Tulevaisuustaajuus-työpajamenetelmän avulla voi kyseenalaistaa totunnaisia rajoittavia tapoja ajatella mahdollisesta tulevaisuudesta ja vahvistaa liikkumista kohti aktiivista toivottavan tulevaisuuden tekemistä.
Tulevaisuustaajuus on työpajamenetelmä, joka on kehitetty Sitrassa toisenlaisten tulevaisuuksien rakentamisen tueksi osana ennakointityön kehittämistä. Menetelmän tarkoituksena on lisätä osallistujien kykyä kuvitella erilaisia tulevaisuuksia ja tehdä tekoja toivotun tulevaisuuden toteutumiseksi. Tulevaisuustaajuus pyrkii kytkemään tulevaisuusajattelun vahvasti tekemiseen ja auttaa löytämään keinoja ja konkretiaa, joilla tulevaisuuteen voi myös vaikuttaa.
Kirkkohallituksessa diakonian ja sielunhoidon yksikössä sekä Tampereen hiippakunnassa innostuttiin Sitran Tulevaisuustaajuus-hankkeesta ja kumppanuushausta. Valtakunnallisen hankkeen tavoitteena on edistää Tulevaisuustaajuus-menetelmän hyödyntämistä ja tehdä siitä helpommin lähestyttävää, ymmärrettävää ja innostavaa.
Sitra valitsi kumppanuusohjelmaansa yhteensä kymmenen erilaista tiimiä, joista yksi on yhteinen tiimihankkeemme ”Ihmisenkokoisia tulevaisuustekoja – diakonia toivorikkaan tulevaisuuden rakentajana”. Mukana ovat tulevaisuustaajuus-ohjaajiksi koulutetut Titi Gävert Kirkkohallitus ja Airi Raitaranta Tampereen hiippakunnasta.
Yhteiskunnallisesti on merkityksellistä olla vahvistamassa ihmisten ja organisaatioiden kykyä pitkän aikavälin ajatteluun ja tulevaisuuteen vaikuttamiseen. Tulevaisuuskeskustelua käyvien ihmisten joukkoa on tärkeä laajentaa kirkossakin. Tässä tarvitaan myös diakonisia, monenlaisista elämäntilanteista nousevia näkökulmia.
Tulevaisuustyöpajat tulee viedä myös sinne, missä tulevaisuudet tuntuvat olevan ennalta määrättyjä ja usein kiertyneinä ylisukupolvisiksi ongelmaperinnön ketjuiksi, joista ei tunnisteta ulospääsyjä. Samassa ruumiissa tulevaisuutemme ovat aina keskinäisriippuvaisia toisistaan ja ne kietoutuvat tavalla tai toisella yhteen. Kun yksi osa kärsii, se vaikuttaa kokonaisuuteen.
Haasta, kuvittele ja toimi!
Tulevaisuusajattelu sisältää sen, että tulevaisuuksia on monia ja voimme vaikuttaa niihin. Lisäksi tarvitaan ymmärrys, että meillä on vastuu ajatella pidempää aikaväliä. Meille on tuttua, että yritämme nähdä mahdollisia tai uskottavia tulevaisuuksia. Niihin sisältyy tarve tietää tai ennustaa. Tulevaisuustaajuus avaa tapoja työstää myös toivottavia, mahdollisia ja jopa uskomattomia tulevaisuuksia. Ne eivät ole ennusteita tai edes skenaarioita. Tulevaisuustaajuudelle asettuminen edellyttää meiltä analysoinnin sijaan haastamista, kuvittelua ja toimintaa.
Useimmiten selitämme maailmaa vain menneellä tai tämän hetken ilmiöillä. Jos jätämme ihmiselle ainutlaatuisen kuvittelun voiman käyttämättä, monet mahdollisuudet jäävät avautumatta ja yllättävät ratkaisut löytymättä.
Diakoniatyössä tavoitetaan ihmisiä, jotka kaikki eivät tule nähdyiksi ja kuulluiksi. Sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävä tulevaisuus kuuluu meille kaikille. Diakoniatyössä voidaan tehdä tulevaisuustyötä yhdessä erilaisten, myös vaikeimmissa elämäntilanteissa olevien, ihmisten kanssa. Tavoitteena on käyttää tulevaisuustaajuutta sekä työntekijöiden tulevaisuususkon ja toiminnan vahvistamiseksi, että yksittäisten ihmisten ja paikallisten yhteisöjen voimaannuttamiseksi ja toimijuuden vahvistamiseksi.
Kuvittelemalla toivottavaa tulevaisuutta tulemme puhuneeksi siitä, mikä on meille tärkeää. Jos pystymme kuvittelemaan toivottavan tulevaisuuden, pystymme helpommin myös kulkemaan sitä kohti.
Diakonian kentillä kohdataan heitä, jotka tarvitsevat erityistä tukea toimijuutensa vahvistamiseksi osana yhteiskuntaa. Menetelmä voi vahvistaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien osallistujien ihmisarvon kokemusta. Tulevaisuuden yhteiskehittäminen eri tavoin ajattelevien kesken voi myös parhaimmillaan lieventää paikallista polarisaatiota ja vastakkainasettelua sekä edistää kestävää keskustelukulttuuria. Tulevaisuushuolien ja pelkojen käsittely turvallisessa tilassa edistää toimijuutta ja vahvistaa luottamusta.
Kokemuksia tulevaisuustaajuus-työpajasta
Työskentelimme hiippakuntien ja kirkkohallituksen asiantuntijoiden kanssa joulukuisen aamupäivän kysyen yhdessä: mikä on kirkon diakonian toivottava tulevaisuus? Haastoimme, kuvittelimme ja sanoitimme toimia toivottavan tulevaisuuden rakentumiseksi.
Kokemukset yhden työskentelyn osalta olivat innostavia ja toki myös haparoivia. Koimme yhdessä, että tulevaisuustaajuus vei meidät peruskysymysten ja perustehtävän äärelle. Osa koki myös, että aamupäivän aikana perustehtävään löytyi kirkkautta.
Samalla todettiin, että on todella vaikeaa päästä irti totutuista ajatusmalleista tai miettiä konkretiaa kauemmas tulevaisuuteen. Työskentely auttoi kuitenkin vähintäänkin jäsentämään sitä, mitä tulisi muuttaa tässä ajassa.
On hyvä tunnistaa olevansa alussa. Löysimme kaipuuta päämäärätietoiseen kumppanuuteen, jossa rikastutaan toisten ajattelusta. Totesimme, että on vihonviimeistä kyynistyä. Siltä pitää pyrkiä varjeltumaan yhdessä. Haluamme haastaa ajatusmallejamme, puhetta ja käsitteitä, joita käytämme.
”On vaikeaa lähteä lentoon ilman siipiä. Tämä auttoi jäsentämään myös tämän päivän kysymyksiin ratkaisuja. Ajattele uusiksi, innostu ja verkostoidu!”
Muutos on yhteinen tarve. Löysimme halua yllättyä ja päästä irti tutuimmista urista. Kysyimme myös tärkeitä kysymyksiä: Mihin työaikaasi käytät? Uusi edellyttää luovuutta, tilaa ja aikaa. Onko sitä elämässämme, työssämme, työyhteisössämme? Miten puhe niukkuudesta ja laskevista luvuista vaikuttaa meihin? Miksi emme puhu olemassa olevista resursseista?
Avoimeksi jäänyt kysymyksemme liittyi yhteisiin teemoihin ja siihen, mihin tavoitteisiin pystymme sitoutumaan yhdessä kirkkona, seurakuntana, työyhteisönä tai verkostona.
”Miten siis diakonia tapahtuu ihmisten arjessa. Se on just sellaista, että kun joku kokee, että hänet on autettu, hänessä syntyy seuraava ketjun osa auttaa vuorostaan. Diakonian ja kirkon kautta autetuksi tulleet jatkavat tätä ketjua naapureina ja ihmisinä. Jos diakoninen seurakunta olisi oikeasti totta… ”
Meidän on kysyttävä yhä uudelleen myös paikallisesti siellä, missä olemme: Mikä on kirkon diakonian toivottava tulevaisuus? Ketkä sitä ovat tekemässä?
Älä osta käytettyä tulevaisuutta!
Keskeisenä tavoitteena valtakunnallisissa, alueellisissa ja paikallisissa verkostojen kohtaamisissa on Tulevaisuustaajuus-työpajamenetelmän avulla voi kyseenalaistaa totunnaisia rajoittavia tapoja ajatella mahdollisesta tulevaisuudesta ja vahvistaa liikkumista kohti aktiivista toivottavan tulevaisuuden tekemistä.
Japanilaisen sananlaskun mukaan ”visio ilman toimintaa on päiväuni, mutta toiminta ilman visiota on painajainen”. Tarvitaan siis sekä ajattelua ja sanoitusta toivottavasta tulevaisuudesta että toimintaa sen hyväksi.
Lue lisää Tulevaisuustaajuudesta, työpajamenetelmästä ja työkaluista https://www.sitra.fi/hankkeet/tulevaisuustaajuus/
ja kokeile!
Kirjoittaja toimii asiantuntijana Tampereen hiippakunnassa. (Pääkuva Pixabay)