unsplash_bread
30.10.2020 / Artikkeli

Kuka jakaa leivän köyhän kanssa?

Lamavuosina käynnistynyt seurakuntien ruoka-aputoiminta on tullut jäädäkseen. Avun lähtökohtana on tasapuolisuus. Tuoreen Diakonibarometrin mukaan yhteisöllisyyteen halutaan panostaa. Toisaalta on ajauduttu kauaksi ajoista, jolloin ”orja ja vapaa” istuivat yhteiseen pöytään.

Kristittyjen ihmisrakkaus, köyhistä, kurjista ja sairaista huolehtiminen sekä leivän jakaminen nälkäisten kanssa, on ollut alusta saakka osa kristinuskon olemusta. Ennen kristinuskon nousua valtionuskonnoksi Roomassa, viimeinen pakanakeisari Julianus Luopio kirjoitti: ”Onhan häpeällistä, että kun yhdenkään juutalaisen ei koskaan tarvitse kerjätä ja kun jumalattomat galilealaiset ruokkivat omien köyhiensä lisäksi meidänkin köyhämme, kaikki näkevät, etteivät meikäläiset saa meiltä apua”.

Tämä vahva todistus, jossa ”jumalattomilla galilealaisilla” viitataan oraalle kasvaneeseen kristinuskoon, kertoo kristinuskon alkutaipaleen syvällisestä eetoksesta, joka vaikutti koko uskonnon leviämiseen ja suosioon. Patrik Hagman on esittänyt, että kristityt ravisuttivat varhaisissa vaiheissaan koko Rooman yhteiskunnallista rakennetta asettuessaan yhteisönä yhteiseen pöytään riippumatta siitä, saapuivatko samalle aterialle niin orjat kuin vapaatkin. Kristinuskon radikaali yhdenvertaisuus, joka ilmeni erityisesti ateriayhteydessä, haastoi koko roomalaisen yhteiskuntajärjestyksen.

Tasapuolisuuden vai tarpeiden pohjalta?

Luterilaisessa Suomessa on totuttu luottamaan valtion kykyyn hoitaa köyhyyttä ja sen vaikutuksia. Vaikka hyvinvointivaltiota ei olla haluttu romuttaa, 1990-luvulla sen rakenteisiin alkoi hiipiä muutos, jonka taustalla olivat liberaalin talouspolitiikan virtaukset.

Kirkko aloitti lamavuosina ruokapankkitoiminnan ja demonstroi toiminnallaan myös tilanteen vakavuutta. Tuolloin aloitettu taloudellinen tuki ja ruoka-apu ovat jääneet pysyvästi diakoniatyön keskiöön ja erilaisia ruoka-aputoimijoita on tällä hetkellä Suomessa kaikkiaan noin 1 000.

Diakoniabarometrin 2020 mukaan diakonian pääpaino on ollut diakoniatoimistossa tapahtuvassa kohtaamisessa. Kohtaamisten määrä on myös lisääntynyt parin viime vuoden aikana.

Diakoniatoimistoissa käydyt keskustelut liittyvät muun muassa mielenterveyteen, sairauksiin ja talousvaikeuksiin. Yhä enemmän on kohdattu heitä, joilla on vaikeuksia hakea heille kuuluvia etuuksia, käyttää sähköisiä palveluita sekä ylivelkaantuneita ja ylisukupolvisesta köyhyydestä kärsiviä.

Diakoniatyössä on ollut vahvana ajatus, että avustusten ja tuen tulee kohdentua kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Useissa ruokailutilanteissa ja ruokakassijakeluissa ruokaa jaetaan kuitenkin kaikille tasapuolisesti. Tarpeen arviointi jätetään ihmiselle itselleen.

Vieraanvaraisuuteen kuuluu, että toimitaan kyselemättä. Ristiriita syntyy siitä, että mahdollisesti heikoimmat, hitaimmat ja arimmat voivat jäädä ilman. Toisaalta se, että toiminta on kaikille avointa, vähentää tilanteiden leimaavuutta. Diakoniabarometri 2020 mukaan yhteisöllisyyden edistäminen koettiin merkittäväksi ja siihen halutaan panostaa.

Vieraanvaraisuuteen kuuluu, että toimitaan kyselemättä. Ristiriita syntyy siitä, että mahdollisesti heikoimmat, hitaimmat ja arimmat voivat jäädä ilman.

Ruokailu- ja avustustoimintaa seurakunnissa koordinoivat yleensä diakoniatyöntekijät. Diakonian ruokailujen järjestämisessä on palkatun työntekijäjoukon rinnalla vapaaehtoisia lähes jokaisessa ruokailussa. Työkokeiluissa tai kuntouttavassa työssä olevat ja harjoittelijat ovat ruoan valmistuksessa mukana kolmanneksessa seurakunnista. Viidenneksessä seurakunnista myös diakonian asiakkaita on ollut mukana valmisteluissa. Ruokailuhetkissä voi olla myös ohjelmaa, joka usein on osallistujien itsensä järjestämää.

Koronapandemia on muuttanut tilannetta monella tavalla haastavammaksi jo valmiiksi haavoittuvimmassa tilanteessa olevien näkökulmasta. Kokoontumiset ja kohtaamiset ovat olleet tauolla. Ruoka- ja talousavustuksien jakamiseen on pyritty löytämään uusia tapoja.

Kun rikkaat puuttuvat yhteisestä pöydästä

Pyrkimyksessä yhteiseen jakamiseen ja yhteisen pöydän ääreen kokoontumiseen on kaikuja varhaiskristillisen yhteisen aterioinnin toteuttamisesta. Jos joukosta lasketaan pois diakoniatyön ammattilaiset, näiden pöytien äärellä nähdään kuitenkin vain harvoin kristittyjä, joiden taloudellinen tilanne ja asema yhteiskunnassa on vakaa ja arvostettu. Jos nähdään, kyseessä on ennemminkin performatiivinen tilanne, jossa ”tullaan katsomaan”, kuinka yhteinen ruokailu toteutuu.

Tämä haastaa kysymään, millä tavalla kristinusko tänä päivänä kykenee ravistelemaan yhteiskunnallisia rakenteita. Ruoan jakamisen ammattimainen organisoituminen on ajanut seurakuntia kauaksi ajoista, jolloin orja ja vapaa asettuivat yhteisen pöydän ääreen jakamaan leipänsä ja kertomuksensa.

Kun ruokailuun liittyvä kasvoista kasvoihin kohtaaminen ja kertomusten jakaminen puuttuu, kristikunta jakautuu samanlaisiksi pirstaleiksi kuin muukin yhteiskunta.

Köyhän ja rikkaan yhteinen ruokailu toteutuu kristityille tämän päivän lähinnä symbolisesti ehtoollispöydässä. Kun ruokailuun liittyvä kasvoista kasvoihin kohtaaminen ja kertomusten jakaminen puuttuu, kristikunta jakautuu samanlaisiksi pirstaleiksi kuin muukin yhteiskunta. Ehtoollinen kutistuu oman yksityisen spiritualiteetin hoidoksi vailla voimaa ravisuttaa köyhyyteen liittyviä rakenteellisia ongelmia. Leivän jakaa köyhän kanssa yleisimmin toinen köyhä.

Hanna Alava opiskelee YAMK-tutkintoa Diakonia-ammattikorkeakoulussa Diakissa ja osallistui Diakoniabarometri 2020:n laatimiseen. Helena Kauppila toimii Diakissa lehtorina.

Kuva Niki Zhang / Unsplash

LÄHTEET

Alava ja Paloviita teoksessa, Alava, H. ym.: Diakoniabarometri 2020. Aina uuden edessä. Kirkkohallitus 2020. https://julkaisut.evl.fi/catalog/Tutkimukset%20ja%20julkaisut/r/4087/viewmode=previewview

Hagman, P.: Vastarintausko. Kirjapaja 2016.

Malkavaara M. teoksessa Mäkinen, V. (toim.): Lasaruksesta leipäjonoihin. Atena 2002.

Saari, J. ym.: Raskas perintö, Ylisukupolvinen huono-osaisuus Suomessa. Gaudeamus 2020.

Salomäki, H.: Suomalaisten jaksaminen koronakriisissä. Seurantakysely, Kirkon tutkimuskeskus 2020. Viitattu 28.9.2020 https://evl.fi/documents/1327140/50112189/Suomalaisten+jaksaminen+koronakriisiss%C3%A4_koronan+uusintakysely_saavutettava.pdf/3ca90cc9-6fc7-5ca8-2dca-e72aa2f5adf1?t=1596613471083