”Tärkeintä lienee toivo”

Henkinen kriisinkestävyys on yksi yhteiskunnan vahvuustekijä. Kriiseissä sitä ylläpidetään tukeutumalla normaalioloissa luotuihin rakenteisiin. Pandemian aikana seurakunnat ovat osallistuneet tähän vastuunkantoon innovatiivisella toiminnallaan. Kriisitilanteesta selviämistä ja tehtävänsä toteuttamista kirkko edistää parhaiten tukemalla työntekijöiden ja seurakuntalaisten jaksamista.

Elämässä ei ole koskaan liikaa iloa

Karnevaalit ovat kiinteä ja merkittävä osa erityisesti Reininmaan katolisten kaupunkien perinnettä. Nykyään myös monet evankeliset seurakunnat osallistuvat kulkueisiin ja järjestävät karnevaali-istujaisia yhteisöllisyyden merkiksi. Edes korona ei perinnettä nitistä, ainoastaan muovaa sitä.

Pääkirjoitus: Pandemian tuntematon uhri

Vuoden 2020 pandemia tullaan muistamaan joka puolella maailmaa. Sen sairastuneet ja kuolonuhrit eivät unohdu. Toukokuun puolivälissä 2020 virallinen tieto on, että pandemiaan on sairastunut noin viisi miljoonaa ja kuollut yli 300 000. Tuntematon uhri saattaa kuitenkin unohtua.

Karanteenin teologiasta

Korona-ajan Suomessa pidetään ”sosiaalista etäisyyttä.” Sosiaalinen eristäminen ei kuitenkaan ole uusi ilmiö. Corona-viruskaan ei ole ensimmäinen pelkoa herättävä tarttuva tauti ihmiskunnan historiassa. Mistä puhutaan sairastamisen ja karanteenin teologiassa?