Ihmisiä kädet pystyssä konsertissa
12.9.2019 / Kirja-arvostelu

Kirkon megatrendit

Jaa:

Mitkä ovat suuret kehityskaaret, siis megatrendit, maailmanlaajuisessa kirkossa viime vuosisadan aikana?

Edinburgissa toimiva professori Brian Stanley on tarttunut ensinäkemältä liian isoon haasteeseen pyrkiessään vastaamaan tähän kysymykseen. Christianity in the Twentieth Century. A World History (Princeton University Press, 477 sivua) on rohkea yritys kuvata globaalia kirkon historiaa viidessätoista esseessä. Brian Stanley tekee kuitenkin työnsä osaavasti, tyylillä ja nautittavasti. Kussakin jaksossa on esillä johdanto, kahden eri maan tai kirkon kehityskulku aiheeseen liittyen ja kokonaisuuden yhteenveto.

Teemat ovat kutkuttavia:

miten ensimmäinen maailmansota vaikutti kirkkoihin ja teologiaan? (Britannian kirkot ja amerikkalainen fundamentalismi), miten kansallisuusaatteen ja kansallisten kirkkojen epäpyhä liitto ilmeni? (Puola ja Korea), miten kirkoissa vaikuttivat sekularisaation ja ateismin haasteet? (Ranska ja Neuvostoliitto), miten erilaisia ovat kirkon jäsenyyden muodot? (Yhdysvallat ja Skandinavia), entä ekumenian erilaiset muodot (Intia ja Kiina)tai miten kristillisyys kohtasi rotuopit? (Natsi-Saksa ja Ruanda).

Kiinnostava lista jatkuu: Miten kirkko löysi köyhät? (vapautuksen teologia Latinalaisessa Amerikassa ja Palestiinassa), miten kirkko ja ihmisoikeudet kietoutuvat toisiinsa (naisten asema ja seksuaaliset vähemmistöt), miten tapahtui helluntailaisuuden nousu? (Ghana ja Brasilia), mitkä ovat ortodoksisen kristillisyyden trendit (Athos-saari ja Afrikan trendit) tai miten toimivat maahanmuuttajakirkot?

Kukin luku on kirjoitettu omaksi kokonaisuudekseen ja lukija voi myös helposti poimia niistä kiinnostavimmat teemat. Kirjaa ei ole kirjoitettu kirkkohistorian tutkijoille tai spesialisteille vaan jokaiselle teologiasta ja megatrendeistä kiinnostuneelle.

Brian Stanley on hahmottanut esseiden valinnoilla mielenkiintoisella ja osuvalla tavalla viime vuosisadan kehityskaaria. Hän ei pyri kuitenkaan kattavasti kuvaamaan kaikkea, mitä 1900-luvun globaaliin kirkkohistoriaan kuuluu.

Tarkoilla valinnoilla ja hyvin kuvatuilla esimerkeillä kirkon megatrendeistä Stanley muistuttaa, kuinka suuresti liittoutuminen on vaikuttanut kirkkoihin ja miten myös kriittistä vuoropuhelua valtiollisen vallan kanssa on tarvittu. Natsi-Saksa on tästä vahva esimerkki. Sen rinnalla Ruandan kansanmurha nostaa esiin kysymyksen, miksi vahvasti kristilliset maat voivat suistua järjettömiin tekoihin. Yksi opetuksista on Stanleyn mukaan se, että kirkon tulee pitää kriittinen välimatka vallanpitäjiin, sillä muutoin kirkolla on vaarana samastua yhteiskunnallisen vallan kanssa tai ainakin menettää kriittinen äänensä.

Mitä muuttui 1900-luvun aikana kirkoissa? Yksi selkeä vastaus on helluntailaisuuden synty ja helluntailaisuuden/karismaattisen kristillisyyden laajeneminen yhdeksi merkittäväksi kristillisyyden ilmentymäksi esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa.

Kirkon tulee pitää kriittinen välimatka vallanpitäjiin

On hämmentävää, että eniten kirkkoja jakoivat 1900-luvulla kysymykset naisen asemasta kirkossa ja homoseksuaalisuudesta. Kaikki kirkot ovat tavalla tai toisella joutuneet käymään keskustelua näistä. Kysymys on pitkälle patriarkaalisen rakenteen ja valta-asetelman murtumisesta.

Asioiden tarkkuudessa Stanleyn asiantuntevuus tekee vaikutuksen, mutta lukijaa ei tapeta nimillä ja vuosiluvuilla. Pikemminkin hyvällä tavalla Stanley kertoo kirkon suuria tarinoita 1900-luvulta.  

Teemojen joukosta puuttuu kuitenkin yksi, jonka olisin suonut nousevan esiin: kirkkojen tekemä ja orginisoima diakonia. Vapautuksen teologian tarkastelu tulee hyvin lähelle tätä teemaa, mutta ohittaa sen. Tämä on samalla myös kuva siitä, että suomalainen perspektiivi diakonian toteuttamiseen vahvasti koulutetun ammattimaisen henkilöstön avulla ei ole 1900-luvun globaalin historian keskeisiä trendejä – toisin kuin vapautuksen teologia tai kirkkojen yhteiskunnallinen vaikuttaminen.

Asiavirheitä ei silmiin tullut kuin yksi: Stanley niputtaa Suomen ja Ruotsin kehitykset yhteen ja väittää herätysliikkeiden päätyneen vapaakirkoiksi luterilaisen kirkon ulkopuolelle myös Suomessa(sivu 112). Juuri tässä on suuri ero kahden sisarkirkon välillä ja myös selittäjä sille, miksi Suomessa pappisvirka avautui naisille myöhemmin ja miksi päätös samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä on Suomen luterilaiselle kirkolle vaikea ja hidas.

Muutama vuosi sitten moni Suomessakin tarttui Harvey Coxin kirjaan The Future of Faith. Stanleyn teoksen lukeminen kuuluu samaan sarjaan, ja sitä voi suositella varauksetta kaikille niille, jotka haluavat ymmärtää nykyistä kristillisyyttä laajempien megatrendien kautta ja historian kehyksessä.

Kari Latvus on Maan suolan päätoimittaja.

Artikkelikuva Unsplash/ Alexander Bracken: Christian Music Festival 2019.