Kuluvana vuonna juhlapuheissa on toistuvasti viitattu sata vuotta sitten tapahtuneisiin julmuuksiin ja todettu: ”Ei koskaan enää. ” Ja sama tapahtuu tällä hetkellä.
Kylässä ei asunut enää kuin muutama perhe. Useimmat olivat muuttaneet pois oman turvallisuutensa takia, sillä jatkuva väkivallan uhka, yölliset tihutyöt ja pahoinpitelyt olivat liikaa, varsinkin lapsiperheille.
Silti suvun perintömaista ja omasta kodista pihapiireineen haluttiin pitää huolta. Lähikylistä ja kaupungeista tultiin päiväksi hoitamaan viljelysmaata ja hedelmätarhaa, osa lapsista tuotiin kylän kouluun ja vettä kuljetettiin traktorin perässä olevalla tankilla muutamaan kertaan päivässä. Kylän omat kaivot olivat aidan väärällä puolella ja katolla olevat vesisäiliöt puhkottiin säännöllisesti niin, ettei niitä oikeastaan kannattanut enää korjata.
Perintömaa ja pyhä maa
Kävin tuossa palestiinalaiskylässä keskustelemassa kyläkoulun opettajien kanssa Jeesuksen puheista. Käyntini syy oli tutkimus: halusin tietää, miten nämä ihmiset ymmärtävät Jeesuksen sanoja, joita eivät todennäköisesti ole ennen kuulleet.
Kävin tuossa palestiinalaiskylässä keskustelemassa kyläkoulun opettajien kanssa Jeesuksen puheista.
En opettanut, en julistanut, saarnannut enkä edes selittänyt. Kerroin vain, että Jeesus sanoi: ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset: he saavat lohdutuksen. Autuaita kärsivälliset: he perivät maan…”
Mitenkä kävi? Sanoma osui ja upposi kuulijoihin. Muslimimiehet sanoivat: ”Onko Jeesus sanonut näin? Murhetta me olemme täällä nähneet liikaakin, milloin saamme lohdutuksen? Uskomme kyllä, että jos olemme kärsivällisiä emmekä lähde tästä kylästä pois siirtokuntalaisten painostuksesta ja väkivallasta huolimatta, meidän lapsemme saavat vielä joskus periä nämä esi-isiemme maat. Mitään muuta me emme niin kipeästi kaipaa kuin oikeudenmukaisuutta ja rauhaa – ja rauhaa ei tule ilman oikeudenmukaisuutta. Siksi jokainen rauhantekijä on todella ansainnut Jumalan lapsen nimen – ihan niin kuin Jeesus sanoo.”
” Mitään muuta me emme niin kipeästi kaipaa kuin oikeudenmukaisuutta ja rauhaa – ja rauhaa ei tule ilman oikeudenmukaisuutta. ”
Jeesuksen sanat valoivat uskoa näihin pikkukylän paljon kärsineisiin asukkaisiin. Ehkä jotain toivoa tuli siitäkin, että heidän tilanteensa nähtiin ja kuultiin. Joku kertoo heidän kärsimyksestään. Heitä ei ole unohdettu, vaikka he tuntevat kuuluvansa monin tavoin marginaaliin.
Pois pahan puolelta
Viranomaisilta he eivät saa apua. Sotilaat turvaavat ennemmin heidän mailleen laittomasti rakennetun siirtokunnan asukkaita kuin kyläläisiä, vaikka siirtokuntalaisten avoimesti kertoma tavoite on maan puhdistaminen arabiväestöstä ja heille luvatun pyhän maan haltuun ottaminen.
Helppoa on olla välittämättä rakenteisiin piiloutuvasta vääryydestä ja jopa väkivallasta, kun se ei ole ihan lähellä.
Helppoa on olla välittämättä rakenteisiin piiloutuvasta vääryydestä ja jopa väkivallasta, kun se ei ole ihan lähellä. Jeesus kutsuu seuraajiaan maan suolaksi ja varoittaa: ”Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.” (Matt. 5:13)
Silloin, kun emme tee mitään, sallimme vääryyden ja asetumme pahan puolelle. Lapset ja lastenlapset tulevat aikanaan ihmettelemään: ”Miten te sallitte kaiken tämän tapahtua?”
Yhteiskunnallinen Raamattu -sarjassa tarkastellaan rinnakkain nykyhetken ilmiöitä ja Raamatun tekstejä. edit. 7.11.
TT Sakari Häkkinen, hiippakuntadekaani, Kuopio