Uskonnonvapaus kuuluu perusihmisoikeuksiin. Mutta entä jos se joutuu hankauksiin eläinten perusoikeuksien kanssa? Kumpi painaa enemmän uskonnollisen teurastuksen osalta? Voiko muiden lajien hyvinvoinnin suhteen joustaa uskonnonvapauden nimissä?
Keväällä hyväksyttyyn eläinten hyvinvointilakiin esitettiin uskonnollisen teurastuksen kieltämistä. Tämä olisi merkinnyt sitä, että eläimet olisi aina tainnutettava ennen teurastusta.
Uskonnollisella teurastuksella tarkoitetaan lähinnä muslimien halal- sekä juutalaisten shechita-teurastusmenetelmää. Käytännössä lakiehdotus olisi merkinnyt niiden kieltoa Suomessa.
Halal-teurastuksessa eläimen tulee olla hengissä, kun verenlaskun aloittava viilto tehdään, ja eläimen on kuoltava siitä aiheutuvaan verenhukkaan. Monien muslimien näkökulmasta eläin voi kuitenkin olla tällöin tainnutettu.
Shechita-teurastuksessa taas tainnutusta ennen verenlaskua ei sallita, sillä sen katsotaan vahingoittavan eläintä. Eläimen on oltava teurastushetkellä tajuissaan myös sen varmistamiseksi, että se on terve ja vahingoittumaton.
Uskonnonvapauden ydinaluetta
Perustuslakivaliokunta katsoi, että tainnuttamatta teurastamisen kielto rajoittaisi uskonnonharjoittamisen vapautta. Niinpä lakiesitykseen tehtiin muutos, joka sallii edelleen uskonnollisen teurastuksen nykymuodossaan, jossa eläin tainnutetaan yhtä aikaa verenlaskun aloittamisen kanssa.
Valiokunnan mielestä eläinten suojelemiselle on toki painava yhteiskunnallinen peruste. Toisaalta kysymys on uskonnonvapauden ydinaluetta, minkä vuoksi nykytilanne tuli sallia.
Perustuslakivaliokunta ei ollut lausunnossaan yksimielinen: viiden jäsenen mukaan tainnuttamatta teurastaminen olisi tullut kieltää yksiselitteisesti muunn muassa Ruotsin (1937), Norjan (1929) ja Tanskan (2014) tapaan.
Valiokunta totesi, että suomalaisessa yhteiskunnassa eläinten hyvinvointi on tunnustettu arvo, jonka tulisi näkyä myös lainsäädännössä. Samalla muistutettiin, että Euroopan unionin tuomioistuin on todennut uskonnonvapauden keskeisen sisällön toteutuvan, vaikka kansallisessa lainsäädännössä eläin olisi aina tainnutettava ennen teurastusta.
Lähinnä symbolinen ele?
Kaiken porun jälkeen uskonnollisen teurastuksen kieltäminen ei olisi muuttanut käytännössä juuri mitään.
Suomessa eläin on tässäkin teurastusmuodossa tainnutettava yhtä aikaa verenlaskun aloittamisen kanssa. Käytännössä samanaikaisuus on mahdotonta, joten eläimet – lähinnä naudat ja lampaat – on rituaaliteurastuksessakin tainnutettava ennen verenlaskua.
Kana on poikkeus säännöstä, sillä sen saa uskonnollisista syistä teurastaa teurastamossa ilman edeltävää tainnutusta. Uskonnollinen teurastus on edelleen sallittua vain teurastamossa tarkastuseläinlääkärin valvonnassa.
Muutos ei olisi myöskään rajoittanut oikeutta tuoda Suomeen ja ostaa meillä ulkomailla tainnuttamatta teurastettua halal- ja kosher-lihaa. Kyseinen teurastustapa on sallittua muun muassa useissa Euroopan maissa.
Koska schechita-teurastus vaatii johdonmukaisesti tainnuttamatta teurastamista, Suomessa ei tuoteta lainkaan kosher-lihaa.
Halal-teurastuksen merkitys vaihtelee
Suomen muslimeilla on meillä sallitusta uskonnollisesta teurastuksesta vaihtelevia näkemyksiä.
– Kaikki eivät pidä suomalaista uskonnollista teurastuskäytäntöä oikeaoppisena, kun taas toisille teurastustapa ei ole merkittävä asia, sanoo uskontotieteen väitöskirjatutkija Laura Wickström.
Enemmistö suomalaisista muslimeista pitää kuitenkin suomalaista lakia kelvollisena. Wickströmin mukaan ei ole suinkaan ainutlaatuista, että muslimit, jotka elävät vähemmistönä ei-muslimienemmistöisessä maassa, hyväksyvät menetelmiä, jotka eivät ole kovin hyväksyttyjä muslimienemmistöisessä maassa.
Osalle muslimeista oikeaoppinen uskonnollinen teurastus on Wickströmin mukaan erittäin merkityksellistä ja toisille taas vähemmän tärkeää. Hän muistuttaa kuitenkin, ettei halal merkitse ainoastaan teurastustapa, vaan halal-liha ei saa esimerkiksi olla kosketuksessa muun lihan kanssa kuljetuksen yhteydessä. Jos asiaa ei voi varmistaa, lihaa vältetään mieluummin kokonaan.
– Jotkut muslimit eivät luota edes Suomessa toimiviin halal-lihaa markkinoiviin ravintoloihin, kun taas toiset syövät samoissa paikoissa ilman omantunnontuskia. Epäilijät valitsevat usein kasvisruuan.
Suurissa suomalaiskaupungeissa on liikkeitä, jotka myyvät oikeaoppisesti Baltian maissa teurastettua halal-lihaa. Wickströmin mukaan tähän halal-lihaan luottavat usein myös ne muslimit, jotka valitsevat ravintolassa kasvisvaihtoehdon.
Liha – olennainen osa uskonnollista identiteettiä
Monille muslimeille Suomessa sallittu uskonnollinen teurastustapa ei siis täytä uskonnon sanelemia vaatimuksia. Heille oikeaoppisen teurastusmenetelmän sallimisessa on Wickströmin mukaan merkitystä sekä uskonnonvapauden kannalta että käytännön syistä.
– Esimerkiksi Turkista Kreikan kautta saapunut pakolaisperhe piti Kreikan tilannetta helppona Suomeen verrattuna. Siellä perhe pystyi ostamaan lihan elävänä ja suorittamaan itse rituaalisen teurastuksen. Suomessa tämä ei ole mahdollista eikä sallittua. Perheen äiti varmisti asian Suomen poliisilta.
Myöskään lihattomaan ruokavalioon siirtyminen ei ole muslimeille ongelmatonta, sillä monen islamin tulkinnan mukaan eläimet on luotu ihmistä varten ja kasvissyöntiä saatetaan pitää jopa islamin vastaisena. Tätä ajatusmallia tai oppia esiintyy myös suomalaisten muslimien keskuudessa.
– Lihansyönnillä on erittäin keskeinen rooli muslimien identiteetissä, ja uhrieläimellä on tärkeä asema islamin suurissa juhlissa. Jotkut muslimit ovat tästä huolimatta kasvissyöjiä tai vegaaneja.
Tuskaa talouden ja kulttuuriperinteen varjolla
Vaikka ”samanaikaisesti” tapahtuvan tainnutuksen ja verenlaskun salliminen ei muuta asioita liiemmin käytännön tasolla, se lienee symbolisesti merkittävä ele monille uskonnollisten vähemmistöjen edustajille.
Uskonnollisen teurastuksen maltillista sallimista puoltaa sekin, ettei ongelmaa nyt täysin ulkoisteta: jos teurastustapa kiellettäisiin täysin, halal-lihaa tuotaisiin enemmän maista, joissa eläinten hyvinvoinnin suojelu on meitä hatarammalla tolalla.
Samalla aihe tarjoaa esimerkiksi islamofobian ja antisemitismin lietsojille oivan työkalun. Monia uskonnollisen teurastuksen vastustajia kun ajavat aivan eri intressit kuin eläinten etu tai edes uskonnonvapaus. Toisaalta monet eivät uskalla ilmaista mielipiteitään asiasta, koska he pelkäävät leimautuvansa suvaitsemattomiksi.
Uskonnollisen teurastustavan kyseenalaistaminen ei toki tarkoita sitä, etteikö tavanomaisissa teurastamistavoissa olisi suunnattomasti parantamisen varaa – saati eläintuotannossa laajemmin. Puutteita eläinten hyvinvoinnissa perustellaan ruoantuotannon saralla usein taloudellisilla syillä. Ovatko ne uskonnollisia syitä painavampia?
Lukuisat eläinyksilöt kokevat myös pitkän ja kivuliaan kuoleman länsimaisen kulttuuriperinteen ja viihteen nimissä. Eläimen tuska on oleellinen osa esimerkiksi härkätaisteluja ja eräitä metsästyksen muotoja.
Saako uskonnon nimissä koskaan tuottaa kärsimystä?
Mutta voiko uskonnonvapaus silti koskaan oikeuttaa kärsimyksen tuottamista muille lajeille?
Kysymys tuskin häipyy taka-alalle jatkossakaan, sillä Suomi moninaistuu kaiken aikaa. Samalla eläinten hyvinvointi saa yhä enemmän yhteiskunnallista painoarvoa ja tutkimustiedon määrä kasvaa kaiken aikaa.
Uskonnollisten yhteisöjen mukaan tainnuttamatta teurastus on oikein suoritettuna humaani teurastustapa. Nykytutkimuksen perusteella eläimen tainnutus ennen teurastusta vahingoittaa kuitenkin sen hyvinvointia kaikkein vähiten.
Uskonnonvapaus ei ole rajoittamaton oikeus, vaan ristiriidat uskonnollisten perinteiden ja maan lakien välillä ratkaistaan tapaus kerrallaan. Miten lainsäätäjät punnitsevat jatkossa ihmisten oikeuksia ja eläinten etuja?
Vaikka teurastuksen lopputulos on aina eläimen kuolema, sen hyvinvoinnin suojelu elämän viime metreillä on arvokasta jo itsekunnioituksemme vuoksi.
Voimmeko ylipäänsä pitää itseämme eettisenä lajina, jos aiheutamme toisille olennoille vältettävissä olevaa kärsimystä uskonnon, kulttuurin tai taloudellisen hyödyn nimissä?
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Lähteitä:
Olsson, Nanni 2021: Eläinten hyvinvointi ja uskonnonvapaus veitsen terällä Euroopassa – Rituaaliteurastuksiin kohdistuvan tainnutusvaatimuksen perus- ja ihmisoikeusarviointi. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto.
Eläintieto.fi
Ruokavirasto.fi