Keskusteltaessa kirkon tulevaisuudesta, päällimmäiseksi nousee usein niukkuuspuhe. Eikä ihme, näyttäytyyhän se erilaisten madonlukujen myötä synkältä. Vaan olisiko kuihtumiselle kuitenkin vaihtoehtoja?
Olen tullut kirkon työhön 90-luvulla, ja siitä saakka niukkuuspuhe on ollut vallitseva tapa puhua tulevaisuudesta. Kirkon tulevaisuus on 30 vuoden ajan näyttäytynyt resursseiltaan pienempänä. Tulevaisuuteen on suuntauduttu etsimällä karsimisen ja vähentämisen kohteita. Aivan yksittäisiä ovat olleet ne sivulauseet, joissa on huomattu, että onhan meillä kuitenkin kansainvälisestikin vertailtuna edelleen todella hyvät resurssit tehdä vaikka mitä! Eikä suuri osa kirkon toiminnasta ja kristillisestä elämäntavasta edes tarvitse varsinaisesti rahaa.
Halusimme Maan suolassa tarkastella hieman tarkemmin tätä niukkuuspuheen tulevaisuusmielikuvien maastoa. Hyvin suurella todennäköisyydellä kirkon jäsenmäärä, kastettujen määrä ja kirkollisverotulojen määrä on tulevaisuudessa nykyistä pienempi. Miten siinä maastossa toimimme?
Järjestimme Kirkon kvartaalit -kutsuseminaarin, tai pikemminkin kutsutyöpajan, jossa osallistujia oli kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnasta, Turun tuomiokapitulista, piispainkokouksesta, Kirkkopalveluista, useammista seurakunnista sekä Kirkkohallituksen eri osastoilta. Puhuimme yhdessä siitä, millaista kirkon tulevaisuutta kohti haluaisimme olla matkalla. Työskentelyssä käytimme Sitran kehittämää Tulevaisuustaajuus-menetelmää.
Tulevaisuusajattelua ja tulevaisuusvaltaa tulee monipuolistaa
Tulevaisuustaajuus-menetelmän tavoitteena on monipuolistaa keskustelua tulevaisuudesta. Tähänastinen keskustelu on painottunut skenaarioiden ja trendien myötä ennakointiin, jolloin tulevaisuus näyttäytyy päällemme vyöryvänä vaihtoehdottomana kokonaisuutena, jonka suhteen meidän osamme on yrittää löytää keinot sopeutua. Entä jos tulevaisuuteen voikin vaikuttaa omilla tämän hetken valinnoillaan? Entä jos tulevaisuusmahdollisuuksia onkin useita erilaisia? Tällöin meidän osamme on sopeutumisen sijaan rakentaa aktiivisesti sellaista tulevaisuutta, jonka toivomme tapahtuvan.
Tulevaisuusvalta on termi, joka kuvaa tulevaisuudesta puhuvien joukkoa. Toistaiseksi olemme ulkoistaneet tulevaisuudesta puhumisen ennakoinnin ammattilaisille ja tätä varten valituille tulevaisuusvaliokunnille. He kantavatkin tärkeän vastuun kartoittaessaan hiljaisia signaaleja, trendikulkuja ja laatiessaan ennusteita.
Toisaalta, jos katsomme muutaman viime vuoden tapahtumia, on tapahtunut useita sellaisia maailmaamme mullistavia asioita, joita emme pitäneet kovinkaan todennäköisinä vielä joitakin vuosia sitten: maailmanlaaja pandemia, joka jotakuinkin pysäytti lentoliikenteen pitkäksi ajaksi, Donald Trump Yhdysvaltojen presidenttinä tai Iso-Britannian ero EU:sta. Vaikuttaisi siltä, että vaikka teemme taitavia skenaarioita ja ennakointeja, tulevaisuus voi olla yllättävällä tavalla yllättävä. Tapahtuu muutakin kuin sitä, mitä pidämme todennäköisenä.
Vaikka teemme taitavia skenaarioita ja ennakointeja, tulevaisuus voi olla yllättävällä tavalla yllättävä.
Tulevaisuuspuheen monipuolistamisen lisäksi Tulevaisuustaajuus-työpajan kantavana motivaationa oli vahvistaa toivottavan tulevaisuuden jäsentämistä. Taustalla on tulevaisuustutkimuksen havainto: jos ei kyetä kuvittelemaan toivottavaa tulevaisuutta, sinne on vaikeaa päästä.
Tulevaisuuskeskustelu yhdessä ja varsinkin uusien ihmisten kanssa on arvokasta ja vaikuttavaa. Kun puhumme toivottavasta tulevaisuudesta, puhumme yhdessä arvoista, rakennamme yhteistä ymmärrystä, vahvistamme tulevaisuususkoa, ruokimme luovuutta ja hahmotamme vaihtoehtoisia tulevaisuuksia.
Positiiviseen visioon tarvitaan ajatteluenergiaa
Mitä enemmän kuvittelemme jotain tiettyä asiaa, sitä todennäköisemmältä se alkaa vaikuttaa. Tähän saakka olemme ahkerasti kuvitelleet resurssiniukkuutta, joten on ymmärrettävää, että pidämme sitä jotakuinkin ainoana tulevaisuusnäkymänä. Sen sijaan kovin vähän olemme käyttäneet kuvitteluenergiaa sen miettimiseen, miltä näyttäisi hyvinvoiva, elävä ja elämänmyönteinen Suomen ev.-lut. kirkko.
Niukkuuspuheeseen keskittymisen taustalla on ehkä ajattelutapa, jossa uhkakuvat ja negatiiviset näkymät tuntuvat olevan ”älykkäitä” ja ”totta”, kun taas myönteisiä ja valoisia näkymiä pidetään ”päiväunina” ja ”haihatteluna”. Mihin tämä jaottelu mahtaa perustua? Sanotaan, että psykologisesti ihminen on harjaantunut huomaamaan asioita, jotka ovat vialla tai vaativat korjaamista. Se on sujunut meiltä jo metsästäjä-keräilijöiden ajoista asti helposti. Sen sijaan enemmän ajatteluenergiaa tarvitsemme huomataksemme niitä asioita, jotka ovat hyvin. Olisiko aika vahvistaa toivottavan kuvittelun taitoja?
Työpajassa keskityimme lisäämään tulevaisuudennäkymiä. Laadimme useita erilaisia tulevaisuusvisioita. Niiden pohjalta luonnostelisin, että kirkko vuonna 2050 on
- ihmisläheinen. Kirkko on monenlaisten avointen yhteisöjen kudelma, jossa tulee nähdyksi ja johon voi tuntea kuuluvansa. Rakenteista, organisaatiokeskeisyydestä ja vallasta siirrytään kunnioittavaan kohtaamiseen. Seurakuntalaiset eivät ole toiminnan kohteina vaan toimijoina.
- arkea ja ihmisten kokemuksia arvostava. Kristillisyyden keskiössä ovat armo, rakkaus, toivo ja ekologinen elämäntapa. Usko ei ole arjesta erillinen saareke, vaan nivoutuu vahvasti yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistämiseen. Heikommassa asemassa olevien ääntä kuunnellaan.
- aito. Kirkko toimii kuten opettaa muun muassa vahvistamalla yhdenvertaisuutta ja yhdessä elämisen taitoa. Kirkko toimii aktiivisesti rauhan ja tasa-arvon puolesta. Tässä toiminnassaan kirkko hyödyntää luovasti ja rohkeasti rakennuskantaansa ja resurssejaan.
Askeleita toivottavaan tulevaisuuteen otetaan nyt
Tulevaisuustaajuus-työpajan viimeinen työskentely toi tulevaisuuden kuvat hieman konkreettisemmiksi. Pohdimme ensimmäisiä askelia, joilla hahmottelemaamme kirkon toivottavaa tulevaisuutta kohti voi nyt lähetä kulkemaan. Keräsimme konkreettisia tekoja ja käyttäytymisen tapoja, rakenteellisia ja päätöksentekoon liittyviä uudistuksia sekä ajattelumallien muutoksia. Oli huikeaa huomata, että tulevaisuus tosiaan rakentuu tämän päivän valinnoille.
On huikeaa huomata, että tulevaisuus tosiaan rakentuu tämän päivän valinnoille.
Maailmaa voi muuttaa monin eri tavoin. Yksi kirjoittaa someen tekstin, joka saa monia ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta. Toinen laatii kansalaisaloitteen, josta lähtee liikkeelle pieni kansanliike ja mahdollisesti myöhemmin myös lainsäädäntömuutos. Kolmas toimii luottamushenkilönä paikallisella tai valtakunnallisella tasolla ja tekee pitkäjänteistä työtä päätöksenteossa. Neljäs osallistuu vaikkapa Yhteisvastuukeräykseen ja mahdollistaa resursseja konkreettiseen arjen muutostyöhön. Vaikuttavinta on, jos eri tasoilla työtään tekevät myös puhuvat yhdessä siitä, millaista tulevaisuutta kohti haluamme olla menossa, jotta toimimme samaan suuntaan.
Kävimme työpajassa tätä keskustelua muutoksentekijöiden kesken ja ideoimme muun muassa tällaisia askelia.
- Ihmislähtöisyys. Toimintaa suunnitellaan nykyistä laajemmalla joukolla. Valtuutetaan seurakuntalaisia ja toimijayhteisöjä. Laajennetaan ”teologian tekemistä”, teologista ajatteluvaltaa muillekin kuin ammattiteologeille. Nähdään ihmisten oma ajattelu ja toiminta voimavarana. Ei pelätä vallan menettämistä. Uskalletaan kyseenalaistaa käsityksiämme. Seurakunta on siellä, missä ihmiset kokoontuvat ja toisaalta seurakunnan tilat ovat seurakuntalaisten tiloja. Keskitytään esteiden sijaan mahdollistamiseen. Tervetuloa!
- Arjen ja ihmisten kokemusten arvostaminen. Lisätään osallistuvaa budjetointia, jolla vahvistetaan päätöksenteossa paikallisten ihmisten kokemusta ja ääntä. Tuodaan kaiken keskiöön ihmisiä ja heidän kokemuksiaan arvostava ja kunnioittava ajattelu- ja toimintatapa. Siirrytään paremmin tietämisestä kuuntelemiseen. Selkeytetään hengellistä sanoitusta. Muutetaan ekologisesti kestävä elämäntapa puheista teoiksi.
- Aitous. Kasvatetaan erilaisuuden sietokykyä. Annetaan lupa, vastuu ja avaimet seurakuntalaisille. Vahvistetaan yhteiskunnallista osaamistamme. Käytetään rohkeampia kirkon työntekijöiden yhteiskunnallisia puheenvuoroja. Uskotaan omaan asiaamme ja toimitaan sen mukaisesti. Otetaan määrätietoisesti etäisyyttä pelon lietsontaan. Vahvistetaan toivon näköaloja. Edistetään kirkon omissa rakenteissa ja toiminnoissa marginalisoitujen osallistumista. Laaditaan omalle ympäristötyölle nykyistä kunnianhimoisemmat numeeriset tavoitteet, seuranta ja arviointi. Minimoidaan eläinkunnan tuotteiden käyttö kirkon työssä.
Miten tästä eteenpäin?
Kirkon kvartaalit -tulevaisuustyöpaja oli innostava ja inspiroiva, mutta silti vain yksi keskustelu monien keskustelujen joukossa. Tässäkin hahmotelluista teemoista on puhuttu jo kauan. Yhteinen keskustelu kuitenkin vahvistaa kokemusta samalla asialla olemisesta, isompaan muutostekijöiden joukkoon kuulumisesta. Jokainen keskustelu ja varsinkin jokainen pienikin toimintatavan ja ajattelutavan muutos vievät lähemmäs noiden tavoitteiden toteutumista. Puhetta on tarpeen jatkaa niin kauan, että todellisuus on toivotunlainen. Niin kauan kuin emme voi hyvällä omatunnolla kuvata kirkkoamme ihmislähtöiseksi tai oppiensa mukaan toimivaksi, siitä on vielä yhdessä puhuttava ja sen eteen on tahoillamme tehtävä töitä.
Tulevaisuustaajuus-työpajamenetelmä on yksi erinomainen tapa tuoda ihmisiä yhteen puhumaan siitä, millaisena näemme kirkon toivottavan tulevaisuuden, ja mitä voisimme jo nyt sen eteen tehdä.
Työpajoja on suunnitteilla tälle vuodelle eri puolilla Suomea. Oman Tulevaisuustaajuus-työpajan voi ketterästi järjestää, sillä Sitran tuottamat materiaalit ovat kaikille avoimesti saatavilla Sitran verkkosivuilla (sitra.fi/tulevaisuustaajuus). Olen mielelläni myös tarvittaessa sparrausapuna työskentelyä suunniteltaessa.
Ilman toiveikkaita tulevaisuuskuvia kuihdumme. Haluammeko siis viimeisenä sammutella kohtapuoliin jo kirkon valoja vai haluammeko vireän, elinvoimaisen ja toivoa tuottavan kirkon vielä vuonna 2050? Itse tahdon tehdä työtä jälkimmäisen eteen. Entä sinä?
Kirjoittaja on diakoni, teologi sekä sosiologian väitöskirjatutkija ja työskentelee diakonian kehittämisen asiantuntijana. Gävert ja asiantuntija Airi Raitaranta ovat koulutettuja Sitran Tulevaisuustaajuus-ohjaajia.
(Pääkuva Pixabay)