– Päivi Räsäsen seksuaalieettiset opetukset ja raamatuntulkinta ovat pielessä ja vääriä. Silti on pöyristyttävää, että sellaisista puheista voi päätyä poliisikuulusteluun ja saada syytteen, sanoo sananvapaudesta huolestunut piispa Teemu Laajasalo.
– On aivan ilmeistä, että Päivi Räsäsen saama syyte uhkaa kaventaa radikaalilla tavalla suomalaisten sananvapautta ja uskonnonvapautta, täräyttää Teemu Laajasalo.
Helsingin hiippakunnan piispan ei ehkä arvaisi olevan ensimmäisten joukossa puolustamassa Räsästä. Liberaalia kristillistä linjaa seksuaalieettisissä kysymyksissä aina itse edustanut Laajasalo korostaa olevansa täysin eri mieltä kansanedustajan kanssa tämän homoseksuaalisuutta koskevista näkemyksistä.
Niistäkin, joihin valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen tarttui nostaessaan syytteen ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan halventamalla homoseksuaaleja heidän ihmisarvoaan loukkaavalla tavalla”.
Laajasalo on kirjoittanut ja lausunut julkisesti, että Räsänen on ollut lähimmäisenrakkauden vastaisissa homopuheissaan julma ja sydämetön. Kristityn tulisi nostaa sorrettuja eikä nitistää. Räsänen aiheuttaa väärässä olemisellaan surua, ahdistusta, vahinkoa ja ihmisten häpäisyä.
– Hänen ajatuksiaan voi arvostella tämän hetken tieteen ja teologian näkökulmista vanhanaikaisiksi, tyylittömiksi, moraalittomiksi, uskonopillisesti kapea-alaisiksi ja pielessä oleviksi. Sananvapauden ja uskonnonvapauden kannalta Räsäsellä on kuitenkin oikeus ajatuksiinsa.
Puolusta vapautta, vastusta vihaa
Kysymys sananvapaudesta on paljon isompi ja tärkeämpi kuin yhden kansanedustajan loukkaavat puheet, piispa näkee.
– Olen huolissani ja ihmeissäni siitä, miten vähän Räsäsen kanssa eri mieltä olevat ihmiset, journalistit, taiteilijat, ihmisoikeusihmiset ja myös me kirkon työntekijät puolustamme sananvapautta. Jotkut sanovat, että katsotaan nyt ja kommentoidaan vasta kun prosessi on ohi, mutta – hyvänen aika – maito on jo maassa. Ihminen on syytteessä.
Suomen luterilaisen kirkon nykynäkökulmasta homoseksuaaleja halventavat tai tieteellisesti ja teologisesti ymmärtämättömät ajatukset ovat Laajasalon mielestä marginaalisia, vaikka erilaisia ”äärikonservatiivisia pitoisuuksia” esiintyykin yhä etenkin kauempana etelän kaupungeista. Globaalin kristillisyyden kannalta tilanne on toinen, piispa huomauttaa.
Katolisen ja ortodoksisen kirkon, evankelikaalisten ja karismaattisten kirkkokuntien sekä esimerkiksi afrikkalaisen kristillisyyden piirissä seksuaalietiikkaa ei ole läheskään aina päivitetty tälle vuosituhannelle Pohjoismaiden luterilaisten kirkkojen tapaan. Puhumattakaan vaikkapa islaminuskosta.
Virkakoneisto ruuhkaantuisi, jos kaikkien uskonyhteisöjen piirissä esiintyvistä, homoseksuaalisuuteen negatiivisesti suhtautuvien tekstien käytöstä ja puheista päädyttäisiin poliisikuulusteluun.
Kristityn kilvoitukseksi on annettu puhua tavalla, jonka tarkoitus on rakentaa eikä rikkoa.
Laajasalon mielestä kristittyjen tulee puolustaa tiukasti sananvapautta ja tietenkin vastustaa vihanlietsontaa samaan aikaan.
– Jos jonkun pitäisi toimia sananvapauden airuena, niin meidän luterilaisen ”sanan kirkkomme” ja jos jonkun pitäisi olla kiinnostunut puhumaan hyväntahtoisesti ja kauniisti, niin jokaisen kristityn, jolle sävyisyys ja ystävällisyys ovat paavalilaisia hengen hedelmiä. Kristityn kilvoitukseksi on annettu puhua tavalla, jonka tarkoitus on rakentaa eikä rikkoa.
Ikävää kritiikkiä on kestettävä
Teemu Laajasalo arvioi itse edustavansa sananvapauden ja ylipäänsä sanankäytön suhteen hyvin sallivaa linjaa. Hänen pitää työnsä puolesta kestää ikävääkin henkilöön käyvää kritiikkiä ja sietää pitkälle epäasiallista puhetta, josta kukaan julkisessa virassa vaikuttava ei voi näinä aggressiivisina someaikoina välttyä.
Kirkon työntekijän ei pitäisi kuitenkaan itse syyllistyä törkeään puheeseen, vaan julkisessa tehtävässä ihanteena on aina asiallinen käytös. Piispa joutuu aika ajoin huomauttamaan jollekin hiippakuntansa edustajalle, että voisitko puhua vähän kauniimmin ja vähemmän leimaavasti jostain ihmisryhmästä, esimerkiksi erilaisista vähemmistöistä tai jonkin puolueen edustajista.
– Laajasti ymmärrettyyn sananvapauteen sisältyvä lupa puhua rumasti, tyhmästi ja jopa loukkaavasti toisista ei todellakaan tarkoita, että siihen saisi syyllistyä hyvällä omallatunnolla. Lutherin Vähä katekismuksessa oleva kahdeksannen käskyn selitys on mieletöntä timanttia. Se kertoo, miten meidän pitäisi puhua toisistamme rakkauden näkökulmasta.
Lutherkin sortui varsinkin vanhoilla päivillään väkivaltaiseen vihapuheeseen?
– Nykymittapuulla ehdottomasti. Lutherilla oli hyviä ja huonoja vaiheita, tärkeitä ja vähemmän tärkeitä tekstejä. Hänen katekismuksen selityksistään kannattaa ammentaa viisautta sanankäytön suhteen enemmän kuin niistä valitettavista vihateksteistä.
Typerällä puheella on rajansa
Missä sitten menee sellaisen vihapuheen raja, joka ei enää mahdu sananvapauden ja uskonnonvapauden piiriin? Piispan mielestä se on juridinen kysymys, johon lainsäädäntö määrittelee vastauksen esimerkiksi uhkauksen, kunnianloukkauksen ja kansanryhmää vastaan kiihottamisen osalta.
Vakavien henkilöä loukkaavien valheiden levittäminen, toisen fyysisen turvallisuuden uhkaaminen tai siihen kehottaminen ovat ilmeisiä rikoksia. Väärien ja vanhentuneiden uskonnollisten mielipiteiden esittäminen saati Raamatun siteeraaminen ei vielä täytä tätä kriteeriä, ellei niillä kehoteta suoranaiseen rikokseen.
– Osaamiseni ei ulotu laintulkintaan, mutta me näemme sananvapauden tumman päädyn. Väkivaltaan kiihottavaa agitaatiota ei saa sallia.
Somekuplissa on omat heimot, joille poseerataan ja joilta pyydetään tulitukea, ja viholliset, joita vastaan hyökätään mahdollisimman ikävällä tavalla, vääristellen, tuomiten ja tulkiten toisia mahdollisimman pieleen.
Nykyiselle polarisoituneelle identiteettipolitiikalle on Teemu Laajasalon mielestä tyypillistä, että ihmisiä jaetaan jyrkästi ja mustavalkoisesti vastakkaisiin leireihin. Joidenkin mielestä kovin erilaista kantaa edustavien ihmisten kanssa ei tulisi edes keskustella.
– Somekuplissa vallitsevat monesti armottomat viidakon lait. Siellä on omat heimot, joille poseerataan ja joilta pyydetään tulitukea, ja viholliset, joita vastaan hyökätään mahdollisimman ikävällä tavalla, vääristellen, tuomiten ja tulkiten toisia mahdollisimman pieleen. Performanssimiekkailun tavoitteena on toisten nitistäminen.
Laajasalo ei itse ole kovinkaan kiinnostunut keskustelemaan sosiaalisessa mediassa, koska hän ei oikein usko somessa keskustelun mahdollisuuksiin.
Kunnioittakaa kilvan toisianne
Myrskyn kirkon vesilasissa nostatti vuonna 2019 Jyväskylän Kirkkopäivien tilaisuus, jossa Teemu Laajasalo keskusteli Jussi Halla-ahon kanssa.
– Joidenkin mielestä Suomen suurimman puolueen puheenjohtajan ajatukset olivat niin vaarallisia, ettei piispa voi edes puhua hänen kanssaan julkisesti, Laajasalo kommentoi kritiikkiä.
Hän huomauttaa, että tällä sananvapauden logiikalla kirkon edustajat eivät voisi keskustella suomalaisista viidenneksen kanssa.
Silloinkin kun jonkun ajatukset ovat minun mielestäni vääriä tai jopa vaarallisia, on vielä vaarallisempaa, ellen anna toiselle edes mahdollisuutta tulla kuulluksi.
– Yhteyden rakentaminen leimataan helposti selkärangattomuudeksi, opportunismiksi tai aatteettomuudeksi. Halu sovintoon ja yhteyteen sisältää kuitenkin sen ajatuksen, että meidän on tultava toisiamme puolitiehen vastaan.
– Silloinkin kun jonkun ajatukset ovat minun mielestäni vääriä tai jopa vaarallisia, on vielä vaarallisempaa, ellen anna toiselle edes mahdollisuutta tulla kuulluksi. Meidän on varottava, ettemme omassa oikeassa olemisen kuplassamme tuki suuta muilta, Laajasalo linjaa.
”Väärien” ajatusten hiljentäminen saattaa synnyttää lisää vihaa, kun ihmisille tulee tunne, että heidät halutaan vaientaa eikä oma ääni tule kuuluville yhteiskunnassa.
Teemu Laajasalo soisi, että ihmisillä olisi hyvää tahtoa nähdä toisissaan yhteinen ihmisyys ja ne toivon siemenet, joita halutaan kasvattaa, ja että yhdessä tunnistettaisiin ne vihan siemenet, joita ei haluta ravita.
Piispa toivoo myös, että yrittäisimme nähdä sanojen taakse: miksi minä ja tuo toinen ajattelee ja puhuu tietyllä tavalla? Siihen vaikuttaa kunkin henkilöhistoria. Jos yritämme ymmärtää erilaisia taustojamme ja valintojamme, myötätuntoisuus ja hyväntahtoisuus toisia kohtaan saattaa lisääntyä.
– Vihaa vastaan toimii Kristuksen ohje toisen rakastamisesta. Jos sitä yrittää noudattaa, ei voi mennä kovin pahasti pieleen. Myös apostoli Paavalin linjaus ”kunnioittakaa kilvan toinen toisianne” on hieno.
Juttu jatkuu tämän linkin takana
https://maansuola.evlutkirkko.fi/enta-sadinmaan-sananvapaus/
Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Kuva Jani Laukkanen.