Jos jokin tai joku on todella hyvä, se sisältää aina alttiuden jakaa. ”Kolmekymmentä vuotta olen yrittänyt opettaa, mistä fransiskaanisuudessa on oikeasti kyse”, paasaa eläkevuosinaan fransiskaanista elämäntapaa etsivä dosentti Pauli Annala.
Porlammin San Damianossa ollaan laittamassa osuuskunnan pillejä pussiin. Fransiskaaninen yhdessä eläminen ja jakaminen jatkuvat kuitenkin retriiteissä.
– Nuorilla on rippikoulunsa, mutta aikuisille on niin vähän mitään älyllisesti kiinnostavaa, dosentti Annala sanoo.
Mistä fransiskaanisuudessa lopulta on kysymys? Mitä on fransiskaaninen hyvä?
Dosentti Annalan ääni alkaa nostattaa aaltoa puhelimen kuulokkeessa.
– Radikaali ero kaikkeen entiseen oli tämä: Kolmiyhteisen Jumalan, äärettömän rikkaan Kuninkaan Poika valitsi köyhän, marginaaliin kuuluvan juutalaisen tytön syntyäkseen ihmiseksi, roomalaisen hallintokoneiston hallitsijan alamaisuuteen. Koska Jumala tuntee niin syvää solidaarisuutta ihmistä kohtaan, rikkaan Jumalan Poika halusi valita köyhyyden olosuhteet.
Kun vanhat monastiset yhteisöt ja kirkko elättivät Jumalasta kuvaa Pantokratorina, kaikkivaltiaana vallan symbolina, Franssi (näin häntä tässä jutussa tuttavallisesti kutsutaan), ymmärsi, että kristinuskon ydin on vallasta luopumisessa.
”Otti omakseen raihnaan ihmisyytemme tosi lihan”
– Sinun pitää katsoa Kutsu köyhyyteen -kirjan ensimmäisen painoksen sivulta 83, niin huomaat, miten käsittämättömästä löydöstä oli kyse. Kuuntele nyt, miten komea tämä on.
Ja dosentti Annala lukee kiihtyneenä ääneen, ja minä kuuntelen silmät kiinni.
”Kaikille kristityille, sääntökuntalaisille, kleeruksen jäsenille ja maallikoille, miehille ja naisille, kaikille koko maailmassa asuville, veli Franciscus, heidän palvelijansa ja alaisensa, vakuuttaa kunnioittavaa alttiuttaan toivottaen heille tosi rauhaa taivaasta ja vilpitöntä rakkautta Herrassa.
Koska olen kaikkien palvelija, velvollisuuteni on palvella kaikkia ja välittää heille Herrani hyvältä tuoksuvat sanat. Harkittuani mielessäni, etten ruumiini sairauden ja heikkouden vuoksi voi henkilökohtaisesti saapua tapaamaan itse kutakin, olen siksi päättänyt tämän kirjeen ja sanansaattajien välityksellä tuoda teille Herramme Jeesuksen Kristuksen, Isän Sanan, sanat ja Pyhän Hengen sanat, jotka ovat henki ja elämä.”
Myös minun hengitykseni on muuttunut tavanomaista tiheämmäksi.
”Tämän Isän Sanan, niin arvokkaan, niin pyhän ja kunniakkaan, korkein Isä lähetti taivaasta pyhän enkelinsä Gabrielin välityksellä pyhän ja kunniakkaan Neitsyen Marian kohtuun. Ja tämän kohdusta hän otti omakseen meidän raihnaan ihmisyytemme tosi lihan. Vaikka hän oli rikas yli kaiken määrän, hän halusi valita maailmassa köyhyyden yhdessä autuaan Neitsyen, Äitinsä, kanssa.”
Elämä on jakamista
Pienen tauon dosentti Annalan ääni jatkaa puhelimen kuulokkeessa.
– Tämän Isän Sanan, niin arvokkaan ja pyhän, radikaalisuus on siinä – ja tämän pitäisi nyt mennä jakeluun –, että Jumala tulee alas ja luopuu omista jumalallisista ominaisuuksistaan. Ja se – tämä on tärkeää, ymmärrätkö – se synnyttää meissä aitoa vastarakkautta. Emme pelkää Jumalaa. Rakastamme häntä. Ajattelemme, että voi lutuna, noinko Jumala toimii.
– Franssi tajusi heti, että niin hän toimii. Ja juuri siksi fransiskaanit eivät olleet köyhiä. Mutta rahattomia he olivat.
Jos et opi ottamaan vastaan, et opi antamaan.
Taivaallinen vaihdantatalous on fransiskaaneille kovin toista kuin kaupustelijoiden maallinen talous.
– Jumala vaihtaa koko ajan itseään. Vaihdon väline on Poika. Ja nyt tulen ytimeen, dosentti Annala sanoo.
– Kolmannen sektorin alueella jokainen, joka syttyy fransiskaanisuudesta, ymmärtää, että elämä on jakamista.
Että elämä on jakamista, minä kirjoitan.
– Koko ajan olemme hyvyyden kierrossa. Mutta jakaminen ei toteudu ylhäältä alaspäin. Ylhäältä alaspäin tuleva liike ei avaa jakamisen sulkuja. Ellet nimittäin ole oppinut ottamaan vastaan, et opi myöskään antamaan.
Jos et opi ottamaan vastaan, et opi antamaan, minä kirjoitan.
Että
te hänen köyhyydestään rikastuisitte
– Ja sitten aina puhutaan, miten surkean köyhiä fransiskaanit olivat. Tätä vastaan olen paasannut kolmekymmentä vuotta. Kun näet bogotalaista köyhyyttä, ajattelet, että tuohon mutaan se kunnon fransiskaani heittäytyy. Mutta niinhän se ei ole. Ei fransiskaani ihaile materiaalista köyhyyttä. Hän ihailee sitä, että Jumala tulee köyhäksi.
Dosentti Annala käskee minun lukea Toisen korinttilaiskirjeen kahdeksannesta luvusta, miten Paavali yrittää kesyttää korinttilaisia.
– Siellä oli äveriäitä laivanvarustajia ja köyhiä seurakuntalaisia, ja Paavali sanoo, että voi Korintin ystävät hyvät, ettekö te tunne Kristusta. Että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.
Missä jaetaan taakkoja, siellä Jumala viihtyy.
Koska niin se on, että Jumala on jakamista. Jos joku tai jokin on todella hyvä, opettaa uusplatonismi, siihen sisältyy aina alttius jakaa.
– Kun se, joka on ymmärtänyt Jumalan ehdottoman hyvyyden, näkee sulkeutuneisuutta ja vankilamaisuutta, sitä, mikä synnyttää köyhyyttä ja eristyneisyyttä, hän tuo siihen heti nöyrän Kristuksen, joka avaa meidät näkemään toisemme.
– Muistatko, miten sen erakkolan portin edessä Subasion vuoren rinteellä lukee Ubi Deus, ibi pax. Olen siitä kehitellyt iskusanan Ubi communicatio, ibi Deus. Missä jaetaan taakkoja, siellä Jumala viihtyy. Maallisen viisauden sijaan fransiskaaninen hyvä on toisen taakkojen kantamisesta viriävää viisautta.
Maailman suurin vapaaehtoisjärjestö
Kolmeen haaraan jakautunut fransiskaaniveljestö on Franciscus Assisilaisen 1209 perustama sääntökunta, jonka virallinen jäsenmäärä on tällä hetkellä yli 28 000 veljeä. Se tunnetaan myös maailman suurimpana vapaaehtoisjärjestönä.
Sisarjärjestö klarissojen lisäksi yhteisöllä on myös niin sanottu kolmas sääntökunta, tertiäärit. He ovat maallikkofransiskaaneja, jotka elävät tavallista elämää fransiskaanisen jakamisen hengessä.
Maallikkofransiskaaneja on arviolta kolme miljoonaa. Suomessa lupauksen antaneita on seitsemän, noviiseja kolme. Monia kuuluisia historian henkilöitä on kuulunut kolmanteen sääntökuntaan. Heitä ovat esimerkiksi Dante Alighieri, Jeanne D’Arc, Ramon Llull, Pyhä Birgitta, Giotto, Rafael ja Michelangelo, Kolumbus, Thomas More, Palestrina, Liszt ja useampi paavi.
– Missä fransiskaanit toimivat, siellä on nuotiopaikkoja. Siellä kristinusko ei ole Pantokrator-mosaiikissa vaan ilmastonmuutosmielenosoituksessa, dosentti Annala sanoo.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.