Tulevaisuuden sanat. Kirkko kolmannella vuosituhannella
Aulikki Mäkinen (toim.). Kirjapaja 2021. 169 s.
Sanat ovat kirkossa ytimessä, ja ne kertovat nyt muutoksen janosta. Yhdentoista kirjoittajan voimin Tulevaisuuden sanat -kirja peilaa parhaillaan tapahtuvaa muutosta, jossa takana on patriarkaalinen maailma, perinteen aika ja myös modernin aikakauden vuodet, edessä taas tiheä moderni tai jälkimoderni todellisuus. Muutoksen tarkastelun myötä kirkolla on mahdollisuus peilata nykytilaa ja myös uudistua.
Kirjoittajina ovat Outi Lehtipuu, Elina Hellqvist, Terhi Paananen, Eero Jokela, Mika K T Pajunen, Mikko Malkavaara, Jukka Hautala, Minna Hietamäki, Aulikki Mäkinen, Ilse Paakkinen ja Päivi Vähäkangas. Osaava, aikaa hyvin tulkitseva ja kirkon kipupisteet hyvin tunteva joukko on yhtä aikaa kirkon toimia kriittisesti katsova, mutta myös syvästi kirkkoon rakastuneiden ja kirkon tulevaisuudesta syvää huolta kantavien joukko.
Tekstit ovat itsenäisiä esseitä, mutta niitä yhdistää ajatus tarpeesta havahtua muutokseen, joka näkyy sekä kirkon ulkopuolella että myös sen sisällä. Muutoksen todellisuus tulee hyvin esiin kielessä, joka pakottaa uudistamaan niin Raamatun käännöksiä kuin kirkon rukousten ilmauksia.
Muutos ei kuitenkaan ole vain pieni ja sievä kielen pintatason muutos. Sekä näkyvät keskustelut että hiljaiset signaalit kertovat tarpeesta tulkita kristillisen uskon merkitys uudelleen. Tässä kohtaa Eero Jokelan kuvaus kirkosta sekulaarissa kontekstissa ja Mika K T Pajusen kiinnostava jäsennys Jumalan olemassaolon, läsnäolon ja poissaolon näkökulmista nostavat isoja teemoja keskusteluun. Aulikki Mäkinen ja Päivi Vähäkangas puolestaan näyttää suuntaa perinteisen ja usein hierakkisen johtamisen uudistumisesta tasa-vertaisempaan, dialogisempaan ja moniäänisyyttä hyväksyvämpään suuntaan.
Kirjoittajista Ilse Paakkinen on ainoa, joka ottaa kantaa samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen: hän fileeraa lyhyesti ja napakasti niin emerituspiispa Eero Huovisen kuin emeritusprofessori Miikka Ruokasen näkemykset.
Tulevaisuuden sanat ei tarjoa helppoa ja yksinkertaista tehtävälistaa, sillä aika paljon kirjoitusenergiasta menee vielä tilannekuvan vahvistamiseen. Selväksi lukijalle tulee kuitenkin muutoksen välttämättömyys: jos muutokseen ei aktiivisesti etsitä suuntaa, niin kirkko jatkaa vanhoissa raiteissa kohti radikaalisti muuttuvaa todellisuutta. Vaarana on, että junaa vain ajetaan, mutta kiskot ovat loppumassa.
Kirjoittaja on Maan suolan päätoimittaja ja Kirkkohallituksen Jumalanpalvelus ja yhteiskunta -yksikön johtaja.