Hääpari alttarilla
6.2.2020 / Artikkeli

Eettiset ratkaisut ylläpitävät kirkon valtarakenteita

Kirkolla ei ole johdonmukaista tapaa käsitellä eettisiä kysymyksiä. Kirkon kannanotoissa Raamattua ja kirkon aiempaa opetusta tulkitaan luovasti ja tilannesidonnaisesti

Viime marraskuun väitökessäni totesin, että kirkon eettisissä kannanotoissa esiintyy erilaisia Raamatun ja uskon tulkintoja. Näiden typistäminen yhdeksi kannaksi ei tee oikeutta kirkon jäsenten näkemyksille. Perustelen tätä kolmen esimerkin avulla.

Luomiskertomus tukee avioliittoa ja kaikkien ihmisarvoa

Luomiskertomuksen mukaan ”Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Moos. 1:27) Vuonna 1984 piispat käyttivät tätä jaetta perhepuheenvuorossaan Kasvamaan yhdessä perusteluna sukupuolten tasa-arvolle. Vuoden 2008 puheenvuorossa Rakkauden lahja sama jae osoitti jokaisen ihmisen luovuttamattoman arvon ja sen, että ihminen on toisten yhteydessä elävä olento.

Piispainkokous laati selonteon kirkon avioliitto-opetuksesta vuonna 2016. Selonteon mukaan jokainen ihminen ”on Jumalan kuva (1. Moos. 1:27) riippumatta iästä, alkuperästä, kielestä, kansalaisuudesta, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai perhemuodosta.”

Sama luomiskertomuksen jae saa eri tilanteissa eri merkityksen.

Sama luomiskertomuksen jae saa eri tilanteissa eri merkityksen. 1980 -luvulla jakeella perusteltiin sukupuolten tasa-arvoa, 2000-luvulla yksilökeskeisyyden vastustusta ja 2010-luvulla ihmisten yhdenvertaisuutta.

Luovutettujen sukusolujen käyttökieltoa perustellaan avioliiton erityisaseman vaalimisella

Suomen ensimmäinen hedelmöityshoitolaki tuli voimaan vuonna 2006. Lakia oltiin valmisteltu jo 1980- ja 1990-luvuilla.

Vuonna 1997 lainvalmistelua varten antamassaan lausunnossa silloinen kirkkohallitus korosti vanhemmuuden sosiaalista luonnetta ja suhtautui sallivasti luovutettujen sukusolujen käyttöön. Vuoden 2005 kirkkohallitus liittyi kuitenkin katolisen ja ortodoksisen kirkon kantaan, jonka mukaan vanhempien ja lasten perimän aito yhtenäisyys on olennainen asia. Koska luovutettujen sukusolujen käyttö heikentäisi avioliiton merkitystä, kirkkohallitus esitti vuonna 2005 luovutettujen sukusolujen käytön kieltämistä.

Kirkkohallitus ei vuoden 2005 lausunnossa perustele, miksi luovutettujen sukusolujen käyttö heikentäisi avioliiton merkitystä, tai toisaalta miten luovutettujen sukusolujen käyttökielto tukisi avioliittoa. Kirkkohallituksen kannan tosiasiallinen yhteys Raamattuun ja kirkon uskoon jää siten epäselväksi.

Luovuttamaton ihmisarvo ei olekaan luovuttamaton

Monet kirkon kannanotot muistuttavat loukkaamattomasta ihmisarvosta. Esimerkiksi vuoden 2005 hedelmöityshoitolausunto toteaa ihmisarvon olevan loukkaamaton. Piispojen Rakkauden lahja vuodelta 2008 muistuttaa, että inhimillistä elämää on suojeltava kaikissa tilanteissa.

Luovuttamatonta ihmisarvoa ei kuitenkaan mainita kirkkohallituksen Vastuullisen sijoittamisen ohjeissa vuonna 2008. Ohjeet eivät sisällä yhtään absoluuttista kieltoa sijoittaa esimerkiksi aikuisviihteeseen, aseisiin tai uhkapeleihin.

Vastuullisen sijoittamisen pelikentällä kirkkohallitus korostaa vastuullisuuden kannattavuutta, eri intressien tasapainoa, positiivista vaikuttamista ja haittojen minimointia.

Jää epäselväksi, miksi kirkko korostaa yhdellä pelikentällä luovuttamatonta ihmisarvoa ja toisella hyväksyy sijoituskohteiden kohtuulliset haitat.

Yhden kannan valinta työntää erimieliset marginaaliin

Kirkon opetuksen tulee kirkkojärjestyksen mukaan perustua Raamattuun. Toisaalta on esitetty, että luterilainen etiikka on kultaisen säännön tulkintaa, eikä kristityillä ole eettisissä kysymyksissä sen suurempaa viisautta kuin muillakaan.

Kirkon kannanottoja tutkiessani en ole saanut selville, miksi yhtä kysymystä lähestytään Raamatun valossa ja toista ei. Vaikuttaa siltä, että kutakin lausuntoa valmisteleva toimielin valitsee Raamatun ja kirkon opetuksesta haluamansa perustelut ja lukee oman kysymyksenasettelunsa Raamatun sivuille.

Kirkon kannanottoja tutkiessani en ole saanut selville, miksi yhtä kysymystä lähestytään Raamatun valossa ja toista ei.

Raamattua tulkitaan kirkossa monella tavalla. Useimmissa kannanotoissa kuvataan kuitenkin vain yhtä raamatuntulkintaa. Yhden raamatuntulkinnan valitseminen kirkon kannanottoihin ylläpitää valtarakennetta, jossa enemmistö päättää, minkä kannan yhteinen kirkkomme johonkin kysymykseen ottaa. Tällaisessa toimintatavassa ei asetuta vähemmistöön jäävien asemaan vaan työnnetään heitä kirkolliseen marginaaliin.

Huomattavasti uskottavampaa ja rakentavampaa olisi, jos kirkon toimielimet kuvaisivat kannanotoissaan erilaisia kirkon piirissä esitettyjä tulkintatapoja.

Teksti perustuu kirjoittajan marraskuussa 2019 tarkastettuun väitöskirjaan ”Uskon ja rakkauden asialla”. Väitöskirja on tilattavissa osoitteesta http://www.kopistore.fi/fi/verkkokaupat/kirkon-tutkimuskeskus/ ja ladattavissa osoitteesta https://helda.helsinki.fi/handle/10138/305630

Tuomas Hynynen on Lopen kirkkoherra

Artikkelikuva: Hääyö 2019 , Antero Harju / Kirkon kuvapankki