Löytääkö millenniaali itselleen paikan kirkosta?

Kirkon jäseneksi ei enää liitytä kuin muutama vuosikymmen sitten. Millenniaalien kirkko -hanke pyrkii vahvistamaan käytäntöjä, jotta millenniaalit voisivat löytää itselleen merkityksellisen tavan elää kristittynä.

Vuonna 2000 lähes 90 prosenttia syntyneistä lapsista kastettiin. Vuonna 2020 vastaava luku oli hieman yli 60 prosenttia. Suomessa on myös seurakuntia, joissa viime vuonna syntyneistä kastettiin alle 25 prosenttia.

Elämme tilanteessa, jossa erityisesti suurissa kasvukeskuksissa normaali tilanne alkaa olla se, että perheissä vanhemmilla on eri vakaumukset. Kasteen asema horjuu jo pelkästään tästä syystä. Kirkon jäseneksi ei liitytä enää aikaisempien vuosikymmenten tapaan kasteen kautta.

Jos vanhemmat eivät halua lastaan kastettavan, ei kirkko samaan aikaan vaikuta erityisesti millenniaaleille olevan muutenkaan merkityksellinen yhteisö.

Tähän on monia syitä: Kirkon arvomaailma vieroksuttaa. Kirkko ei mahdollista aitoa hengellistä etsintää. Kirkko nähdään potentiaalisena konfliktin aiheuttajana. Kirkko ei herätä tunteita. Instituutioista halutaan pysyä etäällä. Syitä voisi luetella paljon lisää, ja osittain ne ovat keskenään ristiriitaisia.

Miten kirkko voisi olla merkityksellinen millenniaaleille? Yksi keskeinen kysymys millenniaalien ja oikeastaan kenen tahansa näkökulmasta voisi olla tämä: löydänkö kirkosta paikan, jossa voin olla kristitty itselleni merkityksellisellä tavalla?

Viisi välähdystä yhteisöajatteluun

Jotta yksittäinen ihminen voisi löytää merkityksellisen tavan elää kristittynä, yksi huomio kiinnittyy kirkon yhteisöajatteluun. Mahdollistaako kirkon tapa ajatella ja rakentaa yhteisöjä merkityksellisyyden kokemuksen syntyä? Millaisia eri näkemyksiä yhteisöistä kirkossa on? Millaista yhteisöajattelua kirkossa tulisi vahvistaa?

Mahdollistaako kirkon tapa ajatella ja rakentaa yhteisöjä merkityksellisyyden kokemuksen syntyä?

Seuraavassa viisi lyhyttä välähdystä yhteisöajatteluun.

Kirkkoyhteisöt
Tähän kategoriaan lasken kuuluvaksi kaikki sellaiset yhteisöt, joita kirkko tarjoaa ja jotka perinteisesti ovat vahvasti kirkon omaa maaperää. Jumalanpalvelusyhteisöt ovat tästä yksi konkreettinen esimerkki. Eri puolilla Suomea on viime vuosina kehitetty erilaisia messuyhteisöjä, jotka ovat koonneet yhteen erityisesti aikuistuvia nuoria. Samoin erilaiset jumalanpalvelusryhmät ovat rikastuttaneet seurakuntien messuelämää ja vahvistaneet oman paikallisseurakunnan jumalanpalvelusyhteisöä. Mitä kaikkia mahdollisuuksia tämänkaltainen yhteisöajattelu tarjoaa millenniaalien sukupolvea ajatellen?

Kirkko mukana jo olemassa olevissa yhteisöissä
Mitä tapahtuisi, jos kirkko yhä vahvemmin keskittäisi voimavarojaan menemällä mukaan niihin yhteisöihin, joita oman seurakunnan alueella jo on? Kirkolla on pitkät perinteet esimerkiksi oppilaitostyössä ja sairaalasielunhoidossa, mutta mitä muuta tällainen liittyminen olemassa oleviin yhteisöihin voi olla. Voisiko se olla liittymistä lähialueen puistossa arkiaamuisin kokoontuvien lasten ja heidän huoltajien joukkoon tai urheiluseurojen taustajoukkoihin? Jos liittyminen valmiisiin yhteisöihin toimisi johtotähtenä, millaista toiminnan muutosta kirkossa tarvittaisiin?

Yhteisöt, joissa kirkko toimii ”fasilitaattorina”
Voisiko ajatella, että tulevaisuudessa kirkko yhä enenevässä määrin tarjoaisi ihmiselle mahdollisuuden synnyttää omia yhteisöjään kirkon piirissä oman kiinnostuksen mukana? Kirkko voisi olla tällaisissa yhteisön muodostusprosesseissa vaikkapa fasilitoijan roolissa tai pelkästään tilojen tarjoaja. Ihmiset saisivat konkreettisesti itse luoda sisällön omien kiinnostusten ja tarpeiden mukaan. Partio tai erilaiset aikuistuvien nuorten omat ryhmät ovat yhdenlaisia esimerkkejä tämänkaltaisesta yhteisöajattelusta.

Pop up -yhteisöt
Mitä jos kirkko mahdollistaisi erilaisten pop up -yhteisöjen syntymistä heille, jotka eivät kaipaa vahvaa sitoutumista? Tai heille, joille merkityksellisyyden kokemus syntyy hetkittäisistä yhteisöön liittymisistä? Tällaisia pop up -yhteisöjä voisivat olla vaikkapa erilaiset tempaukset, jotka synnyttävät hetkellisiä yhteisöön kuulumisen kokemuksia. Tällaisia yhteisöjä voisivat olla vaikkapa joululahjakeräykset, erilaiset auttamistempaukset tai ilmastotekoihin keskittyvät ryhmät. Voisiko tällainen yhteisöajattelu kirkossa vahvistua ja tarjoaisiko se mahdollisuuden löytää merkityksellisyyden kokemuksia?

Verkkoyhteisöt
Verkossa tapahtuu monenlaista kohtaamista, vuorovaikusta ja yhteisöjen syntyä. Millä tavoin kirkko voisi olla vahvemmin luomassa verkkoyhteisöjä ja liittymässä verkossa oleviin yhteisöihin? Voisivatko millenniaalit löytää verkossa muotoutuvien yhteisöjen kautta itselleen merkityksellisiä tapoja elää kristittyinä?

Uusia avauksia tarpeiden pohjalta

Esitetyt yhteisöllisyyden näkökulmat ovat yksi tapa tarkastella yhteisöajattelua kirkossa. Joku voisi sanoa, että seurakunnissa ja kirkossa toimitaan mainituilla tavoilla laajemminkin. Tämä pitää varmasti paikkansa. Samaan aikaan olisi kuitenkin tarpeen tarkastella, kuinka paljon resursseja seurakunnissa ja kirkossa laajemminkin käytetään eri yhteisömuotojen kehittämiseen ja vahvistamiseen.

Onko seurakunnan alueella asuvilta ihmisiltä kysytty, mitä he kaipaavat ja tarvitsevat? Vahvistetaanko kirkossa vain tietyntyyppisen yhteisöajattelun varaan rakentuvia yhteisöjä? Voisiko ajatella, että kuva Jumalasta heijastuu eri tavoin monipuolisen yhteisöajattelun kautta?

Voisiko ajatella, että kuva Jumalasta heijastuu eri tavoin monipuolisen yhteisöajattelun kautta?

Toivottavasti erilaiset yhteisöt nähdään kirkossa rinnakkaisina ja keskenään yhtä tärkeinä. Voisiko monipuolisen yhteisöajattelun kautta löytyä uusia avauksia, jotta millenniaalien sukupolvi löytäisi kirkosta paikan, jossa voi olla kristitty itselleen merkityksellisellä tavalla?

Millenniaalien kirkko -hanke

Kirkossa on menossa kaksivuotinen Millenniaalien kirkko -hanke. Sen tavoitteita ovat seuraavat:

1) Nuoret ja nuoret aikuiset kokevat kasteen ja kirkon jäsenyyden itselleen merkityksellisinä asioina ja haluavat tuoda lapsensa kasteelle.

2) Kokemus kirkon jäsenyydestä lujittuu ja monipuolistuu, jäsenyys on yhä selvemmin tietoinen valinta.

3) Seurakuntiin syntyy uutta merkityksellistä yhteisöllisyyttä, jossa vapaaehtoisuus ja seurakuntalaisten osallisuus ovat keskiössä.

Osana hanketta luodaan yhdessä seurakuntien kanssa erilaisia aikuisten polkuja, joiden kautta parhaimmillaan syntyy uusia tapoja ja työvälineitä millenniaalien tavoittamiseen. Tervetuloa liittymään mukaan.