Niklas Turku sanoo ääneen sen ikävän tosiasian, mistä kirkossa on puhuttu vasta arasti. Kirkollisverotulojen vähentyessä noin neljäsosasta seurakuntien kiinteistöistä olisi järkevää luopua. Alkuun. – Seurakunnissa syntyy taistelua siitä, mistä luovutaan.
Seurakuntien runsaat kiinteistökulut ovat kirkon talouden murheenkryyni, ja tilanne heikentyy tulevaisuudessa, kun kirkollisverotulot pienenevät ja rakennuskanta vanhenee.
Tässä murrosvaiheessa kirkon kiinteistöjen – kaikkiaan yli 7 500 rakennusta – ja omaisuuden suuri kuva on kuitenkin hahmottumassa entistä selkeämmäksi. Tilannetta kartoittavan työkalun nimi on Basis.
Kirkkohallitus on kehittänyt yhdessä Haahtela Yhtiöiden kanssa Basis-järjestelmän, johon seurakunnat tallentavat sekä kiinteistöjensä perustiedot että arvoesineensä.
– Esinerekisteri on tärkeä osa Basista. Meillä on seurakunnissa huimia määriä vanhoja ja arvokkaita esineitä, kertoo Niklas Turku kirkkohallituksesta.
Tuusulan seurakunnan kiinteistöpäällikkönä aiemmin työskennellyt Turku toimii asiantuntijana seurakuntien hallinnosta ja taloudesta vastaavalla osastolla.
Basiksen avulla tärkeät tiedot säilyvät ja siirtyvät eteenpäin, eivätkä ne katoa henkilöstövaihdoksissa.
– Yksi ongelma on ollut aiemmin se, että kun työväki vaihtuu seurakunnissa, tieto kiinteistöistä ja esineistä ei ole läheskään aina kulkenut seuraajille.
Basis säilyttää tiedot seurakunnan kiinteistö-, rakennus- ja arvoesineomistuksesta yhdessä paikassa. Sieltä selviää myös, mitkä rakennukset ovat suojeltuja ja mitä korjauksia on tehty.
Basis-järjestelmä ei kuormita seurakuntien taloutta, sillä systeemin kulut maksaa valtio kulttuuriperinnön hoitoon osoitetusta rahoituksesta.
Maalämmössä on tulevaisuus
Basis-järjestelmään seurakunta kirjaa kiinteistöjensä lämmitystavan ja lämmön lähteen. Nykyisessä maailmanajassa ja ekologisessa tilanteessa esimerkiksi öljynkulutuksen määrä on systeemin seurannassa.
Niklas Turku ei uskalla sanoa edes karkeaa arviota öljyn kokonaiskulutuksesta kirkossa, koska vasta noin puolet seurakunnista on antanut asiaa koskevia tietoja. Mutta tulevaisuuden suunnasta hänellä on selkeä näkemys.
– Seurakunnat ovat heränneet siihen, että öljy on kallista, kun jäseniä katoaa ja rahan tulo pienenee. Olemme menossa maalämpöön ja ilmavesilämpöpumppuihin. Minun ykkösvaihtoehtoni on maalämpö.
Sekä maalämpö että ilmavesilämpöpumput ovat energiaa säästäviä ja huoltovarmoja, ja moni seurakunta onkin jo rakentanut niitä.
Vanhat kirkot falskaavat
Basikseen tallennetuista tiedoista saadaan selville myös seurakunnan metsien hiilinielu ja rakennusten hiilijalanjälki.
Seurakuntien vanhoissa rakennuksissa öljy ja sähkö ovat yleisiä lämmitysmuotoja. Esimerkiksi vanhojen kivikirkkojen lämmitysjärjestelmää ei ole kuitenkaan helppoa muuttaa.
– Uudemmissa kirkoissa on yleensä hyvä lämmöneristys, ja 1990-luvulta lähtien rakennukset ovat olleet energiafiksumpia, mutta vanhat falskaavat usein joka nurkasta. Aiemmin rakentamisessa mentiin monesti pylly edellä puuhun.
Niklas Turku kertoo, että kaikki Suomen seurakunnat ovat jo liittyneet vuonna 2015 käynnistettyyn Basis-systeemiin, mutta ainoastaan noin 50 prosenttia seurakunnista on täydentänyt sinne tarvittavat tiedot.
Läheskään kaikki seurakunnat eivät ole vielä ilmoittaneet myöskään rakennustensa kulutustietoja Basis-tietokantaan, joten nyt on aika liittyä mukaan.
Luopuminen tekee kipeää
Karu ja kallis tosiasia on, että etenkin kirkkorakennukset kuluttavat paljon energiaa.
– Meidän pitäisi minusta luopua niistä rakennuksista, joissa on hyvin alhaiset kävijämäärät ja korkeat kustannukset. Niiden ylläpitäminen on valitettavan kallista.
Seurakunnat ovat itsenäisiä taloudellisia yksikköjä, ja ne päättävät itse kiinteistöjensä käytöstä. Kirkkohallitus ei niitä määrää.
Emme voi päättää näistä asioista pelkällä tunteella, vaan meidän on pakko ajatella asioita järjellä.
Niklas Turku esittää kuitenkin omana arvionaan, että noin neljäsosa kirkon yli 7 500 rakennuksesta kannattaisi poistaa käytöstä.
– En ala neuvoa, mistä rakennuksista seurakuntien pitäisi luopua. Niiden pitää tehdä itse ratkaisunsa, jos käyttöaste on kovin alhainen. Huolestuneena seuraan sitä, onko monilla seurakunnilla varaa pitää tulevaisuudessa yllä tilojaan.
Raha seinistä toimintaan
Sisäilmaongelmat vaivaavat erityisesti 1970-luvulla rakennettuja, nykyään usein aika vähällä käytöllä olevia leirikeskuksia ja seurakuntakoteja.
– Joku on käynyt rippikoulunsa leirikeskuksessa, ja sen säilyttämiseen liittyy luonnollisesti tunnearvoa. Emme voi kuitenkaan päättää näistä asioista pelkällä tunteella, vaan meidän on pakko ajatella asioita järjellä.
– Rahaa ei kannata panna seiniin vaan toimintaan, Niklas Turku kiteyttää.
Hänen yleistuntumanaan on, että isommissa seurakunnissa kiinteistöjen hoito on yleensä paremmassa kunnossa. Pienemmissä seurakunnissa asiasta saattaa vastata talouspäällikkö, jolla ei välttämättä ole paljon kokemusta kiinteistöpuolesta.
– Rakennusten vuosihuolto on kaiken a ja o. Jokaisessa seurakunnassa pitäisi olla vähintään jonkinlainen kiinteistövastaava, joka katsoo, että rännit puhdistetaan.
Hiilineutraalius hakusessa
Tuleeko seurakunnissa kiertävälle asiantuntijalle usein vastaan rakennuksia, jotka ovat ”pommeja”?
– Joskus huomaa, ettei tarpeellisia korjauksia ja kunnostuksia ole tehty moneen vuoteen. Ammatillista osaamista ei ole ollut, eikä se parane odottamalla.
Kirkossakin kuljetaan kohti hiilineutraaliutta, mutta matka on vasta aivan alussa.
– Yleisesti seurakunnissa ollaan kuitenkin hyvin hereillä ja rakennusten energiatehokkuuttakin pyritään kehittämään ja muuttamaan.
Kirkossakin kuljetaan kohti hiilineutraaliutta, mutta matka on vasta aivan alussa.