Arkisto

Ovet auki -tyyppistä strategialanseerausta ei pidä tehdä, jos kirkon ja seurakuntien toimintaa ei oikeasti haluta kehittää kohtaamisten mahdollistamisen näkökulmasta – ympäri vuoden.

Mikäli kirkko haluaa ihmisten elävän uskoaan todeksi instituution sisällä, sen pitäisi olla tavattoman kiinnostunut muuttuvasta todellisuudesta.

Tommy Hellstenin usko ja toivo ovat tulleet testatuksi ankarissa olosuhteissa. Terapeutista tuntui, että elämäntyö ja onnellisen elämän edellytykset tuhoutuivat. — Jumala on kuitenkin niin suvereeni, että hän luo kaaoksesta ja pahasta hyvää.

Läheisten kanssa vietetty aika ja työ kestävämmän tulevaisuuden puolesta tuo valoa tulevaan, ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo painottaa.

Vaikeudet eivät määrittele meitä, meidät määrittelee se, miten me vaikeuksiin vastaamme. Yksin vai yhdessä, epätoivossa vai luottaen, itsekkäästi vai toisen taakkaa kantaen.

Toivosta tekee mieli puhua, se puhe on jäänyt mielestäni viime vuosina aivan liian vähälle. Toivo on tehtävä ja lahja, muistuttaa piispa Teemu Laajasalo.

Sydänten piispa Irja Askola -kirja täydentää olennaisesti kuvaa rohkeasta, teologisesti johdonmukaisesta ja kirkkoa uudistaneesta piispasta.

Jos seurakuntavaalit ovat haaste, kirkolliskokousvaalit ovat suuri haaste. Uhkana on näennäisdemokratia todella isoissa kysymyksissä.

— Kirkko voi olla tulevaisuudessakin ihmisille merkittävin uskon, toivon ja rakkauden edistämisen yhteisö ja yhteiskunnan kantava voima — tilastojen laskevista käppyröistä huolimatta, korostaa kirkkohallituksen kehityspäällikkö Liisa Björklund.

Jos tulevien seurakuntavaalien pääslogan ”uskottu toivottu rakastettu sellaisena kuin olet” olisi seurakunnissamme kaiken lähtökohta, kirkolla olisi mahdollisuus olla merkittävä toimija ihmisten arjessa ja pyhässä.