laki
9.9.2021 / Artikkeli

Kun ihmisoikeudet kilpailevat keskenään

Julkaistu Kategoriat ArtikkeliAvainsanat ,
Jaa:

Ihmisoikeudet sekä suojaavat että rajoittavat toisiaan. Niiden väliin ei pitäisi jäädä aukkokohtia, eivätkä ne saisi joutua keskenään ristiriitaan. Usein ne kuitenkin tuntuvat vetävän päinvastaisiin suuntiin.

Uskonnonvapaus, sananvapaus ja suoja syrjinnältä ovat kaikki tärkeitä ihmisoikeuksia. Ne on turvattu vuodelta 1948 olevassa ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa sekä useissa Suomea velvoittavissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Suomella on myös ihmisoikeussopimuksia vastaava nykyaikainen ja kattava perusoikeussäännöstö vuonna 2000 voimaan tulleessa perustuslaissaan.

Ihmisoikeuksiin liittyy periaate niiden keskinäisestä riippuvuudesta ja jakamattomuudesta. Ihmisoikeudet sekä suojaavat että rajoittavat toisiaan. Niiden väliin ei pitäisi jäädä aukkokohtia, eivätkä ne saisi joutua keskenään ristiriitaan.

Jos ihmisoikeudet tai ihmisoikeussopimukset joskus näyttävät kilpailevan keskenään, seurataan korkeimman ihmisoikeussuojan tason periaatetta. Samalla ihmisarvon loukkaamattomuus ihmisoikeuksien yhteisenä ja monien ihmisoikeussopimusten johdantoon kirjattuna periaatteena antaa apua kilpailutilanteiden ratkaisemisessa.

Vetoa eri suuntiin

Elävässä elämässä haasteeksi kuitenkin muodostuu, että joskus eri ihmisoikeudet tuntuvat vetävän päinvastaisiin suuntiin. Alussa mainittuihin kolmeen ihmisoikeuteen – uskonnonvapaus, sananvapaus ja suoja syrjinnältä – saattavat vedota eri ihmiset. Kenen oikeus silloin voittaa?

Erityisesti lasten osalta voi myös tulla vastaan tilanne, jossa saman henkilön eri ihmisoikeudet tuntuvat puoltavan erilaista ratkaistua. Tällöin lapsi ja tämän huoltaja saattavat olla eri mieltä siitä, minkä ihmisoikeuden pohjalta toimiminen olisi lapsen edun mukaista.

Ihmisoikeussopimusten kesken saattaa näyttäytyä jonkinasteinen jännite: Euroopan ihmisoikeussopimus korostaa uskonnonvapauden ja aivan erityisesti sananvapauden keskeistä merkitystä demokraattisessa yhteiskunnassa, kun taas rotusyrjinnän vastaisesta yleissopimuksesta valtiolle seuraa varsin pitkälle meneviä velvoitteita suojata etnisiä vähemmistöjä rasistiselta vihapuheelta, jopa rikosoikeudellisten rangaistusten kautta.

Mitä löytyy ytimestä?

Ihmisoikeusoppineiden ja kansallisten oikeusjärjestysten kesken on eroja sen suhteen, millä menetelmällä näitä jännitteitä ratkotaan. Jotkut luopuvat oikeudellisen ratkaisun etsimisestä ja sanovat, että kysymys kääntyy lopulta poliittiseksi ja siksi lainsäätäjän asiaksi. Toiset haluavat rakentaa ihmisoikeuksien välille objektiivisen arvojärjestyksen, jolloin sama ihmisoikeus aina saisi etusijan suhteessa johonkin toiseen. Kolmas suhtautumistapa on painottaa asetelman oikeudellisen mutta samalla kontekstuaalisen ratkaisemisen tarvetta hakien kilpailevien ihmisoikeuksien parasta mahdollista yhteensovittamista.

Suositukseni on mieltää kukin ihmisoikeus laajaksi periaatteeksi, jonka ytimessä on yksi tai useampi ehdoton sääntö. Tällöin kukin ihmisoikeus saa etusijan noiden sääntöjen toteuttamiseksi, mutta väistyy suhteessa toisten ihmisoikeuksien ydintä edustaviin sääntöihin.

Oma suositukseni on mieltää kukin ihmisoikeus laajaksi periaatteeksi, jonka ytimessä on yksi tai useampi ehdoton sääntö. Tällöin kukin ihmisoikeus saa etusijan noiden sääntöjen toteuttamiseksi, mutta väistyy suhteessa toisten ihmisoikeuksien ydintä edustaviin sääntöihin.

Lopulta päädytään tulkinnan alueelle: viime kädessä on tuomioistuinten tehtävä määrittää ja täsmentää ne loukkaamattomat säännöt, jotka edustavat kunkin ihmisoikeuden ydintä. Ihmisarvon loukkaamattomuus on tällöin mukana yhtenä tulkinnan ohjenuorana.

Millainen tahallisuus tulee osoittaa?

Äsken sanottu kuulostaa kovin abstraktilta, joten otetaanpa esimerkki: Jos henkilö A. vakaasti uskoo, että jokainen sana hänen uskontonsa perustana olevassa kirjassa on tosi ja pyhä, kuuluuko hänen ihmisoikeuksiinsa painetussa sanassa julistaa tuon kirjan tekstiä siteeraten, että jonkin kansanryhmän jäsenten surmaaminen olisi oikeutettua?

Vastaus: Hänen uskonnonvapautensa ydinalueeseen kuuluu uskoa näin. Hänen sananvapautensa ydinalueeseen kuuluu, ettei poliisi saa tunkeutua painotaloon ja estää painotuotteen julkaisemista.

Syrjinnän kiellon ytimeen taas kuuluu, että valtion on annettava tehokas suoja etnisten tai uskonnollisten vähemmistöjen jäsenille suhteessa kansanmurhaan tai muuhun väkivaltaan ja räikeään syrjintään kiihottamiseen.

A voi julkaista painotuotteensa, mutta hän joutuu sen johdosta käräjille rikoksesta syytettynä. Jos syyttäjä näyttää toteen kiihottamistarkoituksen, hänet tuomitaan. Rangaistavaa ei ole A:n uskonkappale eikä hänen pyhänä pitämänsä tekstin siteeraaminen, vaan tahallisuus vähemmistön syrjintään kehottamisessa.

Oliko tämä tyhjentävä vastaus? Ei, sillä tuomioistuimen ratkaistavaksi jää vielä, millainen tahallisuus syyttäjän on näytettävä toteen. Riittääkö, että A tahallaan käytti ilmaisuja – sitaatteja taikka ei – jotka objektiivisesti arvioiden aiheuttavat vaaran, että vähemmistön jäsenet joutuvat surmatuiksi tai räikeän syrjinnän uhreiksi? A siis ”tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää” toimintansa syrjivät seuraukset.

Vai pitääkö syyttäjän osoittaa peräti, että A:n vakaana ja tahallisena tarkoituksena oli kansanmurhan tai muun räikeän syrjinnän toteutuminen?

Kansallinen tuomioistuin päättää, mihin rangaistavan tahallisuuden rima asettuu, ja sen perustelujen vakuuttavuus on avainasemassa, jos asiaa joskus joudutaan arvioimaan ihmisoikeussopimusten kansainvälisissä valvontaelimissä.

ihmisoikeudet_scheinin

Kirjoittaja on Brittiläisen tiedeakatemian tutkimusprofessori Oxfordin yliopistossa. Hän on muun muassa toiminut riippumattomista asiantuntijoista koostuvan YK:n ihmisoikeuskomitean jäsenenä, YK:n eritysraportoijana terrorismin torjunnan ihmisoikeuskysymyksissä sekä EU:n perusoikeusviraston tieteellisen komitean jäsenenä.

Kuva Unsplash