Eläinten hyvinvointi määritellään nykyään eläimen kokemukseksi sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta. Lainsäädännössä painotus on muuttumassa suojelusta hyvinvoinnin säätelyksi.
Eläinten hyvinvointitutkimuksessa on alettu enenevästi kiinnittää huomiota positiivisten kokemusten merkitykseen. Hyvä hyvinvointi edellyttää paitsi negatiivisten kokemusten, kuten kivun, pelon ja ahdistuksen poissaoloa, myös eläinten mahdollisuuksia kokea positiivisia tuntemuksia, toteuttaa käyttäytymistä, johon ne ovat motivoituneita sekä pääsyä resursseihin, joita ne itse arvostavat.
Tutkimustieto tuotantoeläinten hyvinvoinnista lisääntyy jatkuvasti. Myös kognitio on kasvava tutkimusalue. Tämä tutkimus on tuonut esiin, että tuotantoeläimillä on monimuotoisia sosiaalisia, kognitiivisia ja emotionaalisia kykyjä.
Tieto eläinten mielestä nostaa hyvinvoinnin ohella esiin laajempia eettisiä kysymyksiä eläinten asemasta, kuten kunnioittamisesta ja itseisarvosta.
Lisääntyvä ymmärrys eläinten tarpeista, käyttäytymisestä ja mielen ominaisuuksista on nostanut esiin kysymyksen siitä, miten tämä tieto huomioidaan eläinten hyvinvointia koskevassa lainsäädännössä. Lisäksi tieto eläinten mielestä nostaa hyvinvoinnin ohella esiin laajempia eettisiä kysymyksiä eläinten asemasta, kuten kunnioittamisesta ja itseisarvosta.
Tutkimus muovaa eläinkuvaa ja hyvinvoinnin säätelyä
Lisääntyvä tutkimustieto muovaa yhteiskunnan eläinkuvaa. Eettinen keskustelu eläinten asemasta on voimistunut ja vaateet paremmasta hyvinvoinnista ovat lisääntyneet. Esimerkiksi Eurobarometri-kyselyn (2016) mukaan jopa 90 prosenttia suomalaisista toivoo tuotantoeläinten hyvinvoinnin parempaa suojelua.
Kotimaisen tutkimuksen mukaan kuluttajille ovat tärkeitä sekä perustarpeet – kuten veden ja ruoan saanti ja terveys – että eläinten olosuhteisiin, liikkumisen vapauteen ja käyttäytymiseen liittyvät kysymykset. Kuluttajien mielestä eläinten hyvinvointi on parhaalla tasolla vapaan liikkumisen mahdollistavissa tuotantomuodoissa, kuten emakoiden vapaaporsitus sekä lihanautojen ja lampaiden pito pihatoissa.
Lihantuotannon osalta heikoimmaksi hyvinvointi arvioidaan porsitus- ja tiineytyshäkissä pidettyjen emakoiden, ryhmäkarsinoissa kasvatettavien lihanautojen ja -sikojen sekä broilereiden kohdalla.
Suomessa eläinten hyvinvoinnin sääntely on muuttumassa, sillä valmisteilla on uusi eläinten hyvinvointilaki. Se korvaa nykyisen, vuodelta 1996 olevan eläinsuojelulain. Tarkoitus on modernisoida eläinten hyvinvoinnin sääntely vastaamaan nykypäivän vaatimuksia sekä nykykäsityksiä eläinten suojelun tarpeesta.
Eläinsuojelulaista hyvinvointilakiin
Esitysluonnos eläinten hyvinvointilaiksi oli lausuntokierroksella vuosien 2017 ja 2018 vaihteessa. Lakiesitys eteni eduskunnan käsittelyyn, mutta raukesi keväällä 2019 vaalikauden päättyessä. Uutta esitysluonnosta odotetaan lausuntokierrokselle tänä vuonna.
Rauenneen lakiesityksen pohjalta lain ensisijaiseksi tavoitteeksi on tulossa eläinten hyvinvoinnin edistäminen. Lain tarkoitukseen on tulossa mukaan myös eläinten kunnioittamisen lisääminen. Olennaisia käyttäytymistarpeita koskevat vaatimukset ovat lain keskeinen uudistus.
Rauenneen lakiesityksen mukaan pysyvissä pitopaikoissa eläimiä ei voisi pitää enää jatkuvasti paikalleen kytkettynä tai kääntymisen estävissä rakenteissa, vaikkakin eräin poikkeuksin. Tämän kirjauksen seurauksena lihanautojen parsista ja emakoiden pidempiaikaisesta pidosta tiineytyshäkeissä luovuttaisiin siirtymäajalla. Myös uusien parsinavetoiden rakentamisen kielto on odotettavissa lakiesitykseen hallitusohjelman kirjauksen pohjalta.
Lain tarkoitukseen on tulossa mukaan myös eläinten kunnioittamisen lisääminen.
Rauenneen lakiesityksen mukaan kivunlievitystä tulisi käyttää kivuliaiden toimenpiteiden yhteydessä. Siitä on tarkoitus säätää tarkemmin asetuksella. Lain perusteluissa määritellään asianmukaisen kivunlievityksen sisältö vasikoiden nupoutuksen eli sarvenaiheiden polttamisen yhteydessä, mikä on parannus verrattuna nykylainsäädäntöön, jossa kivunlievitystä ei vaadita lainkaan.
Lakiesitykseen on myös odotettavissa jatkuvan juomaveden vaatimus nisäkkäiden ja lintujen pysyvissä pitopaikoissa. Tämän pääsäännön poikkeuksista säädettäisiin erikseen. Keskeisiä uudistuksia ovat myös jalostussäännöksen täsmentäminen sekä säätäminen lajeista, joita voidaan pitää tuotantoeläimenä, seura- ja harrastuseläimenä, sirkuksissa ja kiertävissä eläinnäyttelyissä.
Lain porsaanreikiä
Valmisteilla olevaan lakiin on jäämässä myös merkittäviä puutteita. Itseisarvo ja sen määritelmä kuvataan rauenneen lakiesityksen perusteluissa, mutta ei itse lakitekstissä. Eläinten hyvinvoinnin edistäminen pohjautuu ajatukseen eläinten moraalisesta asemasta tuntevina olentoina. Eläinten kunnioittaminen rakentuu sille ajatukselle, että eläin nähdään itsestään arvokkaana, ei vain välineenä ihmisen tarkoituksiin. Onkin tärkeää, että eläinten itseisarvo tunnustetaan lain tasolla.
Rauenneen lakiesityksen mukaan emakoiden pito porsitushäkissä olisi sallittua jatkossakin. Tämä ei vastaa tutkittua tietoa eläinten hyvinvoinnista: porsitushäkki estää paitsi emakon liikkumista, myös pesänrakennuskäyttäytymisen toteuttamista, johon emakolla on voimakas sisäsyntyinen tarve.
Hallitusohjelman pohjalta perustettu työryhmä on esittänyt vapaaporsituksen edistämistä esimerkiksi tukien, koulutuksen ja neuvonnan avulla. Investointitukien ja hyvinvointikorvausten avulla vapaaporsituksen voi odottaa yleistyvän. Vapaaporsituksen yleistyessä porsimishäkkien kielto olisi Suomessakin mahdollista kirjata lakiin.
Rauenneen lakiesityksen perusteluiden mukaan porsaiden kirurgisen kastraation yhteydessä edellytettäisiin vain tulehduskipulääkkeen käyttöä. Tämä ei riitä toimenpiteen aiheuttaman kivun ja stressin lievittämiseksi. Porsaiden kirurgisesta kastraatiosta olisi perusteltua luopua kokonaan siirtymäajalla. Sille on olemassa vaihtoehtoja, joita voitaisiin tukea esimerkiksi hyvinvointikorvauksilla. Siirtymäajalla kastraation yhteydessä tulisi käyttää kipulääkkeen ohella puudutusta.
Eläinten kunnioittaminen rakentuu sille ajatukselle, että eläin nähdään itsestään arvokkaana, ei vain välineenä ihmisen tarkoituksiin.
Eläinten hyvinvointilain tuomat parannukset myös lihantuotannon nautojen osalta näyttävät jäävän puutteellisiksi. Olojen parantamiseksi nautojen pidon vähimmäisvaatimuksiin tulisi sisällyttää pehmeä makuualue. Sillä on oleellinen merkitys vähintään 12 tuntia vuorokaudessa makuuaikaa tarvitsevalle, painavalle eläimelle.
Nykyisin lihanautoja on mahdollista pitää betoniritiläisillä kokorakolattiakasvattamoissa. Rakolattiapehmikkeiden käyttö on kuitenkin yleistynyt sonnien ryhmäkarsinoissa muun muassa hyvinvointikorvausten avulla.
Tukea hitaaseen kasvuun
Broilerit ovat Suomessa lukumäärältään suurin lihantuotannon eläinryhmä, minkä seurauksena niiden hyvinvoinnilla on keskeinen eettinen merkitys. Asiaa seurataan lakisääteisesti parven kuolleisuuden ja jalkapohjatulehdusten arvioinnin perusteella.
Seurantavuosien aikana broilereiden jalkapohjien kunto on parantunut. Tulehdukset kertovat esimerkiksi pehkun kunnosta, kasvattamoiden oloista ja ruokinnasta, mutta eivät kokonaisvaltaisesti hyvinvoinnista, kuten lintujen mahdollisuudesta toteuttaa motivoitunutta käyttäytymistä.
Broilerintuotanto pohjautuu pääsääntöisesti nopeasti kasvavien hybridien käyttöön. Hitaammin kasvavilla broileriroduilla esiintyy vähemmän sydänperäisiä sairauksia, niiden kävelykyky on parempi, ne ovat aktiivisempia ja osoittavat enemmän positiivista hyvinvointia indikoivaa käyttäytymistä, kuten tutkimiskäyttäytymistä.
Esimerkiksi hyvinvointikorvauksilla voisi tukea hitaammin kasvavien broilereiden käyttöä, joiden jalostuksessa on huomioitu paremmin terveys ja hyvinvointi. Lisäksi pienempi eläintiheys edistäisi lintujen liikkumista ja aktiivisuutta.
Lainsäädäntöä ja käytännön keinoja
Vaateet eläinten hyvinvoinnin parantamiselle ovat voimistuneet yhteiskunnassamme, mikä on lisännyt tarvetta huomioida muuttuneet eläinasenteet paremmin myös lainsäädännössä. Sen kehittämisessä on huomioitava nopea tutkimustiedon lisääntyminen eläinten hyvinvoinnista ja kognitiosta.
Myös keinot ovat lisääntyneet, koska eläinten hyvinvointia voidaan edistää lainsäädännön ohella tukien, neuvonnan, koulutuksen ja tiedotuksen myötä. Tärkeää onkin kiinnittää huomiota politiikan keinojen yhteisvaikutuksiin, että ne tukevat eläinten hyvinvoinnin parantamista toisiaan vahvistaen.
Kirjoittaja on eläinsuojeluasiamies. (Kuva Kari Likonen)
Kuva Pxhere.