Kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Katri Korolaisen visioissa kirkkoon syntyy lähimmäisyyteen pohjaavia tiloja, joiden arki on osallisuuden, yhteisyyden ja kohtuullisuuden jakamista.
Vuosi 2022 alkoi tulevaisuusvisioilla yhdessä parinkymmenen kirkon ammattilaisen kanssa. Sitran Tulevaisuustaajuus-menetelmän avulla kehitimme kirkon tulevaisuutta kvartaaleittain 25, 50 ja jopa 100 vuoden päähän. Malli auttoi samaan aikaan visioimaan, haastamaan ja hahmottamaan vaihtoehtoisia todellisuuksia ja toisaalta löytämään askeleita niihin pääsemiseksi.
Oma ryhmäni muotoili ja visioi leirikeskusyhteisöjä ajassa, jossa nykyisenkaltaista seurakuntien leirikeskustoimintaa ei enää ole. Tuolloin vanhat kiinteistöt palvelisivat seurakuntalaisten yhteisöllisinä asuinpaikkoina, jonne voisi muuttaa joko pysyvästi tai hetkeksi.
Keskuksia voisi olla monenlaisia, niin sukupolvirajat ylittäviä kuin samassa elämäntilanteessa olevien omia. Niiden arjessa kohtaisivat toisista huolehtiminen, ekologisuus, kohtuullisuus, kuuleminen ja osallisuus.
Yhteisöt voisivat muodostua esimerkiksi eläkeläisten tai ruuhkavuosivaihetta elävien perheellisten omiksi. Yhdessä eläminen ja yhteinen jakaminen muodostuisivat osaksi arkea. Joku huolehtisi koko yhteisön iltaruoasta, toinen järjestäisi pihapelit koko asujaimiston lapsille. Kolmas vetäisi jumpan, neljäs opettaisi muita viljelemään tomaatteja.
Yhteisö voisi kannatella useita vuosia tai kesäsiirtolatyyppisesti vain viikkoja. Tärkeintä olisi yhdessä eläminen ja elämän jakaminen.
Koska kirkon varallisuus ja tilat vähenevät 2050-luvulle huomattavasti nykyisestä, nämä yhteisöt olisivat seurakuntalaisten itsensä ylläpitämiä ilman palkattua henkilökuntaa. Paikat varmaankin repsottaisivat nykystandardeilla vähän sieltä sun täältä: turvallisuusvaatimukset ja kiinteistöhuolto ei pysyne talkoovoimin nykytasolla. Riidoilta ja näkemyseroilta tuskin vältyttäisiin.
Silti nämä paikat olisivat seurakuntalaisille tärkeitä, ja niitä ylläpidettäisiin rakkaudella: ovathan ne omia, ja niissä saa ja voi uskaltaa elää omanlaistaan elämää kristittynä luomakunnasta ja lähimmäisistä huolehtien.
Realismia ja visioita
Tämä kurkistus 2050-luvun kirkon tai pikemminkin seurakuntalaisten toimintaan on vain yksi kuvitelma. Toisaalta se on utopistinen, toisaalta aivan mahdollinen. Se yhdistää kirkolle tärkeitä teemoja, kuten yhteisöllisyyttä, kohtuutta, jakamista, osallisuutta, kohtaamista ja ekologisuutta. Näiden teemojen uskon määrittävän kirkkoa myös 25 vuoden päästä.
Samalla visio ottaa huomioon ajassamme jo nyt näkyvät kylmät realiteetit: resurssien niukkenemisen, tyhjenevät kiinteistöt, lasten ja nuorten määrän vähenemisen sekä luopumisen vääjäämättömyyden. Se pakottaa kokeilemaan, luopumaan vallasta ja ainoan oikean määrittämisestä. Se kutsuu vuorovaikutukseen ja elämän jakamiseen erilaisten ihmisten kanssa.
Kirkon tulevaisuudesta puhutaan tällä hetkellä yleisesti ottaen varsin synkin äänenpainoin. Siksi oli virkistävää visioida jotain, mikä on realistista, mutta kuitenkin myös innostavaa.
Kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnan tehtävänä on valmistella kirkon pitkäjänteiseen kehittämiseen ja tulevaisuuteen liittyviä asioita. Näin ollen hallintomallien ja parlamentaaristen aloitteiden käsittelyn lisäksi valiokunnan tehtävänä on myös visioida tulevaisuutta. Visioiden pohjalta voidaan pyrkiä muokkaamaan todellisuutta haluamaamme suuntaan myös kirkolliskokouksen käsittelemien hallintoasioiden avulla.
Jos emme tee mitään ja annamme esimerkiksi kasteiden määrän pudota nykytahtiin, kastetaan viimeinen luterilainen Suomessa jo vuonna 2054.
Siksi pidän tärkeänä, että melkein puolet valiokunnasta pääsi mukaan työstämään kirkon tulevaisuuden visioita myös Tulevaisuustaajuuden kautta. Menetelmä pakotti konkretiaan ylätason hallintopyörittelyn sijaan. Se on tärkeää, sillä kirkon tulevaisuuden muokkaamiselle on laskevien käyrien keskellä kiire: jos emme tee mitään ja annamme esimerkiksi kasteiden määrän pudota nykytahtiin, kastetaan viimeinen luterilainen Suomessa jo vuonna 2054.
Kirjoittaja on Kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja
(Pääkuva Elaine Casap / Unsplash)