30.3.2023 / Kirjakatsaus

Eläinteologia ja eläinoikeudet kirkon kysymyksenä

Julkaistu Kategoriat Kirjakatsaus
Jaa:

Kyse on kiistatta tärkeästä ja tervetulleesta teoksesta, joka esittelee joukon erilaisia, keskenään ristiriitaisiakin näkökulmia ajankohtaiseen teemaan.

Alkuvuonna 2021 Kari Kuulan eläinteologinen kolumni julkaistiin Kirkko ja kaupunki -lehdessä provokatiivisella otsikolla: ”Eläinten teollinen käyttö muistuttaa Saatanan tuhotekoja – Jeesuksen seuraaja ei voi osallistua nykyiseen kaltoinkohteluun”.

Seurasi mediakohu, jonka keskellä moni kiitteli kirkon ottavan kantaa tärkeään yhteiskunnalliseen kysymykseen ihmisen ja muiden eläinten välisistä ongelmallisista valtasuhteista. Moni myös koki mielipahaa siitä, että kirkon koettiin kääntyvän suomalaista maataloutta vastaan.

Jakolinjat kulkivat syvällä, ja keskustelu polarisoitui. Osa halusi keskustella Kuulan kolumnin alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti vallitseviin ihmis-eläin-suhteisiin liittyvistä rakenteellisista epäkohdista, osa keskittyi puolustamaan tuottajien tunteita, oikeuksia ja elinkeinoa.

Kirkon ylimmän johdon rientäessä julistamaan kaiken rehellisen työn olevan arvokasta kävi nopeasti selväksi, että instituutiotasolla oltiin varsin valmistautumattomia dialogiin varsinaisen eläineettisen pohdinnan kanssa.

Nyt Kirkkohallitus on omalta osaltaan tarttunut haasteeseen ja julkaissut ensimmäisen eläineettiselle ja eläinteologiselle pohdinnalle omistetun teoksensa Eläinteologia ja eläinoikeudet kirkon kysymyksenä (Kirkon tutkimus ja koulutus 2023). Julkaisu ei edusta kirkon virallista kannanottoa tai linjausta, vaan kyseessä voi ajatella olevan kutsun ylipäätään käydä ja kehittää kristillisistä lähtökohdista ponnistavaa ja erityisesti Suomeen kontekstualisoituvaa eläinteologista keskustelua.

Kyseessä voi ajatella olevan kutsun ylipäätään käydä ja kehittää kristillisistä lähtökohdista ponnistavaa ja erityisesti Suomeen kontekstualisoituvaa eläinteologista keskustelua.

Hieman yli 200-sivuinen teos jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osio koostuu kuudestatoista lyhyestä katsauksesta, joiden kirjoittajiin lukeutuu alan tutkijoiden lisäksi kirkollisia ja yhteiskunnallisia toimijoita sekä eläintuotannon parissa toimivia henkilöitä. Aihepiireinä ovat esimerkiksi eläinetiikan ja eläinteologian yleinen merkitys ja historia, eri uskontoperinteiden eläinsuhteiden moninaisuus, kristilliset yritykset oikeuttaa eläinten tehotuotanto ja eläimen pohtiminen Jumalan kuvana.

Oma äänensä annetaan myös sekä kasvis- että lihansyönnin etiikalle ja oikeutukselle, molempien kantojen puolustamiselle sekä tuotantoeläinten hyvinvoinnin pohtimiselle. Erityisesti tematiikkaan vähemmän tutustuneet saavat katsausten perusteella varsin laaja-alaisen ja monipuolisen yleiskatsauksen aiheeseen liittyvästä keskustelusta.

Teoksen toinen osio kattaa neljä pidempää ja vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Nämä tarjoavat varsin ansiokkaita näkymiä Kuulan kolumnin herättämään mediakohuun ja esimerkiksi kirkon roolin paikantumiseen seuranneessa julkisessa keskustelussa, eläinteologian uranuurtaja Andrew Linzeyn eläineettiseen ajatteluun, Karl Barthin ajatusten eläinteologiseen kritiikkiin liittyen uhraamisen ja herruuden käsityksiin sekä suomalaisen kristillisen eläinteologian historiaan.

Osa artikkeleista tuntuu tarjoavan myös aineksia aiemmin katsauksissa esitettyjen näkökulmien ja mielipiteiden tarkempaan ymmärtämiseen ja osaltaan esitettyjen argumenttien purkamiseen ja uudelleenajatteluun.

Teoksen kokonaisuudessa on selvästi haettu moniäänistä ja erilaiset lähtökohdat huomioivaa pohdintaa. Yksittäisten kirjoitusten tasolla tässä myös onnistutaan, mutta koossa olisi erinomaiset ainekset myös avoimeen ja uutta ajattelua avaavaan dialogiin. Kokonaisuuden tasolla eri näkemysten välistä keskustelua ei kuitenkaan nyt käytännössä käydä, vaan tämä tapahtuu rivien välissä ja lukijan itse luomiin yhteyksiin luottaen.

Teoksen kokonaisuudessa on selvästi haettu moniäänistä ja erilaiset lähtökohdat huomioivaa pohdintaa. Yksittäisten kirjoitusten tasolla tässä myös onnistutaan, mutta koossa olisi erinomaiset ainekset myös avoimeen ja uutta ajattelua avaavaan dialogiin.

Katsausten varsin vaihtelevista ajatuksellisista taustoista kumpuavat ja eritasoisia argumentteja sisältävät kirjoitukset saattavatkin jättää hämmentyneen olon esimerkiksi siitä, mikä teoksen kokonaisviesti lopulta on eläinoikeuksista ja eläinteologiasta kirkon kysymyksinä tai laajemmin suomalaisessa yhteiskunnassa.

Esimerkiksi lihansyönnin oikeutuksen esitellään asettuvan sekä eettisesti että teologisesti kyseenalaiseen valoon, mutta toisaalla lihansyönnin nähdään olevan ”normaalia” ja ”luonnollista”. Osassa katsauksia avataan eläineettisen ja eläinteologisen ajattelun perusteita, mutta osassa päädytäänkin puolustamaan eläimen taloudellista hyötykäyttöä ja ylistämään suomalaista maataloutta, jonka ”tuotanto on ekologisesti ja eettisesti maailman parasta”.

Ensin viritellään moraalis-eettisiä kysymyksiä vallitsevista ihmis-eläin-suhteista, mutta yhtäkkiä todetaan, ettei keskustelua oikeastaan tarvitse käydä, koska tähän ei havaita sisältyvän ”suurta viisautta”. Ihmisen oikeus määrittää toisen elävän olennon tarkoitus kyseenalaistetaan, vaikka juuri edellä on kerrottu teuraseläimen täyttäneen elämäntehtävänsä tullessaan syödyksi ”normaalina osana elämän kiertokulkua”.

Kyse on kiistatta tärkeästä ja tervetulleesta teoksesta, joka esittelee joukon erilaisia, keskenään ristiriitaisiakin näkökulmia ajankohtaiseen teemaan. Jatkoa ajatellen toivoisi, että se ei päädy vain entisestään vahvistamaan jo Kuulan kolumnin esiintuomia jakolinjoja, vaan rohkaisisi myös entistä vahvemmin eri näkemysten väliseen kunnioittavaan ja kokonaisvaltaisesti yhteistä hyvää etsivään dialogiin.

Vähintäänkin on selvää, että suomalaiselle eläinteologiselle keskustelulle on kasvava tarve.

Kirjoittaja on kestävän elämäntavan kysymyksiin erikoistunut uskontotieteilijä, toimittaja ja tietokirjailija.