Skotlannissa kirkon tulevaisuuden turvaamiseksi tartuttiin konsultatiiviseen työotteeseen sekä taitoon lukea yhteisöä ja rakentaa sitä. Olisiko siinä oppia meillekin?
Porvoon seurakunnan kirkkoherra Pontus Salmi katseli tulevaisuustutkija Ilkka Halavan kanssa kirkon tulevaisuuteen 2000-luvun alussa. RISC Monitorin segmentointitutkimukset paljastivat, että yhä useampi oli erkaantunut kulttuurikontekstista, jonka varassa kirkossa oli totuttu toimimaan.
Salmen kokemukset työpaikkapappina Vantaalla vahvistivat tutkitun havainnon.
– Kävin tutustumassa myös Skotlannin kirkkoon, missä suuri muutos oli jo tapahtunut. Kirkolle kannatusmaksuja maksavien osuus oli pudonnut 30 vuodessa 60 prosentista kahteentoista. Siellä näki, mitä se tarkoitti kirkon työssä. Valitettavasti näitä kokemuksia ei juurikaan haluttu hyödyntää 2000-luvun alun Suomessa.
Skotlantilaispapin palkka oli niin pieni, että elääkseen ja työtä tehdäkseen oli luotava tukiverkosto.
– Se vaatii ihan uudenlaista ammattitaitoa. Konsultatiivista työotetta, taitoa lukea yhteisöä ja rakentaa sitä. Se tarkoittaa, että pappi asuu yhteisönsä alueella ja tuntee sen ihmiset ja toimijat.
Jeesus ei kehottanut täyttämään kirkkoja vaan elämään ihmisten kanssa.
Monipuolinen kielitaito on tarpeen.
– Kirkko puhuu vain kirkkoa. Suurin haaste on oppia puhumaan yhteistyökumppanille yhteistyökumppanin kieltä. Sitä kohti onneksi mennään palvelumuotoilun myötä, Salmi sanoo.
Kirkko on pyhittänyt rakenteensa ja toimintakulttuurinsa. Jeesus ei kuitenkaan kehottanut täyttämään kirkkoja vaan elämään ihmisten kanssa.
– Olemme ymmärtäneet lähetyskäskyn väärin. Siinä käytetään kolmesta kreikan kielen opettaa-verbistä sitä, joka kehottaa vuorovaikutukseen ja käden ojentamiseen toiselle.
P. Salmen kuva: Kirkon kuvapankki / Vantaan seurakunnat / Antero Harju. Pääkuva Pixabay.