Afrikassa elämän yllätyksellisyys näyttäytyy kaikilla elämän aloilla. Tämä johtuu pitkälti siitä, että yhteiskuntia ei ole rakennettu ylläpitämään kansalaisten hyvinvointia.
Siirtomaajärjestelmän tarkoitus oli riistää maata ja sen kansoja mahdollisimman tehokkaasti ja valitettavan usein tämän järjestelmän rakenteet ja mentaliteetti ovat periytyneet myös itsenäistyneisiin valtioihin.
Sosiaaliturvan puute tekee yhteisöllisyydestä välttämättömyyden
Afrikassa sosiaaliturva on puutteellinen. Kun suvussa on vain muutama palkansaaja, heidän työpaikastaan riippuu monien ihmisten hyvinvointi. Sama tilanne koskee myös maanviljelijöitä: vain yksi menetetty satokausi voi suistaa koko suvun kurjuuteen. Toisaalta pienetkin parannukset voivat nostaa monien elämänlaatua.
Kenia-vuoren, maan korkeimman, juurella kuivuudessa kärsivässä yhteisössä oli vuosien mittaan toteutettu hiekkapatohanketta paikallisin voimin. Siinä vuosittain kuivuvaan jokiuomaan rakennetaan vähän kerrallaan aina hieman korkeampi pato. Sadekausina siihen kasautuu hiekkaa, joka varastoi 30 prosenttia tilavuudestaan vettä. Hiekka estää haihtumisen, ja padosta johdetaan vettä viljelykseen.
Nälästä kärsineestä kylästä tuli Nairobiin vihanneksia myyvä hyvinvoiva yhteisö. Tämä yllätys perustuu yhteisölliselle omistajuudelle: rakennustyöt tehtiin talkoilla, ja kaikki hyötyivät. Suunnittelun ja muutaman sementtipussin hankinnan toteutti kenialainen järjestö, jolla on vankat suhteet ruohonjuuritasolle.
Elämän murrosvaiheissa, kuten häissä ja hautajaisissa, yhteisöllisyys näyttää voimansa. Häitä varten kerätään lahjoituksia koko yhteisöltä. Samoin jonkun kuoltua Tansaniassa kerätään rambirambi, jonka avulla menetyksen kokenut perhe pääsee pahimman ylitse.
Keskinäisen avunannon kulttuuri muodostuu oloissa, joissa on todennäköistä, että jokainen on jossain vaiheessa avun tarpeessa.
Ovatko afrikkalaiset siis luonnostaan yhteisöllisempiä kuin eurooppalaiset? Eivät välttämättä. Keskinäisen avunannon kulttuuri muodostuu oloissa, joissa on todennäköistä, että jokainen on jossain vaiheessa avun tarpeessa.
Väestöpyramidi tuottaa yhteiskunnallista epävakautta
Sukupolvet ylittävä yhteisöllisyys johtaa siihen, että Afrikan väestö kasvaa maanosista nopeimmin. Kuten naapurit ja sukulaiset auttavat vuorollaan toisiaan, niin myös sukupolvet. Eläketurvan puuttuessa lapset takaavat hyvän vanhuuden.
Syvempänä suuren lapsiluvun syynä on myös elämää kunnioittava kulttuuri. Ihmisen ja jokaisen muun luontokappaleen tehtävä maailmassa on kanavoida Jumalalta lähtöisin olevaa elämää eteenpäin.
Mediaani-ikä Saharan eteläpuolen maissa on reilun viidentoista ja vajaan kahdenkymmenenkahdeksan välillä. Kun tämä yhdistyy heikkoon talouskasvuun, se merkitsee nuorisolle näköalattomuutta. Edes koulutus ei takaa töitä. Kongon Kinshasassa moottoripyörätaksin kyydissä kuljettaja paljastui yliopistotutkinnon suorittaneeksi.
Kun tulevaisuus on näköalaton, liikkeellä on epätoivoista nuorisoa. Heillä on houkutus lähteä hengenvaaralliselle matkalle yrittämään Eurooppaan. He voivat myös hankkia asemaa ja arvostusta asejoukkioista. Etnisyyteen pohjaavat separatistiliikkeet tai uskonnollistaustaiset joukkiot, kuten Boko Haram (Nigeria), al-Shabaab (Somalia) tai the Lord’s Resistance Army (Uganda) löytävät toivottomista nuorista helppoja rekrytoitavia. Aseellisiin ryhmiin on toki myös kidnapattu lapsia sotilaiksi.
Vallanpitäjät hahmottavat nuorten tuoman muutospaineen ja pyrkivät valjastamaan sitä omiin tarkoituksiinsa puolueiden nuorisojärjestöjen ja niihin linkittyvien huligaaniryhmittymien avulla. Esimerkiksi Zimbabwessa syrjäytetty Robert Mugabe käytti menestyksekkäästi hyödykseen näitä hallituksen kontrolloimia roistojoukkioita.
Nuorten muutosvoima saattaa myös yllättää positiivisesti, kuten äskettäin Nigerian brutaaleja poliisin erikoisjoukkoja vastaan suunnatut mielenosoitukset osoittivat. Helsingissäkin nähdyt rauhanomaiset marssit saivat Nigerian hallinnon purkamaan erikoisjoukot. Aika näyttää, onko kyseessä vain harhautusliike. Hallitsijoille on usein vaikeaa luopua väkivaltakoneistonsa julmimmista osista.
Hauraat valtiot luovat tilaa uskonnollisille toimijoille
Se, että monet Afrikan johtajat esiintyvät vahvoina, kertoo valtioiden hauraudesta. Yllä on jo viitattu etnisiin ja uskonnollisiin jakolinjoihin, jotka johtuvat osin siitä, että siirtomaavallan ajoilta peräisin olevat rajat eivät heijastele kulttuurisia ja kielellisiä olosuhteita. Harvalla Afrikan maalla on olemassa vahvaa ja selkeää kansallista identiteettiä. Niiltä puuttuu siis kansallisvaltion legitimoiva kertomus kansakunnasta.
Valtioiden pohjalla on siirtomaavalta, jonka riiston logiikka toimii edelleen. Valtion valta kasvaa kiväärin piipusta eikä kansalaisten halusta kuulua kansakuntaan.
Riiston logiikka merkitsee myös sitä, että valtiot ovat usein vallanpitäjien rikastumisen väline. Kansalaiset yleensä ymmärtävät tämän, ja myös sen, että vallan vaihto merkitsee seuraavan korruptoituneen eliitin pääsyä hillotolpalle. Tämä takaa vallanpitäjien vallan jatkumisen, mutta myös riistää valtiolta viimeisetkin uskottavuuden rippeet.
Uskonnolliset yhteisöt ottavat osan valtion roolista. Tätä kautta ne näyttäytyvät tarpeellisina ja uskottavina osina yhteiskuntaa. Niillä on vahva ääni, jota poliitikkojen on kuunneltava.
Korruptoitunut valtio ei kykene eikä monesti edes ole kiinnostunut tarjoamaan kansalaisille edes peruspalveluita. Kun siirtomaa-ajalta on jatkumona myös erityisesti kirkkojen koulu- ja sairaanhoitojärjestelmä, jota myös islamilaiset yhteisöt ovat ansiokkaasti kopioineet, uskonnolliset yhteisöt ottavat osan valtion roolista. Tätä kautta ne näyttäytyvät tarpeellisina ja uskottavina osina yhteiskuntaa. Niillä on vahva ääni, jota poliitikkojen on kuunneltava.
Toisaalta kirkkojen suuri rooli ja resurssit johtavat siihen, että kirkolliset konfliktit voivat olla rajuja. Pohjois-Tansaniassa puhkesi 1990-luvulla etnispohjainen luterilainen sisällissota hiippakuntajaosta. Siinä tapettiin ja pahoinpideltiin ihmisiä sekä poltettiin koteja, kunnes armeija tuli rauhoittamaan tilanteen. Tämä konflikti oli poikkeuksellisen rankka, mutta samansuuntaista on tapahtunut monissa maissa ja kirkkokunnissa.
Afrikka on yllättävän uskonnollinen – miksi?
Uskontojen vahva rooli johtuu osin afrikkalaisten valtioiden hauraudesta, koska uskonnot kaappaavat osan valtion legitimiteetistä. Lisäksi on ymmärrettävää, että elämän epävarmuus luo tilausta uskonnoille.
Huomautin Helsingissä afrikkalaistaustaiselle pastorille, että hänen kirkossaan kaikki kerrotut ihmeet tapahtuivat Afrikassa. Hän totesi, että tietenkin on niin, koska jos joku tulee Suomessa sairaaksi, hän menee terveyskeskukseen eikä kirkkoon.
Kolmas merkittävä syy Afrikan uskonnollisuuden korkeaan tasoon on se, että valistuksen perintö Afrikassa on otettu vastaan vain osittain. Korkeakaan koulutus, edes luonnontieteissä, ei monesti merkitse materialistisen maailmankuvan omaksumista. Yllättävän monilla länsiafrikkalaisilla karismaattisten kirkkojen johtajilla on luonnontieteellinen koulutus, jopa tohtorintutkinto.
Kolme elämänpiiriä tasapainoon
Antropologi Päivi Hasu analysoi, että Tansaniassa nähdään olevan kolme elämänpiiriä: perinteinen afrikkalainen, kristillinen ja (post)moderni. Kristinuskon omaksumisen myötä afrikkalaiset perinteet eivät ole kadonneet, vaikka ne ovat monesti siirtyneet taka-alalle. Lähetystyöntekijöiden tuoma kristinusko taas edustaa vanhoja länsimaista tuotuja arvoja, joita uusin tiede, teknologia ja muut vastaavat osaltaan haastavat.
Näiden kolmen arvot, moraali ja totuuskäsitykset ovat osittain ristiriidassa, mikä on monelle afrikkalaiselle haastavaa. Silloin kun ne kohtaavat, saattaa syntyä hämmästyttäviä ilmiöitä.
Näin kävi 2011, kun eläköityneen luterilaisen pastorin Ambilikile Mwasapilan ihmerohto nousi Itä-Afrikan kuumimmaksi puheenaiheeksi. Pastori oli saanut unessa Jumalalta reseptin lääkkeestä, joka parantaa kaikki sairaudet. Lääke oli ennestään tuttu yrttiparantajina tunnetuille maasaille. Luterilaiset piispat ottivat mediahuomiosta kaiken irti. Kun johtava tansanialainen sairaala vielä analysoi lääkkeen, se raportoi optimistisesti, että rohdolla voi olla parantava vaikutus tauteihin syövästä AIDSiin.
Tiettömälle savannille syntyi viidenkymmenen kilometrin autojono ihmisten pyrkiessä parannettaviksi. Tässä afrikkalaiset perinteet, kristinusko ja tiede paiskasivat hetken kättä, ja ihmisille tarjottiin varmaa parantumista – kunnes tiedot lääkkeensä jättäneiden AIDS-potilaiden kuolemista hiljensivät lyhyen mutta kiivaan tohinan eläkeläispastorin ympärillä.
Elämän hauraus ja epävarmuus on Afrikassa päivittäin läsnä. Se johtaa elämän ennakoimattomuuteen.
Elämän hauraus ja epävarmuus on Afrikassa päivittäin läsnä. Se johtaa elämän ennakoimattomuuteen. Lisäksi afrikkalaisten perinteiden ja länsimaisten vaikutteiden välinen jännite johtaa monesti päällisin puolin yllättäviin tapahtumaketjuihin. Väestöltään nuoressa Afrikassa on mahdollisuuksia monensuuntaisiin nopeisiin käänteisiin.
Kirjoittaja toimii professorina (Church and Mission Studies) Lundin yliopistossa. (Kuva Minerva Juolahti)
Lue lisää kristinuskosta ja uskonnoista maailmalla tutkimusperustaisesta blogista https://kriskross.blogg.lu.se/
Kuvat: Anaya Katlego / Unsplash, toinen kuva Ayafe Oladindes / Unsplash, Pixabay