Elämisen hinta nousee, energiasta on pulaa ja oman kodin arvo laskee. Somessa tapellaan sanoin ja lähellä myös asein. Maailma on mennyt sekaisin.
Kaaoksen keskellä unohtuu, että maailma on ollut sekaisin monta kertaa aiemminkin. Elämä on ollut usein surua ja vastoinkäymistä. Niinpä menneiden aikojen viisaudesta voi löytyä nytkin lohtua synkempään arkeen. Vaikeudet kun eivät määrittele meitä, meidät määrittelee se, miten me vaikeuksiin vastaamme. Yksin vai yhdessä, epätoivossa vai luottaen, itsekkäästi vai toisen taakkaa kantaen.
Historiaa kiinnostavat sodat, lamat ja pandemiat, mutta erityisesti historiaa kiinnostaa se, miten me suhtaudumme toisiimme koettelemusten keskellä. Rohkaiseva sana, hyväksyvä katse tai lämmin halaus – niillä on arvoa, kun suunta näyttää olevan hukassa.
Maallisen mammonan niukkuus avaa tilaa välittämiseen, hyväksyntään ja arvostukseen.
Kukapa tietää, ehkä tästä lähtee liikkeelle uudempi aika, parempi aika. Ympäristöä vaaliva, toista kunnioittava ja elämän ihmettä syvällisemmin pohtiva aika. Lämminhenkisten ihmisten vallankumous. Maailma sellaisena kuin se joskus unelmoitiin. Käykö noin, millaisen viisauden jätämme tästä talvesta jälkipolville, sen päätämme lopulta sinä ja minä, arkisissa teoissa ja puheissa, nyt kun meitä kohta taas koetellaan.
Kirjoittaja on isä, juristi ja viestinnän ammattilainen. Alkuvuodesta kirkon jäseneksi palannut toivovainen.
Pääkuva Pixabay