Aikamoinen Afrikka!
Länsimaisilla ihmisillä on kelloja, mutta afrikkalaisilla on aikaa, sanotaan. Kulttuuriemme käsitys ajasta on totaalisen erilainen.
Länsimaisilla ihmisillä on kelloja, mutta afrikkalaisilla on aikaa, sanotaan. Kulttuuriemme käsitys ajasta on totaalisen erilainen.
Minkälainen rukous sopii juuri tähän tilanteeseen ja näille ihmisille? Mikä sanottaa sanomatonta tässä hetkessä? Mihin tahtiin me elämme ja hengitämme Jumalassa juuri nyt? Näihin kysymyksiin etsitään tuoretta näkökulmaa tekeillä olevassa uusien rukousten koosteessa.
Lamavuosina käynnistynyt seurakuntien ruoka-aputoiminta on tullut jäädäkseen. Avun lähtökohtana on tasapuolisuus. Tuoreen Diakonibarometrin mukaan yhteisöllisyyteen halutaan panostaa. Toisaalta on ajauduttu kauaksi ajoista, jolloin ”orja ja vapaa” istuivat yhteiseen pöytään.
”Uskon, mutta en niin kuin kirkko opettaa”. Tiivistyykö tähän gallupeista tuttuun määritelmään ”kirkon irrallisten usko”? Siis joukon, joka kuuluu kirkkoon, mutta joka miettii lähteäkö vai jäädäkö. Kirkon irrallisia on niin seurakuntalaisissa kuin työntekijöissä.
Matkalla islamilaisessa Suomessa on vetävästi kirjoitettu, rikassisältöinen ja täynnä henkilöiden tarinoiden kautta mielenkiintoisesti esiin nostettua laajempaa historiallista ja yhteiskunnallista tietoa.
Kuopiolaista kirkkoherraa ja helsinkiläistä järjestöaktiivia yhdistää unelma kirkosta, jossa etsittäisiin pelottomasti oikeudenmukaisempaa elämäntapaa ja yhteiskuntaa.
Kirkon uusi strategia Ovet auki kannustaa rohkeaan kokeilukulttuuriin sekä erilaisten kumppanuuksien ja verkostojen rakentamiseen.
Hyväkään strategia ei hyödytä ketään, jos se jää vain sanoiksi paperille. Uskottavaksi se tulee vasta, kun sitä toteutetaan. Myös kirkon uusi strategia Ovet auki haastaa toimintaan.
Kahdenkymmenen vuoden kuluttua kaikki on kirkossa toisin, arvioi Turun Mikaelin seurakuntapastori Matti Hernesaho, 28. Mutta ei hätää. Kristinuskon kannalta kaikki menee juuri niin kuin pitää.
Mobiiliympäristöön käännetty UT2020 puhuu kirkon strategian edellyttämällä tavalla kieltä, jota ihmiset ymmärtävät, vakuuttaa Pipliaseuran toiminnanjohtaja Markku Kotila.
– Suurvallat ja moni muukin maa on häikäilemättömien johtajien käsissä. Populismi on maailmanlaajuinen ilmiö. Ehkä ihmiset kaipaavat vahvoja johtajia, kun maailma – ja sitä myötä ihmisten oma elämä – on epävarmassa tilanteessa, kirjailija, ohjaaja ja näyttelijä Pirkko Saisio pohtii.
1960-luvulla luvulla elettiin monessa maassa demokratian murroskautta. Miten on nyt? Mikä murtuu, mitä se synnyttää yksilössä ja yhteiskunnassa? Maan suola pyysi asiaan näkökulmaa neljältä vaikuttajalta.
Anarkisti Suvi Auvinen luopuisi ensimmäiseksi siitä, missä kirkko toimii vain itseään varten, ja valjastaisi sitten kirkon suuren koneiston korjaamaan sitä, mikä maailmassa juuri nyt on vaarallisesti rikki.
Pohjoismainen yhteiskuntamalli on ollut kuin hengitysilmaa: siihen reagoi vasta, kun se vähenee. Tutkija Mikko Majanderin mukaan politiikan maineen pelastaminen voisi alkaa käytöstavoista.