Pääkirjoitus: Haastava, haluttu kaupunki
Ovatko kaupungit syntisen elämän pesäpaikkoja vai Jumalan innovatiivisen luomistyön tulosta? Kristityt ovat suhtautuneet eri aikoina vaihtelevasti kaupunkien olemassaoloon ja kehittymiseen.
Ovatko kaupungit syntisen elämän pesäpaikkoja vai Jumalan innovatiivisen luomistyön tulosta? Kristityt ovat suhtautuneet eri aikoina vaihtelevasti kaupunkien olemassaoloon ja kehittymiseen.
Mitkä ovat suuret kehityskaaret, siis megatrendit, maailmanlaajuisessa kirkossa viime vuosisadan aikana?
Juhani Rekola kirjoitti usein teemoista, joilla on selkeä yhteiskunnallinen ulottuvuus: vähäosaiset ja hyljeksityt ihmiset sekä pahuus ja kärsimys. Tästä huolimatta Rekola ei kuitenkaan juuri ottanut suoraa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Tässä artikkelin nostan esiin niitä piirteitä, mitä Rekolan kirjoituksilla on yhteiskunnallisesta näkökulmasta ja pohdin mitä annettavaa Juhani Rekolalla on nykyiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun.
umalan läsnäolon kokeminen on yksilölaji. Meitä saattaa seistä siinä kaksi vieri vieressä, mutta toinen tuntee Jumalan syvää poissaoloa, toinen hänen lämmintä läheisyyttään.
Pastorin ja taiteilijan Ilkka Sariolan työhuoneen nurkassa seisoo keskeneräinen krusifiksi. Se on Sariolan toinen. Ensimmäisen hän oli tehnyt kuuluisan, 1100-luvulla maalatun San Damianon krusifiksin pohjalta. Juuri San Damianon ristin edessä kerrotaan Franciscus Assisilaisen kuulleen Jumalan äänen: ”Mene ja korjaa minun taloni.” Sariolan maalamaa Hiljaisen lauantain krusifiksia voi nykyisin kuunnella Kallion kirkossa. Taiteilijaa itseään puhuttelee nyt toisen näköisen Kristuksen ääni.
Tämä on se yö, joka loistaa valoa, jota pimeys ei ole saanut valtaansa. Yö päivää kirkkaampi. Yö jonka merkitys kirkastuu meille vasta vähitellen.