— Kirkko voi olla tulevaisuudessakin ihmisille merkittävin uskon, toivon ja rakkauden edistämisen yhteisö ja yhteiskunnan kantava voima. Peliä ei ole suinkaan menetetty tilastojen laskevista käppyröistä huolimatta, korostaa kirkkohallituksen kehityspäällikkö Liisa Björklund.
Liisa Björklund hymyilee tyytyväisenä. Hän luotsasi työryhmää, joka laati kirkon tuoreen tulevaisuusselonteon Siunauksen signaalit. Siitä keskusteltiin kirkolliskokouksessa Turussa innokkaasti ja enimmiltään rakentavasti.
Kirkolliskokousedustajien puheissa päästiin pitkästä aikaa virkistävästi kirkon peruskysymysten ja -tehtävien äärelle niistä bunkkereista, joihin jumiuduttiin repivässä avioliittokeskustelussa. Keskustelu Jumalan siunauksesta ja sen ilmenemismuodoista maailmassa nousee kristinuskon kovasta ytimestä.
Selonteon aineistoa kerättiin ympäri Suomea. Ihmisiä dialogiin kutsuneissa signaalihuoneissa 140 henkeä keskusteli arjen, elämän ja kuolemankin perimmäisistä kysymyksistä.
— Tavoitteena oli kuunnella ihmisiä tarkasti, ja käynnistää heidän ajatustensa kautta keskustelu kirkon tulevaisuudesta. Tässä onnistuttiin hienosti, kirkkohallituksen kehityspäällikkö katsoo.
Työryhmää hämmästytti se, että keskustelujen sisällöt olivat hyvin samanlaisia eri puolilla Suomea.
— Helsingissä ja Kainuussa nousivat esille samat teemat, esimerkiksi luonnon korostaminen hengellisessä elämässä ja huoli ilmastonmuutoksesta.
Arjen kristillisyydestä toivotaan vastavoimaa materialismille ja suorituskeskeisyydelle. Nykyinen elämänmuotomme ja luontosuhteemme nähdään kestämättömänä.
— Kirkko edustaa ihmisten mielissä turvaa ja lohtua, pysyvyyttä ja vakautta tänä epävarmuuksien aikana.
Ei lueta kuin piru Raamattua
Siunauksen signaalit -selonteossa esitetyt tulkinnat olivat teologisten linjausten sijasta tulevaisuuskeskustelun avaus, Liisa Björklund korostaa.
— Tulevaisuusselonteko ei ole opillinen asiakirja, vaan käytännöllinen työkalu. Sen avulla voimme luoda yhteyttä ihmisten kokemusmaailmaan.
Kun seurasi kirkolliskokouksen keskustelua selonteosta, ei voinut välttyä ajatukselta, että jotkut tulkitsivat lukemaansa epätarkasti tai tarkoitushakuisesti, ”kuin piru Raamattua”. Mahdollisesti kirkkopoliittisista pyrinnöistään johtuen tai taustajoukkojensa ”korvasyyhyyn” saarnaten?
Liisa Björklund vastaa, ettei ole tästä erityisen huolissaan. Pääasia oli, että keskustelu kirkon ydinkysymyksistä käynnistyi.
— Useimmat yli 60 kuullusta puheenvuorosta olivat asiallisia, kirkon olemukseen ja tulevaisuuteen vakavasti suhtautuvia.
Tulevaisuusselonteossa ilmeni, että aikalaiset hakevat hengellisiä kokemuksia uusissa ja yllättävissä konteksteissa. Esimerkiksi uusmaagiset ilmiöt nousivat esille ”parantavat” kivet, kristallit, energiat, enkelit, valkoinen noituus… Näistä esitetyt yksittäiset havainnot saattavat olla juuri heikkoja signaaleja, jotka vahvistuvat tulevaisuudessa.
Perinteisessä kristillisyydessä noita tapoja on ”pidetty epäsovinnaisina tai suorastaan epätoivottavina”, selonteossa todettiin. Siitä huolimatta muutamat kirkolliskokousedustajat katsoivat selonteon suorastaan suosittelevan uushenkisyyden muotoja kirkolliseen käyttöön, vaikkei moisesta ollut mainintaakaan.
Ihmisten kokemusten kuuntelu, yritys ymmärtää heitä ja kohdata kunnioittavassa keskustelussa on eri asia kuin heidän katsomusten kannattajaksi ryhtyminen tai kritiikitön hyväksyntä, saati kirkon oman opin muuttaminen.
— Ihmisten kokemusten kuuntelu, yritys ymmärtää heitä ja kohdata kunnioittavassa keskustelussa on eri asia kuin heidän katsomusten kannattajaksi ryhtyminen tai kritiikitön hyväksyntä, saati kirkon oman opin muuttaminen, Björklund toppuuttelee.
Työkalu kansan kohtaamiseen
Sosiaalietiikan alalta väitellyt Liisa Björklund on tunnettu tehokkaana organisaattorina ja innovaattorina. Hän on ollut mukana monenlaisissa kehityshankkeissa, muun muassa Me-säätiön sekä Helsingin Diakonissalaitoksen kehitysjohtajana.
Signaalihuoneiden toteuttamisessa hän hyödynsi Sitran kehittämiä malleja.
— Tulimme samalla kehittäneeksi kuuntelevan kirkon työkalun: ei vain heikkoja signaaleja vaan siunausten signaaleja — eli ajan merkkejä, jotka voisivat koitua siunaukseksi ihmisille ja koko kirkolle.
Tarkoituksena ei ollut tieteellisen tutkimuksen tekeminen, vaan uudenlaisen keskustelu- ja kyselymenetelmän pilotoiminen.
Teologian tohtori ymmärtää tutkijana sen kritiikin, että erilaisia vastauksia saadaan eri tavoin uskovilta. Jatkossa työkalua onkin mahdollista hyödyntää kaikenlaisten kristittyjen, muiden uskontokuntien edustajien ja uskonnottomien keskuudessa.
— Arvokkainta aineistoa saadaan, jos eri tavoin ajattelevat käyvät vuoropuhelua yhdessä.
Kuunteleva kirkko ilahduttaa
Jeesusta ei tunnettu ”korvasyyhyyn” saarnaajana, vaikka hän kysyikin ihmisiltä, mitä nämä haluavat. Siunauksen signaalien keräämisessä sovellettiin Jeesuksen esimerkillistä asennetta.
— Jeesus sanoi: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Hän ymmärsi viestinnässään ja vuoropuhelussaan ihmisten kokemusmaailmaa ja arjen kontekstia. Mekin halusimme kysyä, miten voisimme kirkkona parhaiten palvella ihmisiä tässä ajassa.
Myös kirkosta vieraantuneet ja etäällä olevat ihmiset vastasivat yllättävän mielellään, kun heille esitettiin elämän suuria ja suoria kysymyksiä.
Myös kirkosta vieraantuneet ja etäällä olevat ihmiset, joiden ääntä haluttiin kuulla, lähtivät keskusteluun. He vastasivat yllättävän mielellään, kun heille esitettiin elämän suuria ja suoria kysymyksiä.
— Voisimmeko jatkossakin tehdä enemmän työtä tavoittaaksemme niitä ihmisiä, joilla on nyt aika pitkä matka kirkkoon? Voisimmeko lähestyä heitä rohkeammin ja kutsua keskustelemaan?
Siunauksen signaalien kerääminen on yksi malli dialogista. Elämän perimmäiset pohdinnat askarruttavat kaikkia, ja niistä on mahdollista puhua muutenkin kuin saarnoissa.
— Kirkon työntekijät yllättyivät: näinkö helppoa olikin päästä keskustelemaan armosta, kuolemasta, kaipuusta ja siitä, minkä varaan tulevaisuususko voisi rakentua.
Kvartaalia pidempi perspektiivi
Kehityspäällikkö haastaa virkansa vinkkelistä, voitaisiinko paljon erilaista hyvää tekevän kirkon toiminnassa olla vielä tavoitteellisempia ja kunnianhimoisempia. Tiedolla johtaminen on yksi keino siihen.
Toisaalta kirkon ei pitäisi koskaan menettää sitä pitkää aikaperspektiiviä, jonka oma historia, usko ja teologia mahdollistavat.
— Kaikkea hyväksi havaittua ei tarvitse yrittää virittää vimmatusti tai muuttaa tehokkaammaksi. Kirkon konetta ei tarvitse trimmata kvartaaliharppauksiin vaan olisi ymmärrettävä, että kirkko tavoittelee pidemmän aikavälin vaikuttavuutta.
Ikiaikaisen instituution organisaatiokulttuurissa ja sen kantamassa perinnössä on valtavasti arvokasta vaalittavaa — sekä sydämellään työtä tekeviä huippuammattilaisia, seurakuntalaisia ja luottamushenkilöitä, jotka varmistavat näin tapahtuvan.
Kristinusko on ollut ja on vastedeskin suomalaisille suuri siunaus.
— Kirkko on siunausten signaalikeskus, jonka kautta Jumalan moninaisia siunauksia välitetään eteenpäin ihmisille, kehityspäällikkö kiteyttää.
Häpeä ja nolostelu jatkuu
Siunauksen signaalit -selontekoon kuultujen ihmisten enemmistön mielestä kansan ihmisarvo- ja moraalikäsitykset ovat menneet kirkon ohi. Kirkon katsotaan sortavan seksuaalivähemmistöjä, ja tämä surettaa niitäkin, jotka muuten kokisivat kirkon tärkeäksi.
— Siitä syntyy monelle häpeän ja nolouden tunne.
Selonteossa tulkitaan, ettei perhemallien monimuotoistumista voida ohittaa. Kirkon pitäisi päästä jo avioliittokysymyksessä jonkinlaiseen siunaukselliseen ja rakentavaan ratkaisuun.
— Avioliittokysymys oli ainoita aiheita, joista ihmiset olivat todella turhautuneita.
Björklund on samaa mieltä siitä, että avioliittoasiassa olisi päästävä eteenpäin. Hän ei kuitenkaan usko samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen vaikuttavan radikaalisti laskeviin jäsenlukuihin.
— Ainakaan sisarkirkoissamme näin ei ole käynyt.
Tappiomielestä uuteen nousuun
Liisa Björklund on törmännyt usein pessimismiin. Moni pelkää, että kirkon peli on menetetty ja tulevaisuus on pelkkää onnetonta, kiihtyvää jäsenkatoa. Itsetuntoahan tuo ajattelutapa nakertaa.
— Ehkä kirkossa on jääty jonkinlaiseen lamaantumisen tilaan. Nyt on korkein aika korjata suuntaa.
Uhkien sijasta katse kannattaa kiinnittää miljoonia suomalaisia sisäänsä sulkevan ja muihinkin avoimesti ja lämpimästi suhtautuvan kirkon mahdollisuuksiin palvella kansaa.
Uhkien sijasta katse kannattaa kiinnittää miljoonia suomalaisia sisäänsä sulkevan ja muihinkin avoimesti ja lämpimästi suhtautuvan kirkon mahdollisuuksiin palvella kansaa.
Rakkauden ja armon sanoma voi puhutella edelleen. Diakonian ja kirkon kaikkinaisen auttamistyön arvo korostui tulevaisuusselonteossa vahvasti.
Kirkolle ja sen työlle on tarvetta enemmän kuin aikoihin. Monet suomalaiset arvostavat kirkkoa ja näkevät sillä tärkeitä tehtäviä tulevaisuudessakin.
— Ihmisillä on tarve löytää elämälleen tarkoitus ja merkitys. Meillä on nyt kirkossa käsillä hetki viedä eteenpäin hyvää sanomaa ja tehdä niitä rakkauden tekoja, joita sen pohjalta nousee.
Kehityspäällikkö Liisa Björklundin viesti kuulostaa hyvin rohkaisevalta: kirkolla saattaa sittenkin olla edessään loistava tulevaisuus.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Kuvat Aarne Ormio / Kirkon viestintä