Arkisto

Yleensä koko totuutta ei tuoda esiin somessa sen enempää kuin kirkon puheissakaan. Toden sanomisen sietämätön vaikeus on läsnä kaikkialla.

— Vihapuheet ja tikarit, joita selkääni iskettiin, upposivat syvälle ihon alle, tunnustaa kirkon lasikaton läpi naispuolisena piispana päässyt Irja Askola. Mutta puukkojen, pilkkakirveitten ja myrkkynuolien teroittamisen sijasta hän suosittelee polarisoituneelle kirkolle Jeesuksen radikaalia reseptiä: luottamusta.

Monet kaipaavat nykypäivän keskusteluihin lisää kunnioitusta ja kokevat, että keskustelukulttuuri on huonontunut. Hämeenlinnassa seurakunta ja kaupunki läksivät edistämään avoimemman keskustelukulttuurin kaupunkia.

Hyvä keskustelu purkaa ennakkoluuloja ja auttaa ymmärtämään, miten monenlaisia olemme, uskoo Ylen Hyvin sanottu -hankkeen tuottaja Markus Liimatainen.

Dialogi on yksi tapa vastata huoleen yhteiskunnan polarisoitumisesta ja tapa vahvistaa luottamusta sekä demokratiaa.

— Hiljennämme mielellään öyhöttäjät ja bännäämme vihapuhujat, kun suojelemme somessa itseämme. Mutta samanmielisten kuplaan meneminenkään ei ole voittava tie, sanoo Jarno Forssell. Hän kannustaa Mari Leppänen kanssa johtajia yhteiskunnalliseen keskusteluun — myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

Suomen luterilainen kirkko ei ole valtionkirkko siinä mielessä, että valtio päättäisi suoraan sen asioista, mutta kirkon ja valtion suhteet ovat erityislaatuiset. Mielenkiintoisen tarkastelukulman suhteisiin tarjoaa kirkon erityisasema ja se, kenen toimesta sitä ylläpidetään.

Konstantinolaisen käänteen aloittama valtion ja kirkon liitto on kestänyt nykypäiviin saakka. Olisiko sen aika jo ohi? Entä tekikö kirkko virheen, kun se suostui keisarin kosintaan?

Tanskan luterilaisessa kirkossa moni asia on toisin: seurakuntia on yli 2 000, väestöstä noin 75 prosenttia kuuluu kirkkoon ja jäsenet voivat perustaa oman seurakunnan. Mutta kokonaisuus on vahvasti valtiojohtoinen.