Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus täyttää joulukuun 10. päivä 70 vuotta. Asiakirjaa pidetään ihmisoikeustyön tärkeänä virstanpylväänä, vaikka ihmisoikeuksien merkitys vahvistui toden teolla vasta muutama vuosikymmen julistuksen jälkeen. Kiistatonta toki on, että julistus avasi väylän ihmisoikeuksien kansainväliselle tunnustamiselle.
Ihmisoikeusjulistus rakentuu radikaalin ajatuksen varaan. Sen mukaan kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Julistuksessa luetellut oikeudet kuuluvat näin ollen kaikille ilman minkäänlaista ihmisen taustaan, sukupuoleen tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta. Tämä vahva syrjimättömyyden idea on vahvistettu sittemmin myös lukuisissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa.
Ihmisoikeuksia ei siten tarvitse ansaita, vaan ne kuuluvat meille kaikille siitä yksinkertaisesta syystä, että olemme ihmisiä. Tämä lähtökohta on oikeudellisesti päivänselvä. Oikeuksien tosiasiallisessa toteutumisessa on sen sijaan vielä paljon toivomisen varaa kaikkialla maailmassa.
Ihmisoikeusjulistuksen merkkipäivän lähestyessä olisi mukava nojata taaksepäin ja ihastella vuosikymmenten aikana saavutettuja tuloksia. Maailma on kieltämättä muuttunut monin tavoin parempaan sitten toisen maailmansodan jälkimaininkien. Mutta pitkällinen hehkuttelu hyvien tulosten äärellä ei oikein kuulu ihmisoikeusoikeustyön luonteeseen. Niin kauan kuin jonkun vankilan sopukassa on vielä kidutuskammio, kakkukahvit on syytä nauttia nopeasti. Esimerkkini on äärimmäinen, mutta valitettavan tosi.
Ihmisoikeustyössä onkin paras tottua huonoon omaantuntoon. Aina voisi tehdä enemmän. Viime vuosina on myös otettu joiltakin osin takapakkia. Ihmisoikeuksien väitetään kaventavan liiaksi politiikan ja talouden liikkumavaraa. Kollektiivisen turvallisuuden nimissä ollaan edelleen valmiita rajoittamaan yksilöiden oikeuksia aiempaa herkemmin.
Dialogi arjessa
Joitakin ylilyöntejä lukuun ottamatta tällaiset puheenvuorot ovat osa oikeuden ja politiikan välistä tasapainottelua, eikä niissä ole sellaisenaan mitään uutta. Ihmisoikeuskentällä on kuitenkin syytä olla jatkuvassa valmiudessa keskustella ihmisoikeuksien hyödyistä. Dialogia on käytävä ennen kaikkea ihmisten arjessa eli siellä missä tavallista elämää eletään. Jos ihmisillä ei ole pääsyä terveyspalveluihin, oikeus terveyteen jää tyhjäksi sanahelinäksi. Oikeus fyysiseen koskemattomuuteen tuntuu sekin lähinnä vitsiltä, jos kotona odottaa nyrkki.
Jos ihmisillä ei ole pääsyä terveyspalveluihin, oikeus terveyteen jää tyhjäksi sanahelinäksi. Oikeus fyysiseen koskemattomuuteen tuntuu sekin lähinnä vitsiltä, jos kotona odottaa nyrkki.
Ihmisoikeuksien kanssa ammatikseen työskentelevät ovat yleensä muita paremmin perillä ihmisoikeuksien juridisesta merkityksestä. Me osaamme kertoa, mitä rikosoikeudellinen laillisuusperiaate pitää sisällään tai mitä pakolaisoikeudellinen palauttamiskielto tarkoittaa. Monet ihmisoikeuksien soveltamistilanteet edellyttävät kuitenkin myös tietoa siitä, millaisessa asiayhteydessä toimitaan. Ihmisoikeuksien täysimääräinen toteutuminen ei toisin sanoen voi olla pelkästään juristien aktivismin varassa. Muidenkin panosta tarvitaan.
Kompurointia merkkipäivien kynnyksillä?
Syntymäpäiväänsä viettävä Suomi toimii Euroopan neuvoston korkeimman päättävän elimen eli ministerikomitean puheenjohtajana 21.11.2018‒17.5.2019. Euroopan neuvosto on keskeinen ihmisoikeustoimija, jonka suojissa on solmittu useita merkittäviä ihmisoikeussopimuksia, keskeisimpänä niistä Euroopan ihmisoikeussopimus. Puheenjohtajakauden aikana Suomessa käydään eduskuntavaalit ja muodostetaan uusi hallitus. Tässä tilanteessa Suomen painopisteiksi on valikoitunut sellaisia teemoja, joiden osalta vallitsee täällä laaja yhteisymmärrys.
Suomen pyrkimyksenä on ensinnäkin vahvistaa eurooppalaista ihmisoikeus- ja oikeusvaltiojärjestelmää. Suomi panostaa myös tasa-arvoon ja naisten oikeuksiin. Painopisteeksi on lisäksi nostettu avoimuus ja osallisuus sekä nuoret ja radikalisoitumisen ehkäisy. Tekoäly on niin ikään aihe, johon puheenjohtajakaudella on tarkoitus paneutua.
Suomen valinnat antavat aihetta kiitokseen. Erityisen maininnan ansaitsee kuitenkin lupaus eurooppalaisen ihmisoikeus- ja oikeusvaltiojärjestelmän vahvistamisesta. On todella hienoa, että Suomi paikantaa itsensä nimenomaan niiden maiden joukkoon, jotka haluavat turvata eurooppalaisen ihmisoikeusarkkitehtuurin.
101-vuotias Suomi on vakaa oikeusvaltio ja demokratia. Suomalaiset rankattiin hiljattain myös maailman onnelliseksi kansaksi ja turvallisuusvertailuissa saavutamme niin ikään korkeita sijoja. Voimme olla näistä saavutuksista iloisia ja ylpeitä.
Juuri julkaistu European Unionin perusoikeusviraston teettämä tutkimus rasismista Euroopassa antaa Suomestamme valitettavasti toisenlaisen kuvan. Jos ihonvärisi ei ole valkoinen, et ole täällä turvassa. Suomessa rasismia oli kokenut 63 % tummaihoisista ihmisistä. Tällä tuloksella pääsimme ykkössijalle Euroopassa, mikä on kaikkea muuta kuin mairitteleva tulos.
Miten osaisimme avautua yhteiskuntana niin, että ihmisoikeusjulistuksen keskeinen syrjimättömyyden sanoma muuttuu todeksi kaikille Suomessa oleville?
Uutta vuosisataa kohti suuntaavalla Suomella on nyt tärkeä kysymys pohdittavanaan. Miten osaisimme avautua yhteiskuntana niin, että ihmisoikeusjulistuksen keskeinen syrjimättömyyden sanoma muuttuu todeksi kaikille Suomessa oleville?
Elina Pirjatanniemi on professori Åbo Akademissa