Ovatko kaupungit syntisen elämän pesäpaikkoja vai Jumalan innovatiivisen luomistyön tulosta? Kristityt ovat suhtautuneet eri aikoina vaihtelevasti kaupunkien olemassaoloon ja kehittymiseen.
Kaupungeilla on yhtäältä erityinen paikka Jeesuksen seuraajien pitkässä historiassa. Kaupungit, torit ja kadut ovat olleet kristittyjen läsnäolon ydinalueita. Sinne on menty keskustelemaan, kertomaan toivosta ja jakamaan suruviestejä. Kaupungit ovat myös tarjonneet paikan kristityille kokoontua ja olla yhdessä, myös saada yhteisön tarjoamaa turvaa.
Toisaalta teollisen kehityksen myötä, 1800-luvun alusta, ovat kaupungit olleet kristityille kasvava haaste, jopa ongelma. Kaupunkeihin on teollistumisen seurauksena saapunut usein vaurauden lisäksi myös taloudellinen eriarvoisuus, hyväksikäyttö, syrjäytyminen ja vieraantuminen. Näihin ongelmiin vastauksena kirkossa syntyi sisälähetystyö ja diakonia.
Moni muuttaa kaupunkiin työn vetämänä ja työttömyyden ajamana. Muuttaja saa parhaimmillaan työn, uuden asuinalueen ja löytää paikkansa. Osa muuttajista myös kokee vierautta ja yksinäisyyttä, aina eivät myöskään työn lupaukset toteudu odotettuina.
Kirkon läsnäolo kaupungissa keskittyy kahteen perusasiaan: pyhän tuomiseen arjen keskellä ja yhteisön heikompien jäsenten muistamiseen ja puolustamiseen.
Kaupungeista on nykyisin osalle asukkaista muodostunut myös vaaran ja pahan olon paikkoja. Kaupungissa yhteisöt ovat kovilla ja kaupallisuus lyö leimansa elämään.
Kirkon läsnäolo kaupungissa keskittyy kahteen perusasiaan: pyhän tuomiseen arjen keskellä ja yhteisön heikompien jäsenten muistamiseen ja puolustamiseen.
Molemmat kärjet ovat haastavia muuttuvassa elämässä. Vaikka pyhä on ikuista ja ajatonta, on sen sanoittaminen ja toteuttaminen tuotava niin lähelle ihmisten asuinyhteisöä, työpaikkaa ja arkista elämää, että tarpeettomat rajat ja kynnykset eivät muodostu esteeksi pyhän kohtaamiselle. Kun kirkko tulee arkeen, niin on erityisen tärkeää muistaa, että Jumala ja pyhä ovat jo siellä ennen kuin kirkon tunnuksilla varustetut työntekijät saapuvat paikalle. Pyhää kyllä tuodaan arkeen, mutta pyhä on jo arjessa.
Jeesuksen seuraajat ovat kutsuttuja katsomaan myös sinne, minne muut eivät halua katsoa. Kirkon profeetallisen tehtävän yhtenä osana on osallistua keskusteluun sellaisen kaupungin rakentamiseksi, jossa myös heikot ja haavoittuvat saavat inhimillisen kohtelun ja elämisen mittareilla kohtuullisesti.
Kaupungin moninaisuutta kannattaa katsella ihmisten osaamisena ja innovatiivisuutena ja samalla kertaa myös osana Jumalan luomistyötä, evoluutiota, jonka päämääränä on hyvä elämä.
Kari Latvus, päätoimittaja, Kirkkohallituksen Jumalanpalvelus ja yhteiskunta -yksikön johtaja
Artikkelikuvan Tampereen kaupungin raitiotyömaasta otti Hannu Jukola