen yksilö voi vaikuttaa asioihin, rohkaisee Saara Kankaanrinta. Itämeren pelastamisen ykkösnainen kannustaa nyt kansaa Ekopaastoon.
Karnevaalit ovat kiinteä ja merkittävä osa erityisesti Reininmaan katolisten kaupunkien perinnettä. Nykyään myös monet evankeliset seurakunnat osallistuvat kulkueisiin ja järjestävät karnevaali-istujaisia yhteisöllisyyden merkiksi. Edes korona ei perinnettä nitistä, ainoastaan muovaa sitä.
Emerituspiispa ja eksegeetti Wille Riekkisellä on pääsiäisen alla kertoa ankaran koronakaranteeninsa keskeltä hyviä ellei erinomaisia uutisia: ”Jeesus elää!”
Pääsiäisen suuri sanoma tuntuu joskus ulkokohtaiselta. Onko sillä jotain oikeaa annettavaa tämän päivän ihmiselle?
Mikä sai luterilaiset siirtämään pääsiäisen kelloa puoli vuorokautta aikaisemmaksi? Ja mihin katkeaa pääsiäisen leikki?
Maailman koronauutisia seuratessa olen ajatellut evankeliumikertomusten kuvausta Jeesuksen hautaamisesta.
Tämä on se yö, joka loistaa valoa, jota pimeys ei ole saanut valtaansa. Yö päivää kirkkaampi. Yö jonka merkitys kirkastuu meille vasta vähitellen.