Rakkaus murtaa kaikki maantieteelliset ja eksistentiaaliset rajat. Toisaalta todellinen universaali rakkaus on mahdollinen vain jos arvostan omaa kulttuuriani ja traditiotani, paavi Franciscus painottaa teologisessa kiertokirjeessään.
Paavi Franciscuksen kolmannen ensyklikan (paavin kiertokirje) nimi on maailmojasyleilevä: Fratelli tutti, kaikki veljet (ja sisaret). Nimen alla esitellään kirjeen teema: veljeys (sisaruus) ja sosiaalinen ystävyys.
Tekstiä voi pitää Francisuksen yhteiskunnallisen opetuksen yhteenvetona. 92-sivuisesta ensyklikasta voi nostaa tässä esiin vain muutamia keskeisiä teemoja.
Kukaan ei pelastu yksin
Tekstin otsikko herätti etukäteen huolta: miksi paavi puhuu vain veljistä (fratelli), miksei hän puhuttele myös sisaria?
Franciscus valitsi otsikon Franciscus Assisilaisen Kehotussanoista, joka oli suunnattu tuolloin muotoutumassa olleen fransiskaanisääntökunnan veljille. Ymmärrettävästi he kaikki olivat miehiä. Paavi selittää kuitenkin heti kirjeensä alussa, kuinka Pyhä Franciscus itse asiassa puhuttelee kirjeessään kaikkia sisariaan ja veljiään.
Assisin Franciscuksen kehotussanojen ja hänen nimeään kantavan paavin ensyklikan tarkoituksena on etsiä sellaista evankeliumin mukaista elämää, jossa ihmisten välinen solidaarisuus ja rakkaus ylittää kaikki maantieteelliset rajat.
Kyyniselle mielelle ensyklika voi näyttää suorastaan utopistiselta. Paavi kuitenkin haluaa tehdä utopiasta konkreettista: rakkauden ja myötätunnon on inkarnoiduttava. Yksi konkreettinen askel tähän on toisten ihmisten näkeminen veljinä ja sisarina. Vain näin voidaan elää ja pelastua yhdesssä; yksinhän ei kukaan pelastukaan.
Virus nimeltä individualismi
Paavin mukaan jokaisella ihmisellä on luovuttamaton ihmisarvo. Toistemme sisaruksina olemme sidottuja yhteisen planeettamme kohtaloon. Ainoastaan kaikki ja kaikenlaiset rajat ylittävä rakkaus voi olla perustana universaalille yhteydelle ihmisten välillä. Tämä yhteiskunnallinen rakkaus on ensyklikan sydämessä.
Tällainen rakkaus joutuu kuitenkin vastakkain maailmamme kovien reaaliteettien kanssa. Paavi kirjoittaa ”suljetun maailman tummista pilvistä”. Nämä pilvet jättävät suuren joukon ihmisiä tien sivuun. Kuljemme kohti yhä suurempaa sekasortoa, yksinäisyyttä ja epätoivoa. Olemme jakautuneempia ja yksinäisempiä kuin koskaan.
Paavi kutsuu lukijansa omantunnon tarkasteluun: kuljenko maailmamme avoimien haavojen ohi välinpitämättömästi, vai elänkö toisten kanssa sisarellisessa ja veljellisessä rakkaudessa? Franciscus kiinnittää huomiota myös viime aikoina vahvistuneeseen nationalismiin, jossa oma maa ja kansa nostetaan paremmaksi kuin toiset maat ja kansat. Tällainen erottaa kansoja ja ihmisiä yhä kauemmas toisistaan. ”Tummiksi pilviksi” paavi nostaa myös rasismin, seksismin, muukalaiskammon, vammaisten syrjinnän, köyhyyden ja työttömyyden.
Tummien piirtojen jälkeen paavi nostaa esille kertomuksen Laupiaasta samarialaisesta. Se osoittaa, että myötätunto ja rakkaus ovat mahdollisia. Kuljenko minä itse ohi vai avaanko sydämeni apuani ja läheisyyttäni tarvitsevalle, paavi kysyy.
Ainoastaan kaikki ja kaikenlaiset rajat ylittävä rakkaus voi olla perustana universaalille yhteydelle ihmisten välillä.
Jesuiittaperinteelle uskollisena paavi pohtii kertomusta kontemplatiivisesti ja piirtää näin tietä kohti aitoa solidaarisuutta ja rakkautta. Hän asettaa vastakkain sääntöjen ja ennaltaodotettujen käyttäytymismallien mukaan toimivan papin ja leeviläisen ja toisaalta samarialaisen, jonka käyttäytymistä ohjaa toisen ihmisen hätä.
Franciscuksen mukaan yksi avain myötätunnon ja rakkauden konkretisoitumiseen on luopuminen individualisimista, joka näkyy välinpitämättömyytenä toisia kohtaan. Paavin mukaan individualismi on kuin virus, joka tekee meistä itseemme käpertyneitä ja alkaa rakentaa sisäisiä ja ulkoisia muureja. Tärkeimmäksi muodostuu minun elämäni ja minun maailmani. Samalla toisista ihmisistä tulee ”heitä” tai ”niitä”.
Universaali tarvitsee lokaalia
Paavi osoittaa kehotusssanansa myös kirkoille. Kirkon ja kristittyjen tulee lähteä ulos kirkoistaan ”säestämään” elämää, rakentamaan toivoa, olemaan ykseyden merkkinä, rakentamaan siltoja, purkamaan muureja ja kylvämään sovituksen siemeniä.
Paavi kutsuu jokaista ylittämään itsensä, omat rajansa. Hän haastaa meitä menemään niin oma elämämme kuin yhteiskuntiemme periferioihin, unohdettujen ja halveksittujen luo.
Minkäänlaista toisen ihmisen ulossulkemista jonkin ominaisuuden perusteella ei tule hyväksyä. Esimerkeiksi paavi nostaa vammaiset, vanhukset, pakolaiset ja turvapaikanhakijat. Hän lisää löylyä painottamalla yhteistä hyvää yksityisen hyvän etsimistä tärkeämpänä.
En voi ottaa vastaan toista, erilaista ihmistä, mikäli en ole juurtunut omaan paikalliseen kontekstiini.
Tässä kohtaa paavi lausuu varsin radikaalilta kuulostavan kannan: yksityistä omistusta ei koskaan voi absolutisoida maailmamme varallisuuden yhteisen ja tasaisemman jakamisen rinnalla. Rakkauden tulee paavin mukaan olla myös kaiken poliittisen toiminnan ytimessä.
Universaalin, kaikki rajat ylittävän rakkauden ohella paavi korostaa myös paikallisen merkitystä: en voi ottaa vastaan toista, erilaista ihmistä, mikäli en ole juurtunut omaan paikalliseen kontekstiini. Todellinen universaali rajat ylittävä rakkaus on mahdollinen vain jos arvostan omaa kulttuuriani ja traditiotani.
Ensyklikan viimeisessä luvussa paavi käsittelee uskontojen roolia. Francisucuksen mukaan rauha ja sovinto uskontojen välillä on mahdollista, mikäli katsomme asioita samalla tavalla kuin Jumala, joka ei näe silmillään. Jumala näkee sydämellään.
Jumalan rakkaus on sama kaikille ihmisille riippumatta heidän uskonnostaan tai vakaumuksestaan.
Työtä terveempien yhteiskuntien ja paremman maailman puolesta
Koronapandemia iski päälle tätä kiertokirjettä kirjoitettaessa. Paavin mukaan pandemian yllättävä ilmestyminen paljasti väärän turvallisuudentunteemme: huolimatta siitä, että olemme yhteydessä toisiimme paremmin kuin koskaan aikaisemmin, solidaarisuutemme toisia kohtaan on valikoivaa sekä kykymme ratkaista haasteita ja ongelmia yhdessä on varsin huono. Covid-19 -virus on näyttänyt tämän konkreettisesti.
Auta meitä myös tunnistamaan se hyvyys ja kauneus, jonka olet kylvänyt jokaiseen meistä.
Paavi päättää ensyklikan rukoukseen: ”Herra, ihmiskunnan isä. Sinä loit kaikki ihmiset samanarvoisiksi. Vuodata sydämiimme veljellinen ja sisarellinen henki ja vahvista sitoumustamme toistemme parempaan kohtaamiseen, dialogiin, oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan. Ohjaa meitä työskentelemään terveempien yhteiskuntien ja paremman maailman puolesta, jossa ei ole enää nälkää, köyhyyttä, väkivaltaa ja sotaa. Tee sydämemme avoimeksi maailman kaikille ihmisille. Auta meitä myös tunnistamaan se hyvyys ja kauneus, jonka olet kylvänyt jokaiseen meistä ja näin luomaan ykseyden siteitä, yhteisiä hankkeita ja jaettuja unelmia ja visioita. Aamen.”
Kirjoittaja on TT, joka on ollut Suomen Lähetysseuran palveluksessa Thaimaassa noin 17 vuotta ja teologisena asiantuntijana Mekogin alueella 2019-2020. Vuoden 2021 alusta Kuopion hiippakunnan kansainvälisen työn hiippakuntasihteeri.
Kuvat Nacho Arteaga / Unsplash, Tim Marshall / Unsplash