Yhteiskunta elää tulevan varjossa. Nykyhetkeen heijastuu uhkia, kuten ilmastonmuutos ja sen synnyttämä globaali siirtolaisuus. Samanaikaisesti yhteiskuntaan heijastuvat menneisyyden varjot. Olemme tottuneet ajattelemaan sivilisaatiota ihmiskunnan ylpeänä saavutuksena. Sivilisaatioiden kääntöpuolena ovat kuitenkin aina kulkeneet yhteiskuntien sisäiset jakolinjat.
Yllä oleva kuva esittää sumerilaista niin sanottua Urin standardia noin vuodelta 2500 e.Kr. Kuva muodostaa British Museumissa nähtävänä olevan, kapean säilytyslaatikon toisen sivun, ja sen aiheena on rauha. Laatikon kääntöpuolella on toinen kuva, jonka aiheena on sota.
Tämä on kaksiosaisen kirjoituksen ensimmäinen osa. Myöhemmin julkaistavan toisen osan aiheena on sota.
Urin standardi kuvaa, miten jo 4500 vuotta sitten oli olemassa luokkayhteiskunta. Ylimmässä rivissä kuvataan kuninkaan vastaanottoa ja hänen ympärilleen kokoontunutta yläluokkaa. Kuninkaan vieraat istuvat hallitussa järjestyksessä käsissään pienet lasit. Viini tunnettiin jo tuona aikana. Vaikka lasien sisällöstä ei ole varmuutta, kuvasta ilmenee selvästi, miten juoman nauttiminen on sosiaalinen tapahtuma, jolle tuo lisäulottuvuuden rivistön takana näkyvä harpunsoittaja.
Urin standardin toinen rivi kuvaa työtä. On mahdollista, että työn lisäksi standardi sisältää viitteitä kauppaan ja uskontoon uhrimenojen muodossa. Nämä kaikki nivoutuvat toisiinsa. Standardin toinen rivi edustaa menestyvää ja hyvinvoivaa keskiluokkaa.
Standardin alimmalla rivillä kuvataan raskasta työntekoa. Kuusi hahmoa kantaa eri painoisia, raskaitakin kuormia. On mahdollista ja jopa todennäköistä, että raskaan työn tekijät ovat maahan ryöstettyjä sotavankeja, jotka on alistettu orjiksi. Orjayhteiskunta on saattanut saada alkunsa Sumerissa.
Sekä hyvin- että pahoinvointi kasvavat
Veteraanikansanedustaja, historioitsija ja kirjailija Erkki Tuomioja on ainakin viimeiset viisitoista vuotta ennakoinut luokkayhteiskunnan paluuta. Tähän aiheeseen hän palaa myös pandemia-aikana, vuonna 2021 ilmestyneessä kirjassaan Tulevaisuuden varjossa. Luokkayhteiskunnan keskeinen tunnusmerkki on korkeamman elintason ja koulutustason periytyminen.
Samalla kannalla on Tampereen yliopiston sosiologian professori (emeritus) Harri Melin. Tampereen yliopiston verkkojulkaisussa hän kirjoittaa: ”Suomi on edelleen luokkayhteiskunta, jossa luokka-asema määrittää yksilöiden ja perheiden elämän ehtoja ja jossa koulutus, uhka joutua työttömäksi tai tulot jakaantuvat pitkälti luokka-aseman mukaan.”
Monissa selvityksissä vältetään sanaa ”luokkayhteiskunta” sen historiallisen ja poliittisen varauksen vuoksi. Sen sijaan puhutaan esimerkiksi eriarvoisuuden periytymisestä. Näissä yhteyksissä mainitaan erityisesti ja toistuvasti vanhempien tulo- ja koulutustaso.
Tällä selitetään tieteellisissä tutkimuksissa lukematon määrä ilmiöitä – esimerkiksi seuraavat:
- lukutaito
- lasten koulumenestys ja hakeutuminen korkeamman asteen koulutukseen
- osallistuminen ohjattuun liikuntaan, joka puolestaan vaikuttaa koulumenestykseen ja aikuisena korkeampaan koulutustasoon sekä korkeampiin ansiotuloihin
- terveystila ja terveyspalvelujen käyttö, myös esimerkiksi syöpäkuolleisuus
- tapaturma-alttius, kuten putoamiset ja kaatumiset, hengitysvaikeudet, kouristuskohtaukset ja myrkytykset
- alttius mielenterveysongelmiin
- pitkittynyt työkyvyttömyys.
Yllä mainitussa kirjassa Erkki Tuomioja toteaa, että meille on syntynyt luokkayhteiskunta, mutta ilman yhteistä luokkatietoisuutta. Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa. Julkisuudessa toistuva mantra vanhempien tulo- ja koulutustason vaikutuksesta lasten tulevaisuuteen muodostaa sosiaalisen stigman, josta voi tulla itseään toteuttava ennustus.
Julkisuudessa toistuva mantra vanhempien tulo- ja koulutustason vaikutuksesta lasten tulevaisuuteen muodostaa sosiaalisen stigman, josta voi tulla itseään toteuttava ennustus.
Luokkajako näkyy myös lasten omissa yhteisöissä esimerkiksi siinä, keillä on mahdollisuus osallistua maksullisiin ohjattuihin harrastuksiin tai urheiluun, joka vaatii kalliita välinehankintoja. Myös kalliit vaatteet ja elektroniset laitteet ovat keinoja erottua.
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta toteaa viimeisessä raportissaan Miten Suomi voi nyt ja tulevaisuudessa? (Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 6/2022), että suomalaisessa yhteiskunnassa sekä hyvinvointi ja pahoinvointi näyttäisivät kasvavan samaan aikaan. Raportissa akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aro Helsingin yliopistosta kirjoittaa: ”Tutkimukset osoittivat, että Suomessa erityisesti noin kymmenen vuotta sitten hyvinvointi alkoi eriytyä voimakkaasti. Asuinalue, koulutustaso ja maahanmuuttostatus – erityisesti kaupungistuminen ja alhainen koulutustaso – kiihdyttävät hyvinvoinnin eriytymistä.”
Luokkayhteiskunnan S2-ulottuvuus
Julkisuudessa on viime kuukausina keskusteltu S2-oppilaista, joilla on suomi toisena kielenä. Koska kouluista puuttuvat riittävät resurssit eri lähtökohdista tulevien oppilaiden tukemiseen, tämä on johtanut suuriin eroihin luokkien sisällä. Viimeisin Pisa testi näytti, että ylimmän ja alimman sosioekonomisen neljänneksen keskimääräinen ero lukutaidon kehityksessä vastaa jopa kahden kouluvuoden opintoja. Maahanmuuttajataustaiset oppilaat jäävät Suomessa kantaväestöstä jälkeen enemmän kuin missään muussa OECD-maassa.
Julkisuudessa on keskusteltu koulushoppailusta, joka käytännössä toteutuu siten, että vanhemmat pyrkivät saamaan lapsensa kouluun, joka on etnisesti mahdollisimman yhtenäinen. ”Hyvän” apuvälineen tähän tarjosi Ylen Koulukone, jonka avulla voi selvittää minkä tahansa koulun päättötodistusten keskiarvon, alueen palkkatulojen mediaanin, korkeakoulutettujen osuuden, työllisyysasteen ja S2-oppilaiden määrän koko maassa.
Oppimisen tuen puutteet ovat johtaneet tilanteeseen, jossa tietyt ammatit painottuvat selvästi etnisin perustein. Myös sosiaalipalveluiden puutteet kärjistävät yhteiskunnan eriytymistä etnisen taustan perusteella.
Ei ole liioiteltua sanoa, että meille on syntynyt rasistinen luokkayhteiskunta.
Ei ole liioiteltua sanoa, että meille on syntynyt rasistinen luokkayhteiskunta.
Heikot signaalit, huutavat vääryydet
Kirkko keräsi vuoden 2022 aikana aineistoa, jonka avulla pyrittiin hahmottamaan kirkon tulevaisuutta. Aineiston kokoaminen tapahtui seurakuntien tiloissa ympäri maata niin sanotuissa signaalihuoneissa, ja työn tulokset julkistettiin kirkon tulevaisuusselonteossa Siunauksen signaalit. Työskentelyssä hyödynnettiin tulevaisuuden tutkimuksessa käytettyä menetelmää havaita niin sanottuja heikkoja signaaleja. Heikot signaalit ovat ensioireita muutoksista, jotka saattavat olla tulevaisuudessa merkittäviä.
Vääryyksien jatkumisen selittää – tiivistäen – kyvyttömyys, välinpitämättömyys ja tietämättömyys.
Heikkojen signaalien rinnalla suomalaisessa yhteiskunnassa ilmenee samanaikaisesti huutavia vääryyksiä. Osa niistä on tunnistettuja, mutta näitä tunnettuja vääryyksiä ei ole kyetty korjaamaan pitkänkään ajan kuluessa, vaikka tarve siihen on tiedostettu. Toiset vääryydet on niin ikään tunnistettu, mutta niihin on sopeuduttu, ja niiden ohi katsotaan. Lopulta on olemassa vääryyksiä, jotka ovat jääneet vaille julkista huomiota. Vääryyksien jatkumisen selittää siis, tiivistäen, kyvyttömyys, välinpitämättömyys ja tietämättömyys.
Tulevaisuusselontekoaan varten kirkko herkistyi kuuntelemaan heikkoja signaaleja ei vain omasta piiristä vaan myös niiden ulkopuolella olevasta yhteiskunnasta. Tämän rinnalla kirkko hyötyisi strategiasta, jossa se nostaisi rakentavalla tavalla esiin yhteiskunnan huutavia vääryyksiä. Tällainen lähestymistapa olisi sopusoinnussa kirkon profeetallisen tehtävän kanssa.
Kirjoittaja on entinen ulkomaantoimittaja, joka nykyisin työskentelee kulttuuriperinnön parissa.