Monista toimivista maaseudun seurakunnista on tullut talouden näivettymistä potevia ja lukemattomia seurakuntia on kadonnut kartalta kokonaan. Jatkuva kaupungistumisen virta vie ihmisiä yliopistokaupunkeihin ja alueellisiin keskuksiin.
Mitä pitää kirkossa tehdä, kun rahat eivät riitä totuttuun toimintaan?
Käänne on raju ja nyt tarvitaan myös kokonaan uudenlaista ajattelua, jotta voimavarat keskittyvät olennaisimpaan eli ihmisten kohtaamiseen ja keskeiseen kirkon työhön.
Rakennukset. Yksi muutoskohta voi olla rakennukset. Kuinka monta rakennusta seurakunnan työ lopulta edellyttää ja onko rakennukset pakko omistaa? Jeesuksen ohjetta mukaillen voisi olla hetki ”myydä kaikki [rakennukset], mitä sinulla on” ja kokoontua siellä, missä ihmiset muutenkin ovat.
Toisaalta seurakuntien rakennukset, myös kirkot, tarjoavat upean mahdollisuuden, kun ne muuttuvat monikäyttötiloiksi, joissa on paikka pyhälle, kohtaamiselle, kahvilan pitämiselle tai muille yhteisön toiminnoille.
Digitaalinen käänne. Aivan uusia mahdollisuuksia matkan päässä olevien tavoittamiseen tulevat tarjoamaan uudet tekniset ratkaisut. Messuja jaetaan jo netissä, mutta siellä olisi tilaa myös vuorovaikutteisille toiminnoille. Kinkereistä webinaareja ja uusia virtuaalisen kohtaamisen muotoja ideoitavaksi, niin välimatkat kutistuvat ja osallistumisen kynnys madaltuu.
Rohkeus. Suuri uhka kirkon työlle maaseudulla on tyytyä vanhoihin rakenteisiin silloin, kun niihin ei ole enää varaa. Rohkeus ajatella toisin voi pelastaa monen yhteisön elämän myös harvaan asutulla maaseudulla, sillä tärkeintä ei ole edes rakkaat rakenteet vaan pyhän kohtaaminen ihmisten keskellä.