Pääkirjoitus: Haastava, haluttu kaupunki
Ovatko kaupungit syntisen elämän pesäpaikkoja vai Jumalan innovatiivisen luomistyön tulosta? Kristityt ovat suhtautuneet eri aikoina vaihtelevasti kaupunkien olemassaoloon ja kehittymiseen.
Ovatko kaupungit syntisen elämän pesäpaikkoja vai Jumalan innovatiivisen luomistyön tulosta? Kristityt ovat suhtautuneet eri aikoina vaihtelevasti kaupunkien olemassaoloon ja kehittymiseen.
Löytyykö Jeesukselta ohje, ketä ehdokasta tai mitä puoluetta tulisi äänestää eduskuntavaaleissa? Tällaista vaalikoneen ohittavaa ohjetta ei löydy, eikä kirkko sen vuoksi ole minkään yksittäisen puolueen kannattaja.
”Miksi kirkon yhteiskunnallinen ääni on nykyisin niin vaimea?” Tämän kysymyksen minulle esitti yhteiskunnallinen vaikuttaja Ilkka Taipale. Kohti käyvä kysymys on aivan oikea, kun verrataan kirkon aktiivista julkista toimintaa esimerkiksi 1990-lukuun.
Monista toimivista maaseudun seurakunnista on tullut talouden näivettymistä potevia ja lukemattomia seurakuntia on kadonnut kartalta kokonaan. Jatkuva kaupungistumisen virta vie ihmisiä yliopistokaupunkeihin ja alueellisiin keskuksiin.
Eikö kirkolle riitä, että se olisi ehdoton, tahditon ja tuonpuoleiseen kurkottaen julistaisi sanomaa pelastuksesta jättäen ilmaston ja ihmisten oikeudet muille?
Jumala on kuollut, uskonnot hiipuvat ja kirkon rooli yhteiskunnallisissa keskusteluissa on tullut tiensä päähän. Näin kärkevästi ehdittiin Suomessakin vuosien mittaan ajatella. Tuuli on nyt kääntynyt. Tällä hetkellä eri tahot toivovat yhä useammin kirkon ääntä turvapaikkakeskusteluun, ihmisoikeuskysymyksiin tai köyhimpien puolustamiseen.