Läheisten kanssa vietetty aika ja työ kestävämmän tulevaisuuden puolesta tuo itselleni valoa tulevaan, ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo painottaa.
On marraskuun ensimmäinen luminen viikonloppu, kun kohta yksivuotias tyttäreni herättää minut talviseen aamuun. Käymme sinä päivänä hänen kanssaan ensimmäistä kertaa pulkkamäessä ja mietin, että tulevatko pulkkamäet olemaan enää läsnä hänen elämässään myöhemmin, jos talvemme täällä Etelä-Suomessa muuttuvat lumettomiksi.
Pimeän kaamoksen keskellä on helppoa vajota synkistelyyn. Epävarma maailmantilanne, jonka brutaalein ilmenemismuoto on Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, näkyy meillä Suomessa kohonneina energianhintoina ja elinkustannuksina. Talvi ei tule olemaan monille helppo, ja se huolestuttaa.
Pimeyden keskellä ammennan toivoa ja energiaa läheisistä ihmisistä ja tärkeistä hetkistä heidän kanssaan. Retki pulkkamäkeen Ada-tyttäreni kanssa on yksi näistä hetkistä. Adan takia oma työ ympäristö- ja ilmastoministerinä kestävämmän maailman puolesta tuntuu entistä tärkeämmältä. Haluan, että tyttäreni pääsee kasvamaan aikuiseksi sellaisessa maailmassa, jossa luontoa kunnioitetaan ja jossa emme elä yli maapallon rajojen.
En halua jättää hänelle taakkaa ylikuumentuneesta maapallosta ja häviävistä lajeista ja ekosysteemeistä, vaan valoisan tulevaisuuden, jossa ihminen elää sopusoinnussa muun luonnon kanssa. Haluan, että Ada pääsee ihailemaan Suomen monimuotoista luontoa ja aarniometsiä, uimaan kirkkaissa järvissä ja nauttimaan saaristoluonnon kauneudesta.
Toivoa on
Tänä syksynä olen tavannut maailman maiden johtajia Egyptin ilmastokokouksessa, ja joulukuussa kokoonnumme Kanadan Montrealiin pohtimaan yhdessä ratkaisuja globaaliin luontokatoon. Vaikka Egyptin ilmastokokouksen lopputulemat tuottivat pettymyksen päästövähennystavoitteiden kiristämisen osalta, toivoa tuotti läpimurto ilmasto-oikeudenmukaisuuden saralla, kun kokouksessa päätettiin perustaa ilmastovahinkorahasto tukemaan kaikista köyhimpiä maita.
Maailmanlaajuisen luontokadon pysäyttämisen osalta uskallan olla myös toiveikas. Olen päässyt näkemään, kuinka lyhyessä ajassa ymmärrys ja huoli maailman eliölajien häviämisestä ja elinympäristöjen yksipuolistumisesta on lisääntynyt merkittävästi. Euroopan unionin yhteiset tavoitteet luonnon tilan parantamisesta ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka olemme kansainvälisellä tasolla ryhtymässä vaikuttaviin toimiin luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi.
Myös Suomessa hallitus on tällä kaudella tehnyt historialliset panostukset luonnonsuojeluun ja tukenut vihreää siirtymää ennennäkemättömällä tavalla. Olemme myös uudistaneet ilmastolain, joka nyt velvoittaa myös tulevia hallituksia tekemään ilmastotoimia.
Alamme pikkuhiljaa ymmärtää sen, kuinka meidän on pidettävä parempaa huolta luonnosta, jotta luonto pitää huolta myös meistä.
Niin lainsäädännössä kuin yhteisten resurssien jaossa tunnistetaan tänä päivänä paremmin se, kuinka välttämätöntä on huolehtia elinkelpoisesta luonnosta ja vähentää päästöjä. Alamme pikkuhiljaa ymmärtää sen, kuinka meidän on pidettävä parempaa huolta luonnosta, jotta luonto pitää huolta myös meistä.
Olen todella onnekas, kun saan joka päivä tehdä töitä viisaiden ja näkemyksellisten ihmisten ympäröimänä ja nähdä, miten yhteiskunnan eri osa-alueilla rakennetaan suomalaisille parempaa huomista – se tuo valoa pimeään ja toivoa tulevasta.
Kun tulen tyttäreni kanssa kotiin pulkkamäestä, mieli on kirkkaampi ja toiveikkaampi. Raitis ulkoilma ja talvinen luonto ovat tehneet tehtävänsä. Tulen miettineeksi, että maailman myllerrysten keskellä elämän perusasiat, kuten ajan viettäminen lähimmäisten ihmisten kanssa ja talvisesta ulkoilmasta nauttiminen, pitävät synkkyyden loitolla.
Menemme kaikesta huolimatta kohti valoisampia aikoja.
Kirjoittaja on ympäristö- ja ilmastoministeri
sekä vihreiden puheenjohtaja (Kuva Eduskunta)
Pääkuva Pixabay