— Ilmastokriisiä ei voi pysäyttää, elleivät kaikki tahot tee merkittäviä panostuksia, sanoo kirkkoa mukaan ilmastotalkoisiin kannustava Sixten Korkman.
Sixten Korkman hahmottaa massiivisessa teoksessaan Talous ja humanismi (Otava 2022), mistä länsimaisen talouden taustalla olevat arvot ja uskomukset kumpuavat ja mihin ongelmiin meidän tulisi nyt keskittyä.
— Meidän pitää päästä irti markkinafundamentalismista. Jos ajattelemme puhtaasti markkinavoimien tuottoa, luonnon tuhoutumista ja ilmastokriisiä ei voi estää. Yksin markkinat eivät näitä ongelmia hoida, vaan me tarvitsemme vastuullista politiikkaa, ja myös ihmisten itsensä on kannettava vastuuta, jyrähtää Sixten Korkman.
Jos ajattelemme puhtaasti markkinavoimien tuottoa, luonnon tuhoutumista ja ilmastokriisiä ei voi estää. Yksin markkinat eivät näitä ongelmia hoida, vaan tarvitsemme vastuullista politiikkaa, ja myös ihmisten itsensä on kannettava vastuuta.
Hillityn sivistyneesti sanansa asetteleva taloustieteilijä toteaa, että ilmastokriisi kohdistuu yhteiseen ilmakehään. Kenelläkään ei ole halukkuutta torjua tuhoavaa kehitystä, jos kaikki ajattelevat, että muut maksakoot viulut.
Yhdysvaltojen, Kiinan ja EU:n pitäisi rakentaa yhteisrintama ja patistaa muita kunnioittamaan uusia pelisääntöjä. Tämä ei ole täysin epärealistista.
— En ole epätoivoinen, mutta totuus on, että tähän asti on tehty aivan liian vähän.
Länsimaissa subventoidaan edelleen valtavasti fossiilisia polttoaineita. Taustalla ovat suurten taloudellisten intressien edustajat, joilla on rahavaltaa.
— He pyrkivät vääristämään tietoisuutta asioista ja harjoittavat propagandasotaa. Lisäksi kaikenlaiset trumpilaiset ovat sitä mieltä, ettei mitään ilmastokriisiä edes ole, vaan se on demokraattien ja kiinalaisten juoni.
Tulevan kapitalismin henki
Joulun alla ilmestyneessä, kokonaisvaltaisena haltuunottona huippukiinnostavassa Talous ja humanismi -kirjassaan Sixten Korkman katsoo, että demokratia ja markkinatalous tukevat toisiaan, ainakin toimivan hyvinvointivaltion oloissa.
Markkinatalous on tehokas järjestelmä yhteiskunnan materiaalisten tarpeiden tyydyttämiseksi, jos sitä säädellään ja täydennetään politiikan ja julkisen vallan keinoilla.
— Markkinatalous on suureksi avuksi yhteiskunnan renkinä, mutta isäntänä kapitalismi on vaaraksi.
Vaikka markkinatalous ei ratkaise lähtökohtaisesti ympäristöongelmia, sen voi valjastaa tehtävään taloudellisilla kannusteilla. Silloin talouden edustajilla on enemmän kuin hyvää tahtoa pelastaa maailma.
Markkinatalous on tehokas järjestelmä yhteiskunnan materiaalisten tarpeiden tyydyttämiseksi, jos sitä säädellään ja täydennetään politiikan ja julkisen vallan keinoilla.
— Politiikan on luotava riittävän vahvoja keppejä ja porkkanoita. Sen jälkeen markkinat ja kapitalismi kyllä hoitavat homman mekanismeillaan. Potentiaalisesti kapitalismista voi olla paljon apua.
— Kun Ruotsin uusi hallitus oli laiska ilmastoasioissa, elinkeinoelämäkin suuttui. Ruotsalainen teollisuus ajattelee saavansa ympäristöystävällisyyden kautta lisää kilpailukykyä. Myös Greta Thurnbergin kaltainen alhaalta nouseva paine vaikuttaa asioihin.
David Attenborough on nostanut korallien värien katoamisen yhdeksi luontokadon tunnusmerkeistä. Kapitalistinkin kannattaa tarkkailla tätä värien muutosta jo puhtaasti bisnessyistä, mikäli on Sixten Korkmania uskominen.
Biodiversiteetillä ja korallien värillä näet on pitkällä tähtäimellä myös valtava taloudellinen arvo, ja juuri se on valjastettava markkinatalouden suunnanmuutoksen moottoriksi.
— Valistuneen itsekkyyden ohjaama kapitalismi voisi olla avuksi ilmastokriisin torjunnassa ja aikaisempien virheiden oikaisemisessa.
Valistuneen itsekkyyden ohjaama kapitalismi voisi olla avuksi ilmastokriisin torjunnassa ja aikaisempien virheiden oikaisemisessa.
Markkinatalouden valjastamisessa mukaan maailman pelastustalkoisiin on tosin yksi iso ongelma.
— Me tiedämme, että olemme tuhoamassa maapallon tulevaisuutta ja tekemässä tästä asuinkelvottoman, mutta tämä kehitys tapahtuu hitaasti. Siellä ja täällä tapahtuu jo luonnonmullistuksia, jotka tuottavat suuria vaurioita, mutta ne eivät vaikuta vielä akuutisti meihin ja talouteemme.
Ei messiaanista roolia rintamassa
Jos ihmiset saataisiin laajasti ymmärtämään, että nyt on korkein aika toimia luonnon pelastamisen puolesta, se ei olisi vielä ylivoimaisen kallista.
— Mutta jos me odotamme, joudumme peruuttamattoman katastrofaaliseen kierteeseen.
Sixten Korkmanin mielestä kaikkien tahojen kannattaa tehdä yhteistyötä ilmastonmuutoksen ja luontokadon vastaisessa taistelussa. Kirkko kuuluu luonnollisesti tähän joukkoon.
Mitä kirkon tulisi tehdä luontokadon keskellä?
— En katso, että luonnon pelastaminen on ensisijaisesti kirkon harteille kaatuva ongelma. Kirkko on yhtenä tekijänä rintamassa, johon tarvitsemme kaikki mukaan kantamaan huolta ilmastosta ja luonnon monimuotoisuudesta.
— En näe kirkolla erityistä messiaanista roolia tässä asiassa, mutta jos kristinuskon roolista esittää positiivisen tulkinnan, niin meidän pitäisi olla tilanhoitajia tässä Jumalan luomuksessa.
Taloustieteilijä tähdentää, että kaikkien toimijoiden on vaadittava kestävään kehitykseen siirtymistä ja sitä, että annamme arvoa tulevien sukupolvien elinolosuhteille.
Ilmastokriisi, valtamerien heikentyvä tila ja luonnon monimuotoisuuden varmistaminen ovat haasteita, joihin on vastattava välittömästi. Väestönkasvua on hillittävä varsinkin köyhissä ja nopean väestönkasvun maissa.
Sivistyneelle maailma on kylä
Aristoteleen käsitys kohtuullisuuden hyveen keskeisyydestä ihmisen onnellisuudelle on taas arvossaan, kun etsimme tasapainoa aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin välille. Myös tasa-arvoa painottava sosiaalinen oikeudenmukaisuus tukee ympäristön kestävää kehitystä.
Suuret ongelmamme ovat globaaleja, joten niiden ratkaiseminen edellyttää pitkälle menevää kansainvälistä yhteistyötä. Tämä koskee niin rauhan säilyttämistä ja talouden vakauttamista kuin ilmastokriisin ratkaisemista.
— Meidän tulisi nähdä maailma pienenä kylänä, jossa olemme kaikki sidoksissa toisiimme keskinäisen riippuvuuden kautta ja jossa yhteistyö on menestymisen edellytys.
Voiko hyvän tekemiseen motivoitua ilman uskoa mihinkään?
— Jokaisella ihmisellä on jonkinlaisia uskomuksia. Me tarvitsemme arvoja, joita pidämme hyvinä tai huonoina, oikeina tai väärinä. Niiden takana ei tarvitse olla uskontoa tai ideologiaa, mutta jonkinlainen moraalinen lähtökohta on oltava.
Me tarvitsemme arvoja, joita pidämme hyvinä tai huonoina, oikeina tai väärinä. Niiden takana ei tarvitse olla uskontoa tai ideologiaa, mutta jonkinlainen moraalinen lähtökohta on oltava.
Nämä eettiset lähtökohdat kehittyvät luontevasti päiväkodin, koulun ja kodin tarjoaman kasvatuksen kautta.
— Olisi erittäin toivottavaa, että humanistinen sivistys olisi osa jokaisen ihmisen saamaa koulutusta ja kasvatusta. Se johtaa ajattelemaan, että jokaisella ihmisellä on arvo, jota ei saa loukata, vaan sitä pitää kunnioittaa.
Humanisti näkee kristinuskon arvon
Sixten Korkman tunnustautuu humanistiksi. Hän uskoo kanssaihmisten arvokkuuden kunnioittamiseen, vapauteen, tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen ja yhteisöllisyyteen.
Niitä tukevia, järkisyin perusteltuja pyrintöjä ja yhteiskunnallisia rakenteita ovat totuuteen pyrkiminen eli tiede, liberaali demokratia, markkinatalous, hyvinvointivaltio ja kansainvälinen yhteistyö.
Humanismilla tarkoitetaan myös humanistisia tieteitä sekä aatteellista näkemystä, joka korostaa ihmisoikeuksia ja sivistystä. Se painottaa myös myötätuntoa, moraalisia hyveitä sekä kykyä inhimillisten ja yhteiskunnallisten ongelmien kriittiseen arviointiin.
Humanismin juuret ovat antiikin maailmassa ja kristinuskon omaksumassa ajatuksessa kaikkien ihmisten samanarvoisuudesta Jumalan edessä, Korkman selvittää.
Katolisen kirkon merkittävin teologi Tuomas Akvinolainen yhdisti 1200-luvulla Aristoteleen filosofian ja Raamatun opin ja loi niin sanotun kristillisen humanismin. Toisaalta humanismi vaikutti myöhemmin siihen, että kristinuskon arvoja ja auktoriteettia alettiin kyseenalaistaa.
Nykyään humanismi on usein uskonnoton asenne. Mihin kirkkoa, institutionaalista uskomislaitosta, tarvitaan täysverisen humanistin mielestä 2020-luvulla?
Luterilaiseen kirkkoon kuuluva Korkman ajattelee, että kristinuskon merkittävänä antina on tässäkin ajassa ihmisarvon korostaminen.
— Monien kristinuskon keskeisten arvojen, kuten lähimmäisenrakkauden ja anteeksiannon, merkitys on yhä suuri, vaikka kristinuskon asema onkin heikentynyt länsimaissa.
Monien kristinuskon keskeisten arvojen, kuten lähimmäisenrakkauden ja anteeksiannon, merkitys on yhä suuri. Uskon, että kirkko tulee olemaan tarpeellinen ja olemassa tulevinakin vuosikymmeninä.
— Uskon, että kirkko tulee olemaan tarpeellinen ja olemassa tulevinakin vuosikymmeninä. En ennusta täydellistä sekularisaatiota. Kirkon jäsenistön osuus hupenee ja kutistuu kyllä jatkossakin, mutta jossain vaiheessa tämä kehitys päättyy.
Priorisoikaa lapset ja vanhukset
Suomessa luterilaisella kirkolla on yhä runsaasti resursseja. Mihin taloustieteilijä toivoisi omia kirkollisverorahojaan erityisesti käytettävän?
— Pidän etenkin kirkon diakoniatoiminnasta ja ulkomaanavusta kriisialueille. Syvään juurtuneen köyhyyden poistamiseksi erinomaisen kannatettavaa on saada lapset kaikkialla kouluun.
— Meillä on kotimaassakin lapsia, jotka ovat hakoteillä ja joille täytyisi tarjota turvallinen kasvuympäristö. Kirkon sisällä on halua auttaa heitä vilpittömästi, ei vain rahan vaan aatteen takia. Meillä on myös paljon yksinäisiä vanhuksia, joita pitäisi auttaa kiireesti, painottaa Sixten Korkman.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Kuvat Marek Sabogal / Otava.