rukous ja korona
30.10.2020 / Artikkeli

Uusissa rukouksissa etsitään suhdetta tämänpäivän elämään

Julkaistu Kategoriat ArtikkeliAvainsanat ,
Jaa:

Minkälainen rukous sopii juuri tähän tilanteeseen ja näille ihmisille? Mikä sanottaa sanomatonta tässä hetkessä? Mihin tahtiin me elämme ja hengitämme Jumalassa juuri nyt? Näihin kysymyksiin etsitään tuoretta näkökulmaa tekeillä olevassa uusien rukousten koosteessa.

Aloitin pappina vuonna 2003, yhtä aikaa uuden Kirkollisten toimitusten kirjan kanssa. Sen pitäisi siis olla minulle tuoreehko ja moderni opus. Silti kirjan rukoukset eivät ole koskaan tuntuneet minusta tuoreilta tai luonnollisilta, tavallisen ihmisen olemiselta ja elämiseltä Jumalan edessä. Rukouksista on puuttunut elämän maku. Ne eivät ole useinkaan vastanneet todellisiin tarpeisiin, kuten Katekismuksen mukaan pitäisi: ”Rukous on ihmisen tapa olla ja elää Jumalan kasvojen edessä. Se on yhtä luonnollinen ja välttämätön hengelliselle elämälle kuin hengitys ruumiille.”

Ihmisten elämät ja kirkollisten toimitusten tilanteet ovat täynnä poikkeuksia siitä käsikirjoituksesta, joka mielessä rukouksia on aikanaan tehty. Niiden kieli on tuntunut olevan liian kaukana tavallisten ihmisten kielestä. Ehkä eniten minua on vaivannut se, että ne eivät ole koskettaneet. Minun sydämeni ei ole niiden tahtiin elänyt ja hengittänyt Jumalassa ja Jumalalle.

Uusia sanoituksia uskon ja elämän kohtaamiseen

En ole ollut yksin kokemukseni kanssa. Pappien Facebook-ryhmissä puidaan rukouksia, niiden sisältöä ja niihin liittyviä ongelmia. Monet jakavat ystävällisesti omia versioitaan, ettei jokaisen tarvitsisi keksiä pyörää uudestaan. Rukousten kirjoittaminen jokaiseen toimitukseen aina uudelleen käy seurakuntatyötä tekevälle papille äkkiä raskaaksi.

Kontekstuaalisuus ei ole uusi asia. Koen silti, että arkisen työn pyörityksessä se on joskus vaikeaa. Erityisen hankalaa on etsiä sanoituksia jonkin hyvin traagisen tai selittämättömän pahuuden äärellä. Oman leipiintymisen ja aina uuden luomisen välissä täytyy olla olemassa vaihtoehtoja.

Mikä sanottaa sanomatonta tässä hetkessä? Mihin tahtiin me elämme ja hengitämme Jumalassa juuri nyt?

Lukemattomat palautteet rukousten kielen uudistustarpeesta synnyttivät tarpeen työryhmälle, joka ryhtyi työstämään uusia rukouksia. Sen jäsenet tuottavat tekstiä, jota sitten yhdessä ruoditaan ja muokataan. Tavoitteena on synnyttää sähköinen lisävihko, joka sisältää erilaisia rukouksia vaihtuviin tilanteisiin.

Tavoittelemme rukouksia, joissa usko ja elämä kohtaavat ja erilaiset kontekstit saavat uusia sanoituksia. Koska kyse ei ole kankeasta käsikirjaprosessista, meillä on ollut melko vapaat kädet ja mahdollisuus edetä kokeillen.

Rukoilija, ei teologia edellä

Rukousten kirjoittamisprosessi on ollut ja on kiinnostava, avartava ja syvällinen. Ryhmän yhteinen kokemus on, ettemme tienneet, mihin ryhdyimme.

Huomasin nopeasti, että aloin miettiä toimitusten rukouksia aivan uusin silmin, kirjoittaa niitä uudestaan ja ryhmän työskentelyn edetessä aloin myös testata tuottamaamme materiaalia. Tapani rukoilla toimitusten yhteydessä meni uusiksi.

Ryhmä koostuu erilaisista ihmisistä, ja teologiset painotuksemme, kielellinen ilmaisumme ja mieltymyksemme ovat erilaisia. Se tekee työskentelystä kiinnostavaa ja avaa monenlaisia ajatuskulkuja. Kuinka paljon erilaisia ajattelijoita ja rukoilijoita onkaan siinä tuhatpäisessä joukossa, joita papit toimituksissa joka viikko kohtaavat?

Työskentelyn varrella on myös pitänyt hyväksyä se ajatus, että kaikkia miellyttäviä rukouksia on mahdotonta tehdä.

Tähän asti työryhmä on yrittänyt ajatella rukouksia erityisesti kuulijalähtöisesti, ei niinkään teologia, oppi tai pedagogiikka edellä. On tehty arkisia ja juhlavia, pitkiä ja lyhyitä rukouksia. On käytetty paljon sanoja ja koetettu sanoa mahdollisimman vähän.

On jätetty tilaa hengitykselle ja annettu iankaikkisen sanoman puhua.

On sanoitettu iloa, surua, hätää ja huolta. On jätetty tilaa hengitykselle ja annettu iankaikkisen sanoman puhua. Osa rukouksista pohjaa johonkin tiettyyn raamatunkohtaan, monet rukouksista ovat syntyneet oman työn keskellä, oikeissa toimituksissa, oikeiden ihmisten elämää kuunnellessa.

Olemme vaiheessa. Tehtävä on osoittautunut laajaksi ja välillä tuntuu, että se vain laajenee kaiken aikaa. Monenlaista vielä tarvitaan, mutta johonkin on toki vedettävä raja.

Lopputuloksen äärellä toivon aikanaan mahdollisimman monen papin viivähtävän. Minkälainen rukous sopii juuri tähän ja näille ihmisille? Mikä palvelee seurakuntaa? Mikä sanottaa sanomatonta tässä hetkessä? Mihin tahtiin me elämme ja hengitämme Jumalassa juuri nyt?

Jos rukoukset tuottavat sen ratkaisun, että pappi päättää kirjoittaa itse, hyvä. Pahinta on, jos rukous on papille vain läpiluentaa vailla kosketuspintaa elämään ja ihmisiin.

”Anna anteeksi, mutta minun on kaiken päätteeksi vielä puhuttava rukouksesta, koska se liittyy tähän, ehkä. – – – Uskonnollinen kieli ei ole samanarvoista kuin se kieli, jota puhumme toisillemme. Se ei varmasti ole mikään kovin uusi tai älykäs ajatus, mutta minulle se on ollut tärkeää ymmärtää. Rukoileminen ei ole keskustelua tai kommunikaatiota. – – – Niinpä olen pyrkinyt ajattelemaan, että kenties voisi rukoilla pelkästään rakkaudesta eikä niinkään tarpeesta. Että rukous olisi teko eikä pyyntö.” Kirjasta Antti Holma, Kaikki elämästä(ni)

Kirjoittaja on Ilmajoen seurakunnan kappalainen.

Kuva Engin Akyurt / Unsplash