Monet kaipaavat nykypäivän keskusteluihin lisää kunnioitusta ja kokevat, että keskustelukulttuuri on huonontunut. Hämeenlinnassa seurakunta ja kaupunki läksivät edistämään avoimemman keskustelukulttuurin kaupunkia.
Monet kaipaavat nykypäivän keskusteluihin lisää kunnioitusta ja kokevat, että keskustelukulttuuri on huonontunut. Tämä käy ilmi Ylen Hyvin sanottu -hankkeen yhteydessä tehdystä tutkimuksesta.
Muutoksesta huolimatta vastaajat kertovat kuitenkin nauttivansa syvällisistä keskusteluista ja tilanteista, joissa pääsevät oppimaan toistensa ajatuksista.
Myös Hämeenlinnassa koettiin tarvittavan keskustelua ja toimia, jotta yhä useammat ihmiset rohkaistuvat mukaan keskustelemaan ajankohtaisista kysymyksistä.
Valtakunnallisen Hyvin sanottu -hankkeen avulla pyritään vahvistamaan suomalaisen keskustelukulttuurin parhaita puolia ja luomaan turvallisia keskusteluympäristöjä. Hämeenlinna-Vanajan seurakunta ja Hämeenlinnan kaupunki lähtivät yhdessä mukaan Ylen ja Erätauko-säätiön koordinoimaan keskustelukulttuurin kehittämistä edistävään hankkeeseen. Lisääntyvän positiivisen puheen sekä ennen kaikkea kuuntelemisen taidon tavoittelu antoivat pontta hakea voimaa kahden paikallisen organisaation yhteistoiminnasta.
Hyvin sanottu -hankkeen tavoitteisiin on ollut helppo liittyä, ja se on tarjonnut arkisia työkaluja keskustelujen kehittämiseksi. Hämeenlinnassa on hankkeen aikana otettu johdonmukaisesti käyttöön Erätauko-menetelmä, joka tarjoaa rakenteen rakentavalle keskustelulle. Ohjatussa Erätauko-keskustelussa ei ole tavoitteena olla yhtä mieltä eikä päästä kompromissiin keskustelun päätteeksi. Samanmielisyyden sijaan keskustelun tavoitteena on lisätä ymmärrystä ja saada uusia näkökulmia aiheeseen, josta keskustellaan.
Samanmielisyyden sijaan keskustelun tavoitteena on lisätä ymmärrystä ja saada uusia näkökulmia aiheeseen, josta keskustellaan.
Jo hankkeen ensimmäisen vuoden aikana järjestettiin säännöllisesti Erätauko-keskusteluja erilaisista teemoista ja koulutettiin kymmeniä ohjaajia. Osa keskusteluista on ollut avoimia tilaisuuksia, joihin kuka tahansa voi osallistua. Lisäksi menetelmää on otettu käyttöön muun muassa organisaatioiden ja yhteisöjen omissa prosesseissa sekä kouluissa ja rippikouluissa.
Yhteistyötä vai yhdessä kehkeytyvää tekemistä?
Hämeenlinnassa lähdettiin yhteistuumin vahvistamaan yleistä luottamusta ja ymmärrystä kaupunginhallituksen ja seurakuntaneuvoston päätösten valtuuttamana. Seurakunta ja kaupunki haastoivat mukaan laajan joukon erilaisia toimijoita rakentamaan Hämeeseen yhä avoimemman keskustelukulttuurin kaupunkia.
Hankkeen eteenpäin viemiseksi koottiin hämeenlinnalaisista koostuva neuvottelukunta. Kaupunki ja seurakunta toimivat näin mahdollistajana ja tukijana keskustelukulttuuria edistävälle kansalaistoiminnalle. Samalla ne molemmat sitoutuvat vahvistamaan hyvää keskustelukulttuuria omissa organisaatioissaan.
Kaupunki ja seurakunta toimivat Hämeenlinnassa monella tavalla yhteistyössä, kuten muillakin paikkakunnilla ympäri Suomea. Molemminpuolinen arvostus on arkea, mutta yhteisen tekemisen tavat ja samalla myös vaikutukset vaihtelevat.
Omistajuus ja valta ovat teemoja, joihin olemme tämänkin hankematkan varrella törmänneet. Toimijoilla on keskenään erilaisia kulttuureja ja opittuja toimintamalleja. Tässä hankkeessa olemme etsineet tapoja selkeyttää ja luoda rakentavaa tilaa erilaisuudelle rinnakkaisina toimijoina.
Lähtökohtana yhdessä hankkeeseen lähtemiselle on ollut samansuuntainen näky ja tunnistettu tarve kehittää keskustelukulttuuria. Yhteiset perusteet ja tarve ovat auttaneet meitä selättämään organisaatioille tyypillisiä hierarkiaan liittyviä kysymyksiä. Olemme matkalla yhä itseohjautuvampaan suuntaan ja matalalla hierarkialla tekemiseen.
Uudenlainen yhteistoiminta on rohkaissut kokeilemaan, ja mokienkin keskellä kannustus on auttanut jatkamaan. Henkilöiden sijaan tekemistä johtavat periaatteet ja toimintatavat, joista keskustelu ja sopiminen on ollut meille erityisen tärkeitä.
Aina on aloitettava itsestä. Emme voi rohkaista muita innostumaan ja muuttamaan asioita, ellemme ole itse aidosti mukana oppimassa. Kirkko on vielä liian usein mukana hiljaisena resurssien antajana tai vaihtoehtoisesti omista lähtökohdistaan toimivana yksintekijänä.
Kirkko on vielä liian usein mukana hiljaisena resurssien antajana tai vaihtoehtoisesti omista lähtökohdistaan toimivana yksintekijänä.
Rajapinnat ja vieraat maaperät voivat pelottaa, jos oma identiteetti on hauras. Muuttuvassa maailmassa kirkon jokapäiväistä leipää ovat kysymykset: Kuka olen? Millainen olen tässä ajassa? Miten puhun ja miten toimin? Miten elän ihmisissä ja ihmisten keskellä?
Onko kirkolla yhteiskunnallisia näkyjä ja tavoitteita?
Omien kuppikuntien sisällä on turvallista keskustella samanmielisten kanssa joutumatta haastetuksi, ja tutuissa piireissä keskustelu vahvistaa omia totuuksia. Jos samat ihmiset kokoontuvat yhä uudelleen aina samaan paikkaan samalla tavalla, yleensä myös puhutaan samat asiat uudelleen. Saadaksemme uusia täydentäviä näkökulmia, tarvitaan ristiinpölytystä sekä omaa ajattelua nyrjäyttäviä ja isoa kuvaa avaavia keskusteluja.
Saadaksemme uusia täydentäviä näkökulmia, tarvitaan ristiinpölytystä sekä omaa ajattelua nyrjäyttäviä ja isoa kuvaa avaavia keskusteluja.
Myös kirkossa on tunnistettu olevan haasteita kunnioittavan keskustelutavan löytämisessä. Tämä vaikeus tulee erityisesti esille silloin, kun olemme eri mieltä opillisista asioista ja toiminnallisista painotuksista. Meillä on vaarana jäädä omiin piireihimme väittelemään oikeassa olemisesta ja välttää syvällistä, kuuntelevaa ja eteenpäin vievää keskustelua.
Onko Kristuksen kirkko meillä yhteiskunnallisesti elävä muutosvoima vai sisäiseen kinasteluunsa piiloutuva organisaatio?
Hämeenlinnassa nähtiin kirkon tehtäväksi olla mukana kehittämässä keskustelukulttuuria. Hankkeeseen osallistumisen tarpeellisuus herättää erilaisia näkemyksiä myös seurakunnassa, koska kirkon tehtävä nähdään eri tavoin sen mukaan, miten kristillisen sanoman ja lähimmäisenrakkauden levittämisen ymmärretään tapahtuvan.
Seurakunta toimi tässä kohtaa aktiivisen kutsujan roolissa yhdessä muiden kanssa. Tarvitaan liittymistä ja kytkeytymistä eläviin verkostoihin. Verkostotyötä ei ole se, että kokoonnumme kertomaan toisillemme, miten toimimme, mutta emme tee mitään yhdessä arjessa. Verkostoitumista on se, että jaamme rohkeasti innostusta, kysymyksiä ja kutsumme ihmisiä yhteen puhumaan tärkeistä asioista hakien askeleita eteenpäin.
Onko Kristuksen kirkko meillä yhteiskunnallisesti elävä muutosvoima vai sisäiseen kinasteluunsa piiloutuva organisaatio?
Kirkko on mukana lukuisissa verkostoissa kysyen paikkaa sekä roolia muuttuvissa toimintaympäristöissä. Kuinka usein olemme mukaan kutsuttuina ja kuinka usein itse aktiivisina kutsujina? Onko meillä jokin oma, riittävän iso yhteiskunnallinen muutosnäky, jonka toteutumiseksi tarvitsemme kipeästi muita kumppaneiksemme? Mitä tekisimme, jos emme pelkäisi mitään? Mitä luottamus tarkoittaa epävarmassa maailmassa?
Kaipaamme rohkeutta kysyä ja toimia. Emme tarvitse valmiita vastauksia, koska ne syntyvät yhdessä, samoin kuin parhaat kysymykset. Ihmistä kohti mennessä Jumala ei voi olla kaukana.
Oivallukset jaetaan yhdessä
Erätauko-keskustelussa kootaan lopuksi syntyneitä oivalluksia ja havaintoja. Hankkeen myötä olemme havainneet, että olemme kaikki löytäneet uusia ihmisiä, joiden kanssa toimia. Lisäksi olemme oppineet, että muutos kysyy aikaa ja vaatii johdonmukaisuutta ja sitkeyttä.
Olemme moneen kertaan todenneet, että on tärkeää nähdä hyvää lähellä ja omassa kaupungissa. Eikä pelkkä näkeminen riitä, pitää muistaa myös puhua siitä hyvästä, mitä meillä on.
Negatiivisuus pitää huolen itse itsestään, hyvää pitää tukea ja vahvistaa. ”Hyvin sanottu” on tekoja.
Kaikkien aikojen ensimmäinen Hyvin sanottu -keskustelufestivaali järjestetään Hämeenlinnan taidemuseossa 30.9.–1.10.2022. https://yle.fi/aihe/hyvin-sanottu
Kirjoittaja on Hyvin sanottu -neuvottelukunnan puheenjohtaja, Hämeenlinna
Pääkuva: Pixabay