Kristityksi kääntymisen voi olla turvapaikanhakijalle riski kahdella tavalla. Palautetut kristityt voivat olla uskontonsa takia vaarassa. Suomessa kääntyminen voidaan tulkita yrityksenä ottaa tietoisesti tämä riski, että lähtömaahan paluun vaara voitaisiin osoittaa.
Kirkkohallituksen asiantuntija Ulla Siirto seuraa turvapaikanhakuprosesseja ja on analysoinut kielteisen päätöksen saaneiden uusia hakemuksia, joita on tehty kääntymyksen perusteella.
Pakkopalautuksista on julkisuuteen noussut esimerkiksi iranilaisen Sardarin tapaus, jossa katsottiin, ettei kristityksi kääntyminen ole aitoa. Kirkon työntekijät ovat kuvanneet häntä julkisuudessa hyvin aktiiviseksi ja kristillisiä tapoja harjoittavaksi seurakuntalaiseksi. Siirto ihmetteleekin, miksi uskonnollista elämää läheltä nähneiden pappien ja diakonien lausunnot henkilön uskonnollisuudesta eivät paina enempää.
“Sardarin tapaus on tästä esimerkki. Katsottiin, että hän voi elää kotimaassaan kristittynä, jos pitää matalaa profiilia uskonnostaan, mutta hänet vangittiin suoraan lentokentältä. Hän pääsi kuitenkin karkaamaan ja nyt hänestä ei ole tietoa”, Siirto sanoo.
Mediassa kristityksi kääntyneiden muslimitaustaisten turvapaikanhakijoiden tilanteesta kerrotaan usein, jotta palautukset ja palautettavien kokemukset saisivat yleisesti huomiota. Huomiosta voi kuitenkin olla haittaa. Siirron mukaan Sardarin kaltaisissa tapauksissa suomalainen julkisuus on saattanut aiheuttaa nopean vangitsemisen.
Julkisuus voi viedä hengen
Kristityiksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden saama julkisuus kasvattaa osaltaan epäilyjä siitä, että kääntymykset eivät ole aitoja. Niillä pyrittäisiin etsimään henkilölle ominaisuus, jonka perusteella tämä olisi uhattuna kotimaassaan.
“Suurin osa kääntyneistä hakijoista saa kielteisen päätöksen, kuten isoin osa kaikista muistakin. Mitään tilastoja ei ole juuri kristityiksi kääntyneiden saamista päätöksistä, eivätkä seurakunnat näitä tilastoi. Uskonto ei ole kriteeri, joka merkittäisiin julkisiin tilastoihin”, Siirto kertoo.
“Tällaisia toiveita on alussa ollutkin varmaan, että uskonnosta olisi hyötyä. On mahdollista, että siitä on liikkunut huhuja. Ihmisethän tarttuvat mihin tahansa oljenkorteen, kun ovat epätoivoisia”, hän sanoo.
Afganistanista tulleita turvapaikanhakijoita on Siirton mukaan kääntynyt paljon. Heidän kotimaassaan uskonnon vaihtaminen ei ole sallittua.
“Tästä johtuen afganistanilainen hakija saa turvapaikan, jos tämän uskon aitoudesta vakuututaan.”
Siirto uskoo, että maahanmuuttoviranomaiset tuntevat tämän logiikan. Turvallisuuden vaarantuminen lähtömaassa voi johtua julkisuudesta. “Usein kuulee, että tieto kääntymisestä on levinnyt julkisuuden kautta ja sen jälkeen yhteisö on sulkenut ulos, tuttavapiiri ja perhekin ovat uhkailleet, mutta viranomainen katsoo, ettei uhkien aitoutta pystytä todentamaan, vaikka henkilö esittäisi todisteena uhkauskirjeitä tai videoita”, hän lisää.
Kuinka uskovainen pitää olla?
“Migri kyllä ottaa kristityksi kääntymyksestä koituvan uhan todesta silloin, kun katsoo kääntymyksen aidoksi”, Siirto sanoo.
Hän sanoo, että on vaikea ymmärtää vakaumuksen aitouden selvittelyssä käytettyjä kriteerejä. Selvitystyö kohtelee selvästi ihmisiä eri tavoin rippuen esimerkiksi siitä, miten hän osaa ilmaista itseään ja ajatuksiaan.
“Ilmeisesti on niin, että aiemmin seurakunnan työntekijöiden lausunnot kääntymyksestä painoivat päätöksissä, mutta kun ilmiö laajeni, näitä lausuntoja ei enää pidetä merkittävinä. Lausuntopohja tehtiin yhteistyössä Suomen Ekumeenisen Neuvoston kanssa. Siinä sanotaan, että lausunto on oltava henkilöltä, joka on nähnyt hakijan kristillisen kasvun. Mutta keskeistä taitaa olla, millaisen käsityksen virkailija henkilön vakaumuksesta saa.”
Siirto on nähnyt kielteisen päätöksen, jossa vakaumusta on pidetty epäaitona, vaikka henkilö on toiminut rippikoulussa apuopettajana ja seurakunnassaan tulkkina.
“Hänen kohdallaan tulkittiin, että hän ei ole aito kristitty, vaan on ollut mukana vain saaadakseen työtä ja koska seurakunta puolestaan on halunnut tämän työn korvata.”
Siirto sanoo epäilevänsä joskus, että se, mikä vakaumuksessa vakuuttaa tai saa pitämään tekaistuna, riippuu täysin päätöksen tekijästä. Kriteerit vaikuttavat ristiriitaisilta
“Voi olla että Migri ajattelee, että lausuntoja on tehtailtu. Kansainvälisen oikeuden asiantuntijat ovat määritelleet, että viime kädessä kääntymyksen aitouden voivat määritellä viranomaiset tai oikeuden edustajat. Mutta oli kääntynyt oikeasti tai ei, se riittää vaarantamaan ihmisen. Ja silloin sen ei pitäisi olla kysymys. Ymmärrän, että päättäjien puolesta pitää hallita vetotekijöitä. Ei haluta antaa viestiä, että tällä automaatisesti saat turvapaikan Suomesta.”
Siirto on koonnut listaa syistä, jotka ovat saaneet viranomaiset epäilemään kääntymyksen aitoutta.
“Jos ihminen ei kykene tuomaan esiin uskonnollista pohdintaansa omakohtaisesti, se on ollut yksi syy. Olen miettinyt, täytyykö esityksellä olla joku tietty tyyli, jolla uskosta puhutaan. Hyvin monessa on tultu siihen tulokseen, että vakaumuksesta puhuminen on liian pinnallista, eikä uskon sisältöä ole omaksuttu tarpeeksi. ”
“ Joskus seurakunnan työntekijä, joka on ollut antamassa hakijasta lausuntoa, on lukenut puhuttelupöytäkirjan ja ollut sitä mieltä, että uskonvakaumus on esitetty varsin hienosti, mutta vakaumuksen arvioijan näkökulma on erilainen. ”
Maahanmuuttovirasto on ryhtynyt Siirton mukaan uskonopin sijaan kysymään siitä, miten uusi vakaumus näkyy turvapaikanhakijan arjessa.
“Islamin maailma ja kristinuskon ajattelumaailma on niin erilainen, että menee kauan ennen kuin pystyy ilman islamin vaikutusta kertomaan. On aivan ymmärrettävää, että alussa menee joulu ja pääsiäinen sekaisin”, hän arvioi.
Lukutaidottomuus vaikuttaa puheeseen ja asioiden sanottamiseen
Siirtoa huolettavat myös lukutaidottomat ihmiset.
“Heidän tiedon omaksumisensa perustuu kuultuun puheeseen. Sanotaan, että lukutaidottomuus otetaan prosessissa huomioon, mutta se ei mielestäni näy. Lukutaidottomuus vaikuttaa puheeseen ja asioiden sanottamiseen”, hän sanoo.
Päätöksissä vedotaan Siirton mukaan usein siihen, että kääntynyt on ollut sosiaalisten suhteiden ja yhteisöön kuulumisen tarpeessa ja tätä pidetään epäaitona motiivina liittyä kirkkoon.
“On tullut sellainen tunne, että kristinuskon yhteisöllinen luonne psykologisoidaan, sille annetaan vain yhteyden tarpeen ja sosiaalisten suhteiden puutteen arvo, vaikka yhteisöllisyys on hengellisyyden olennainen rakentaja”, hän pohtii.
Kääntymyksen arvioimisessa otetaan huomioon myös kirkossa käymiskerrat. Aidon uskon ajatellaan näkyvän arjessa, mutta yhteisöllisyyttä voidaan pitää epäaitouden merkkinä.
“Usein sanotaan, että uskonnollisen yhteisön edustajan lausunto on otettu huomioon. Migrillähän on käytössään myös uskonnnon asiantuntiija, mutta hallinto-oikeudessa ei ole, vaikka siellä on lastensuojelun ja mielenterveyden asiantuntijat.”
Siirto toivoo, että lausunnon antajia kuunneltaisiin enemmän ja mietittäisiin yleisesti enemmän sitä, joutuuko ihminen vaaraan lähtömaassaan vai ei.
Artikkelikuva: Aaron Burden / Unsplash