IPCC jätti viikolla raporttinsa ilmaston lämpenemisestä. Sinänsä raportin ei pitänyt enää olla uutinen kenellekään. Jää nähtäväksi, pysyykö uutinen pääuutisena vai hätkähdyttääkö ensi viikolla jo enemmän se, kenen poikaystävän Veera vie Love Islandilla.
Kirkossa on tehty ympäristötyötä jo vuosia kannustamalla seurakuntia ympäristötekoihin, sekä ympäristödiplominen hankkimiseen. Ne ovat hyviä asioita, ja kannustan niihin edelleen.
Haastan kirkon keskushallinnon sekä kirkolliset järjestöt vaihtamaan vähintään puolet kokouksistaan verkkokokouksiksi vuoden 2020 loppuun mennessä.
Nyt on kuitenkin kirkon johdon näytettävä suuntaa. Ensimmäisenä tekona haastan kirkon keskushallinnon sekä kirkolliset järjestöt vaihtamaan vähintään puolet kokouksistaan verkkokokouksiksi vuoden 2020 loppuun mennessä.
Valiokunnat, toimikunnat, neuvottelukunnat, piispainkokoukset, työryhmät, vastuuryhmät verkkoon, ja turha reissaaminen pois. Jokaista neuvottelua varten ei tarvitse matkustaa Helsinkiin, eikä mikään neuvottelu sinänsä vaadi etelän ihmisiä lentämään keskenään Lappiin neuvottelemaan. Tai lentämään ilman painavaa syytä yhtään minnekään…
Tiedän. Kohtaaminen on tärkeää. Se on erilaista verkossa. Ääni ei kuulu. Miten luottamuksellisuus. Ei se ole samanlaista.
Ei niin, mutta nuo ovat lopulta tekosyitä. Edelleenkin täytyy joskus tavata, istua yhdessä ja antaa aikaa asioiden synnyttelylle.
Kulttuuri ei muutu, jos kukaan ei tee mitään.
Se ei kuitenkaan poista sitä, etteikö isoa osaa kokouksista voisi käydä verkossa. Se, että väline on hankala, ei ole syy olla opettelematta uusiin työskentelytapoihin. Kulttuuri ei muutu, jos kukaan ei tee mitään.
En myöskään väitä, että tämä teko pelastaisi maailmaa. Ei, mutta siinäkään ei muutu mitään, jos kukaan ei tee mitään.
Mikko Sulander, asiantuntija
Tampereen hiippakunta