Kirkossa kuohahti alkuvuonna keskustelu eläinten oikeuksista ja ihmisten oikeudesta tuottaa ja syödä lihaa. Kuohahduksen provosoi esiin pastori Kari Kuulan kolumni Kirkko ja kaupunki -mediassa.
Keskustelu teki selväksi, että asiaa pitää ryhtyä selvittämään myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. On selvitettävä huolella ja eri osapuolia reilusti kuunnellen, miten kuvataan eläinetiikkaa, millaisia ovat lihantuotannon ongelmat sekä eettiset mahdollisuudet.
Tässä vaiheessa yksipuoliset julistukset ja eri tavoin ajattelevien tuomitseminen ei ole oikea suunta. Vielä vähemmän sitä on yritys tukahduttaa tai mitätöidä keskustelu. Tämän sijaan tarvitaan sitkeää vuoropuhelua, historian ja nykyhetken ymmärtämistä.
Kirkon ja kristillisen uskon suhde lihantuotantoon on kuviteltu yksiselitteiseksi ja ongelmattomaksi, mutta jo nyt on selvää, että ongelmia on ja ne on syytä tunnustaa avoimesti. Mitä enemmän lihantuotanto toteutuu markkinatalouden puristuksessa ja ilman eläinten luontaisen käyttäytymisen oikeutuksen tunnistamista, sen ongelmallisempaa se on eettisesti.
Maan suola -lehden erityisnumeron pyrkimyksenä on luoda vuoropuhelua seuraavien väitteiden kesken:
- lihansyönti voi tietyin ehdoin toteutua eettisesti
- vegaaninen ruokavalio on hyvä ja kunnioitettava valinta
- kuluttajan tulee valinnoillaan tukea eettistä lihantuotantoa ja torjua eläinten hyvinvoinnin laiminlyövä tehotuotanto.
Kysymys eettisesti lihantuotannosta ei ole vain kirkon kysymys vaan kuuluu koko yhteiskunnalle. Kirkon on siksi aika liittyä mukaan laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun eläinetiikasta ja tuoda siihen eettisesti perusteltuja näkökulmia.
Kirjoittaja on Maan suolan päätoimittaja ja Kirkkohallituksen Jumalanpalvelus ja yhteiskunta -yksikön johtaja.