kaksi ihmistä kävelee käsi kädessä metsäpolkua
17.10.2019 / Artikkeli

Onnellinen parisuhde erityslapsiperheessä

Julkaistu Kategoriat ArtikkeliAvainsanat , ,
Jaa:

Joidenkin arvioiden mukaan jopa 80 prosenttia erityislasten vanhempien parisuhteista päätyy eroon. Erityislapsiarki on kuormittavaa ja syö vanhempien voimavaroja. Onnellinen parisuhde erityislapsiperheessä on kuitenkin mahdollista.

Parisuhde erityislapsiperheessä

Parisuhteeseen kuuluu erilaisia vaiheita alun. Seurusteluvaiheessa ihastutaan ja rakastutaan. Rakastumisessa on huumaa ja illuusiota, joka lujittaa suhdetta. Tätä seuraa itsenäistymisvaihe, jossa haetaan rajoja ja omaa tilaa. Tässä vaiheessa parin on löydettävä toimiva arki, jossa he voivat olla tyytyväisiä yhdessä. Kolmantena vaiheena on eriytymisvaihe, jossa pari kohtaa pettymyksiä ja luopuu illuusiosta. Tätä seuraa vastavuoroisuuden vaihe, jolloin puolisot itsenäistyvät suhteessa toisiinsa. Parhaimmillaan toinen hyväksytään sellaisena kuin hän on. Pitkässäkin parisuhteessa on piirteitä eri vaiheista ja niistä toiseen siirtyminen on yksilöllistä.

Vaikka lapsen syntyminen on valtaosalle vanhemmista odotettua, parisuhteelle se on kriisi. Se, miten puolisot löytävät toisensa vanhemmuudessa, on yksilöllistä. Lapsen kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana 67 prosentilla pariskunnista parisuhdetyytyväisyys laskee merkittävästi. Vanhemmuussuhteen syntyminen parisuhteen rinnalle voi viedä tilaa parisuhteen hoitamiselta.

Oman haasteensa suhteeseen tuo erityislapsi. Se, mitä parisuhteen vaihetta pariskunta elää, vaikuttaa osaltaan siihen, miten pariskunta sopeutuu erityislapseen. Jos pari on vastavuoroisuuden vaiheessa, jossa kummankin tarpeet ja toiveet voidaan ilmaista, ja jossa on selviydytty itsenäistymis- ja eriytymisvaiheen haasteista, on todennäköisempää, että pariskunta selviää myös erityislapsen tuomista tunteista. Jos pariskunta on itsenäistymis- ja eriytymisvaiheessa, pariskunta voi kokea erityislapsen tuomat erilaiset tunteet loitontavina ja lisää pettymyksiä tuottavana. Tällöin ero voi tuntua houkuttelevalta. Pariskunnan aiemmin kokemat ja selvittämät kriisit luovat pohjaa onnistuneelle kriisin kohtaamiselle.

Viisi keinoa saada onnellinen parisuhde

Ota vastuu omasta hyvinvoinnista

Vaikka erityislapsiarki haastaa parisuhdetta aivan erityisesti, onnellinen parisuhde on mahdollista. Parisuhteen hyvinvointiin vaikuttavat myönteisesti vanhempien roolien selkeys ja vastuualueet. Tämä edellyttää hyvää vuorovaikutusta ja avointa keskustelua. Toisen kunnioittaminen ja arvostaminen vahvistavat kuuntelemista ja puhumista. Myös omista tunteista ja tarpeista vastuun ottaminen edistää hyvää parisuhdetta.

Hyödynnä selviytymiskeinojasi ja hyväksy toisen selvitymiskeinot

Puolisoiden käyttämät selviytymiskeinot – keinot, jolla ihminen selviytyy haastavassa ja kuormittavassa tilanteessa – vaikuttavat parisuhteen hyvinvointiin. Naisille on tutkimusten mukaan tyypillisempää jakaa huoltaan puhumalla, kun taas miehille vetäytyminen ja pahan olon purkaminen tekemällä voi olla luontevampaa. Se, kuinka puolisot sietävät, sallivat ja hyväksyvät toisen erilaisia selviytymiskeinoja, vaikuttaa parisuhteen hyvinvointiin.

Hae vertaistukea ja ota vastaan apua

Ihmisen kaipuu yhteyteen vahvistuu kriisitilanteessa. Vertaistuella on suuri merkitys hyvinvoinnille. Vertaistuen kautta vanhemmat voivat saada jotain, mitä puoliso ei ehkä pysty antamaan. Näkökulma laajentuu ja ymmärrys puolison erilaisuutta kohtaan voi lisääntyä. Myös tunnelasti kevenee, kun asiaa saa jakaa toisen kanssa. Vaikeassa ja kuormittavassa tilanteessa ei tarvitse jäädä yksin, vaan apua ja tukea saa ja kannattaa hakea.

Arvosta parisuhdettasi

Puoliso on todennäköisemmin se ainoa ihminen maailmassa, joka elää samaa arkea ja tietää tarkalleen, miltä oman lapsen sairastuminen tuntuu. Tätä suhdetta ja yhteyttä kannattaa vaalia. Vaikka erityislapsiperhearjessa ei ole aikaa ja tilaa rauhaisille ja pitkille parisuhdehetkille, pieniä kohtaamisen paikkoja kannattaa järjestää. Aito ja kunnioittava kohtaaminen on mahdollista myös kiireisessä erityislapsiperhearjessa.

Sari-Annika Pettinen, johtava asiantuntija, Kirkkohallitus