Usko tulevaan on lasten perustarve
Lapsiasiavaltuutetun mukaan yhteiskunta on liian heikko tasaamaan lasten erilaisia lähtökohtia. Perusturvallisuuteen kuuluu luottamus siihen, että kaikki menee vielä hyvin.
Lapsiasiavaltuutetun mukaan yhteiskunta on liian heikko tasaamaan lasten erilaisia lähtökohtia. Perusturvallisuuteen kuuluu luottamus siihen, että kaikki menee vielä hyvin.
Jeeus sanoisi: Nyt riittää se erilaisten perheiden arvostelu! Me kuulumme samaan perheeseen. Jeesus tietää, että kaikkein lähimmät ihmiset eivät aina ole sukua keskenään.
Suhde solmussa? Parisuhteen tilasta on tärkeää keskustella ja sen ongelmiin on tarvittaessa haettava ajoissa apua. Perheet keskiöön! on STEA:n rahoittama, yli 70 järjestön yhteinen perhekeskustoiminnan kehittämis- ja koordinaatiohanke, joka tarjoaa koulutusta ammattilaisille parisuhteen ja eroauttamisen teemoista.
Yhteiskuntarakenteiden kadotessa pakolaisiksi joutuneet lapset aidataan, saarretaan, ympäröidään vierailla ihmisillä. Monien vapaaehtoisten mielestä muuttuviin olosuhteisiin tarvitaan lääke- ja ruokajakelun lisäksi leikkiä.
Kirkkoon kuuluu paljon erilaisia ihmisiä, mutta vain rajattu joukko uskaltaa astua kirkkoon sisälle. Moni kokee, ettei ole tervetullut kirkkoon, jonka pitäisi olla kaikille avoin. Mistä tämä johtuu?
Asuuko teilläkin räjähtelevä murkku – ja myös kilareita saava murrosikäisen äiti? Kamalat äidit -vertaistukiryhmissä jaetaan vinkkejä ja keskustellaan samassa tilanteessa olevien äitien kanssa. Suosittuja NNKY-liiton koordinoimia vertaisryhmiä on tänä vuonna jo noin 40 eri puolilla Suomea.
Joidenkin arvioiden mukaan jopa 80 prosenttia erityislasten vanhempien parisuhteista päätyy eroon. Erityislapsiarki on kuormittavaa ja syö vanhempien voimavaroja. Onnellinen parisuhde erityislapsiperheessä on kuitenkin mahdollista.
Kirkon Aamenesta Öylättiin sanastosta (evl.fi/sanasto) ei löydy selitystä sille, mikä luterilaisessa kirkossa tekee perheestä perheen. Esimerkiksi perhemessu ja perheneuvontatyö sanastossa kyllä selitetään. Onkohan tämä niin itsestään selvää, että määrittelylle ei ole nähty tarvetta? Vai kertooko tämä siitä, että kirkossa ei ole tarpeellista lukita perheen määritelmää?
Kirkon perhepuheessa puhutaan usein sellaisesta perheestä, jota oikeastaan kenelläkään ei ole.
Mitä tarkoittaa se, että kirkolla on mainehaitta perhepoliittisena toimijana? Ja kuinka siitä haitasta voi päästä eroon. Monimuotoiset perheet-verkoston projektipäällikkö Anna Moring kertoo, miten kaikenlaiset perheet voisivat tulla kuulluiksi, nähdyiksi ja kutsutuiksi seurakunnan toimintaan.